Voi sitä ilon ja onnen päivää kun taas toimii Heittokala Tarantella

 Kalamaraton 2015 näyttäis olevan viimeinen postaus, joten hetki on vierähtänyt siitäkin. 

Jotain häikkää tässä blogissa oli, etten päässyt muokkaamaan ja kirjoittelemaan blogia joskus 2018 tai jotain. 

Sitten se vaan unohtui. En jaksanut enään kysellä blogini perään. 

Toivotaan hyviä kalakelejä , että saadaan blogiin jotain kunnon tarinaa iskettyä .

Ellen olisi lähtenyt kokeilemaan, että saanko laitettua mainoksia tähän blogiin, niin ikuisesti ois ollu tämä blogi unohdettu.

Ainiin käytiinhän me Streetfishingis Stadis. Sieltä pari kuvaa. Kiva oli reenaa ja kisata pitkästä aikaa. Hiukan tuli vettä niskaan loppuvaihees. Ja perussettii, että kuha ei nouse mulle.

Palataan astialle. Tänään 28.11.2023 ei taida olla paras kalakeli... Tuuli vihmoo ja heikot jäät. 

Kalamaraton 2015 - Kalastus voittaa. Se kutsuu elohon...

Elämä joskus heittelee suuntaan jos toiseenkin, mutta yksi on varmaa. Kalamaratoniin on alle 365 päivää. Lähtökohdat maratoniin 2015 olivat sen verran synkät, että päätös lähteä kisaaman syntyi vasta viikkoa ennen starttia. Treenipäiviksi valikoitui tiistai, torstai ja perjantai. Treeneissä havaittiin pikaisesti kovimmat virtaukset ja kylmimmät vedet meidän kisahistoriaan. Treenit meni normityyliin jotain hukassa ja jotain löytyi. Treenien vähyyden vuoksi odotukset eivät olleet korkealla. Kisaan asti elimme uskossa, että lähdemme Heittokala Tarantellan viimeiselle maratonille. Ei olisi mitään hävittävää. Kellonajoista voisi pitää kiinni ja koko kisan voisi kokea eri näkökulmasta.

Lauantai aamu aloitettiin perinteiden mukaan maittavalla mäkkäri aamiaisella. Zoomailtiin pikasesti keravan virtauksii ja lähettiin ajois hommaa autolle hyvää paikkaa kisaan. Tien vierestä löytyikin hyvää mestaa ja samantien alkoi vilisemään tuttuja naamoja. Mitä? Häh? Taasko mun syke alkoi nousemaan?

Honkikses moikkailtiin tutut ja venailtiin, että kirrelasti suvaitsisi saapua. Ja saapuihan ne kirret ennen kisaa ja päästiin siirtymään startti asemiin. Syke nous lähelle maksimia siis jotai 179. Alkoi pyörryttää. Onneks XXL:n Tapsan rauhoittava ääni piti mut tajuissaan. PAM! Saa kalastaa. Tahna pallero jonkkaan. 8 sekuntia ja ensimmäinen kirre oli jossain kiinni, mut ei mulla. Tuntui kuin kaikki muut repisivät kirreä paitti mää. Kalamaratonista tuttu vitutuskäyrä alkoi nousemaan normaaliin tahtiin. Kaikki menee taas niin päin vittuu kuin aina ennenkin. Tehdäänpäs jotain eri tavalla. Pidetään sopimuksista kiinni ja oikeesti annetaaa kirrepaskalle tasan se tunti aikaa. Tahnapallero alkoi kyrpimään noin 20 minuutin jälkeen ja kiitos Anglerssin jäsen joka tarjosit madot tilalle. Oli edes vähän enemmän uskoa kirren saamiseen.

Tunti oli kulunut ja minuutilleen lopetettiin sopimuksen mukaan kirreperseily. Ajoista emme ole varmaan ikinä pystyneet pitämään kiinni. Tehdään jotain uudella tavalla.

