20.5.2013 Isku mätäjoen sydämeen....

Koulutukseltani olen kemianteollisuuden prosessinhoitaja vaikka viimeiset lähes 10 vuotta ovatkin vierähtäneet rakennus ja varasto hommissa. Muistan kun hain Pitäjänmäen Teknoksen maalitehtaille töihin pian valmistumisen jälkeen. Haastattelu kesti lähes 2 tuntia ja sisälsi kierroksen tehtaalla. Fiilis oli korkealla ja olin jo varma että pääsen 10 min työmatkan päähän töihin. Haastattelu päättyi laushdukseen. Olet ylikoulutettu ja et tule täällä viihtymään.

Mikä on sitten vaatimustaso päästä Teknokselle linjaamaan liuottimia oikeisiin poistoputkiin?

Mätäjoesta kehittyi yksi tärkeimmistä treenikohteista Kalamaratoniin 2013. Määrällisesti 3 valosan treeniä ja 4 yötreeniä. Työpaikkani osallistui 29.9.2012 mätäjoen kunnostustalkoisiin. Itse en kalastuksiltani paikalle päässyt, mutta kyseisen tapahtuman raportit, niin sisäisessä tiedotuksessa kuin netissäkin, jäivät mieleeni elämään omaa elämää. Eräältä maratonilaiselta sain vahvistuksia epäilyksiin eräästä uudesta lajista ja tämä sinetöi projektin "uusi laji Helsingin Kalamaratoniin 2013".

Treenit alkoivat valosalla jolloin kuvasin pitkiäkin pätkiä joesta, miettien potentiaalisia paikkoja yökalastuksiin. Mitä enemmän tuli vietettyä joen varsilla aikaa, sitä enemmän aloin ymmärtämään, miten joen tila on kohentunut ajoista, kun puisto-osastolla, meidät määrättiin raivaamaan joki auki, Strömbergin putoukselta alaspäin, 100m matka. Tämä tapahtui vuonna 1997.

Paulalle tuli hehkutettua kisan alla että meillä on todella potentiaalinen joki kaikista lähimpänä maratonkohteena. Jo vuotta ja kahta aikaisemmin olin ihastellut veden kirkkautta Talin Golfkenttien läheisyydessä. Kuulimme ennen kisaa tietoja kalakantojen runsastumisesta ja kalalajien rikastumisesta. Oli niin hyvä fiilis. Mähän voin fillaroida pitkin jokea vaikka joka päivä ja treenata kaiken näköstä.

Kun aloitin 2013 yötreenit mätiksellä niin ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan kalojen kutua yön pimeydessä valokeilassa.

Kuva on ensimmäiseltä yötreeniltä. Särkikalat kutevat hyvinkin elävinä. Näky oli vangitseva ja särkikalat peittivät 30 metrin matkalta koko joen pohjan.

Samalla reissulla löysin ensimmäisen kohdekalani ja sain ensimmäisen vielä vapavälinein koukutettua ylös astikin. Yötreeneissä alkoi näkyä muitakin valopäitä ja ymmärsin että sana on kiertänyt ja mistään megaässästä tuskin on kyse.

Kohdekalojen kutuparven löytyminen oli kanssa sykähdyttävä hetki. Arvostukseni Mätäjokea kohtaan nousi taivaisiin asti.

Todellakin asustelemme potentiaalisen jalokalajoen lähistöllä. Maratoonari tietysti pisteyttää lajit 1=1 pojo, mutta tietyt lajit kertovat joen tilan huomattavasta parantumisesta.

Nyt tässä itsekkäästi puran ahdistustani tekstin muotoon, mutta pitää muistaa kaikkia toimijoita jotka ovat vuosia kunnostaneet mätäjokea. Kärkipäässä Virtavesien hoitoyhdistys ja Helsingin Perhokalastajat. Lisätkää jos joku jää mainitsematta.

Tuli kalamaraton 2013 ja sen seitsemän treenikerran sadonkorjuu hetki.

Tätä kaveria etsiessä tuli valokeilassa nähtyä useita taimenenpoikasia.

20.5. Päivä jälkeen maratonin.

Teknoksella linjataan liottimet sadevesiviemäriin. Hiljainen tappaja valuu suoraan Mätäjoen sydämeen siirtolapuutarhojen kohdalla. Itku meinas päästä kun näin kuvat linkistä

http://www.tuomasheinonen.com/blog/ymparistotuho-helsingin-matajoella-20-5-2013/#.UZqAUOYZnQ8.facebook

Vaikea kirjoittaa Kalamaraton 2013 kisaraporttia. Jos nyt sai hiukan purettua ahdistusta niin huomenna yritän.