Ankeriaat IV toisix vimone Ankerias yö taikka vimonen.

Olin pitäny 5 päivän kalastus paussin ja hinku oli kova päästä fisuun. Oli lauantai ilta (20.8.) kun kurvasin tilapiilin kasinon parkkiin Jäkeen. Rantsussa heiluikin tuttu hahmo Veksun muodossa ja eiku syöttikaloja onkii. En kerenny kauaa ongiskel kun kirjaimellisesti puskasta ilmestyi pari ankeriaan onkijaa lisää. Nikuloiden klaani oli liikkeellä. Viitisen särkee taisin onkii syöteiks kun aattelin et tänä yönä satsataan matosyötteihin kun kalat ei oo kelvannu. Kybält olikin jo pilkko pimiää. Kellot kalkatteli aika ajoin pasureiden ja sorvien muodossa. Muutama lahna ja särki tais rantsus käydä kans. Parempi oli keskittyy kavereiden kans jutusteluun kuin tuijottaa kohoja ja kelloja. Yö oli tyyni ja kuivahko. Vasta 02:00 tuli mieleen ekan kerran että oiskohan pitäny pukeutuu paremmin. Jossain vaihees Nikulat sai tarpeekseen ja jäätiin Veksun kans raivol kyttää vaboja. Nikuloiden lähöst ei kauan kerenny kuluu kun meikän vapa notkahti niin et luulin et vähintään ankerias on kii. Haavii ei ollu mut Veksuhan sen fisun nappas handuihin lähempää tarkastelua varten. Suutarihan se siellä. Otettiin suutari puis. Ei turha reissu siis. Jotain kiehtovaa tuossa vihreessä limanahkasäkissä on.

200 matoa oli hurahtanu ja aurinko alkoi nousemaan. Ankeriaan suhteen pikkasen toi mesta epäilyttää mut ei voi urputtaa kun on mustaa valkosel et siitä sitä nousee aina kun saletisti natsaa. Seuraava reissu ankeriaan peräs suunnataan vanajanreitil jos nyt enää Ankerias nappaa. Jos nyt tulevana viikonloppuna hakis kivennuoliaisen niin se ois jo fongo nro 37. Nelkyt ois niin lähellä mut niin kaukana. Kai se sit on tuhat kertaa siistimpää vetää se nakerias kun tarpeeks on päätä seinään hakannu? Hietatokot taitaa uida jo talvehtimis syvyyksil. Madetta vois pohjaonkii kalanpaloil vantaanjoest. Ei samperi. Usko neljäänkybään horjuu. Ens vuon natsaa kyl saletisti.