Seuraavaksi tarkoitus oli ottaa seipi. Kirrehomoilun aikana Paula oli avannut pistetilimme Särjellä. Seipimestalle kun sain katsekontaktin niin totesin Paulalle, että on niin aneemisen näköstä jengii leuat rinnassa ja vavankärjet vedenpinnassa, notta painutaan hemmettiin koko saaristosta. Se oli mielestäni jälkeen päin hyvä ratkaisu. Päästiin jollekkin alimmalle etenemisasteelle. Lähettiin hakee helppoi lajeja ja kun Taimentiimi ilmoitti 20 lajia niin olimme edenneet jo seitsemään. Siihen päättyikin Tarantellojen perus Paska-Flow. Lähettiin kipuumaan kohti kärkee. Nyt kun tsiigaan kisasuunnitelmaa ja toteutumaa, niin ei niissä niin hirveitä heittoja ole. Kierrettiin perus mestoi, mut jätettiin kaikki ylimääräinen jumitus ja häröily veks.Tunnelma läpi kisan oli rento ja energisempi kuin aikaisemmin. Mitkään pummit eivät tuntuneet niin pahalta kuin aikaisemmin. Hyvät hetket tuntuivat todella hyviltä. Kaikki kohtaamiset muiden joukkueiden kanssa tuntuivat iloisemmilta kuin koskaan.


Ja asiaan !

Haista pitkä paska Hopearuutana! No joo .... ei ei ei Paskin hetki maratonissa on parempi kuin paras hetki paarissa.

Huonoja hetkiä vietettiin varsinkin Hopsun ja Mateen kanssa. Hopearuutanaa ongittiin kerran niemenmäes ja kolmannella viikinlampi käväsyl se vasta irtosi.

Hyvä fiilis jäi Paulan kuhasta ja aamuyön kirrestä. Vimpakin nousi kohtuu ajassa. Mitä noista lajeista nyt jauhamaan. Samoi kuvioit ku aikaisempina vuosina. Joku vuosi joku nousee ja joku ei. Ei nää nyt oikeesti yllätyksenä enään tule.

Kisataan siis jatkossakin Kalamaratonia ja joskus menestys osuu ehkä omalle kohdallekin. Ehkä 2015 ei Heittokala Tarantellan ollut tarkoituskaan pärjätä kärkitaistossa. Ehkäpä se pointti oli tajuta kuinka hienoa on saada harrastaa ja kisata terveenä lajikalastusta hienoimmassa seurassa, mitä ikinä olen tavannut.

Onnittelut Siloneuloille, jotka kuvaamiseen keskittymällä putsasivat palkintopöydät :)

Kiitos kaikille osallistujille ja järjestäjille. On se vaan hieno tyyli elää elämää. Joskus vaan pitää itseään muistuttaa.

Ehkä törmäämme 2016 toukokuisena lauantaina.... kovasti niin toivoisin

Heittokala Tarantella 2015 , 26 lajia , 9. sija + paljon enemmän...

FISUT, niin siistei aina ja ikuisesti......

Lähijärvellä Espoossa, muttei lähimmällä.... 10.1.2015

Lähin järvi Espoon Pitkäjärvi, on saanut jo liikaa mahdollisuuksia. Ei enää kertaakaan munapataa siellä. Pari kilsaa pitää vaivautua pitemmälle, jotta fongoja ropisee.

Liikenteessä oltiin harvinaisen ajoissa, kun ei tarvinnu venailla mäkkäreiden avautumista. Meil oli nääs eväät mukana.

Varovaisesti hiippailtiin ensi kertaa tänä talvena jäille. Eilisen plussakelin sulamiset olivat yön aikana jäätyneet ohueksi päällyskerrokseksi, joka rasahteli kuuluvasti, astellessamme kohti järven syvänteitä. Puolet ajasta hukattiin syvänteisiin ilman tärppiäkään. Onneksi Rouva ymmärsi tilanteen ja käskytti Ukon lähemmäs rantaa.

Heti ensimmäisellä reijällä alkoi tapahtua. Lättykalat olivat rannan läheisyydessä.

Fongo numero 7. Pasuri, oli päivän avaus kala.

Paula  kuittas heti perään pienellä lahnalla. Fongo 6. hänelle.

 Jokunen hetki meni ennenkuin meikäläisen syöttiä vietiin lahnan toimesta. Fongo 8. mulle siis.

Sopiva kolmen tunnin reissu. Keli oli huippu, kun ei paljoo pakkasta, eikä tuulta. Jään paksuus vaihteli reitillämme 12-20cm, mikä on kohtuu paljon.

Ihmeellisesti kiiski puuttuu vielä molempien listoilta tässä vaiheessa. Siinä seuraavalle reissulle tavoitetta. ZOroNoooo!!

2015 tervetuloa! 2014 tervemenoa.

2014 good bye! 2014 huono huono huono. 2015 hyvä. Eli unohdetaan viime vuoden pettymykset. Alemmaks ei voi vajota. Suunnataan katse kohti vuotta 2015 ja unohdetaan menneet.

Just tulin airiston laiturilta mökin lämpöön. En ois aloittanut tätä tekstiä ellen ois törmännyt laiturilla kanssafongareihin. Kalatuspäiväkirjan JG haasteli fongauksen ohessa, että oiskos jo syytä jatkaa blogikirjoittelua ja onhan se jo sen aika.

Ollaan siis perinteisellä parin päivän fongausvuoden aloitusreissulla Airiston aalloilla. Eilinen 18m/s myrskytuuli vastapalloon aiheutti laitureilla sellaista huvipuistokyytiä, että tyydyttiin pilkkimään rannanläheisyydessä vuoden ekat fongot. Valoisalla nous molemmille ahventa ja särkeä. Pimeän tullen lampun valossa saatiin jopa lirkittyä molemmille kolmipiikit ja ylläri salakka mulle.

Tänään tuuli oli tyyntynyt 12 metriin sekunnissa. Pikkaisen suuntakin oli muuttunut suotuisaampaan suuntaan. Aamulla auringon noustessa päästiin laitureille ja itse asiaan. Eipä siinä sitten kestänytkään kuin reilu tunti kun molemmilla komeili handussa vuoden eka simppupinna.

Kalastuspäiväkirjan JG:n saalipussista löytyi eräs meiltä puuttuva laji. Siinä huomiselle vielä tavoitetta loppukirin muodossa.

Tehdään tästä fongausvuodesta unohtumaton. Vieläkun tulis kestävät jäät niin alkais homma etenee. Tällä hetkellä näyttää kohtuu nihkeeltä. Soronoo ja Kireit!!

 Lähtöpäivän kuorepinna viime hetkillä nousi......

Hylje päätti vielä toivottaa hyvää kotimatkaa.

Kiitos kalasaalis.com & Honkkari & Skes -2 viikkoa fongailua parhaaseen ajankohtaan.

Kalasaalis.com sivustoilla käynnistyi 12.5. Fongauskilpailu, jonka voittajalle oli luvassa 20€/kalalaji -lahjakortti Honkkarin verkkokauppaan. Kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. No eiku fongaamaan. Liitän tähän Honkkarin facebooksivujen postauksen:

Kalasaalis.com palvelun ja Skes ry:n kanssa järjestämämme Fongaus - Lajikalastuskilpailun voittajaksi kruunattiin Helsinkiläinen Antti Saarikoski. Hänen voittotulos oli 31 kalalajia ja näin ollen potti kasvoi huimaan 620€.

Päätimme esittää hänelle muutaman kysymyksen.

Mikä Fongauksessa viehättää?

Fongauksessa eniten viehättää monipuolisuus. Suomessa on vähän kalalajeja jos vertaa etelän valtameriin, mutta aivan riittävästi täyspäiväiseen ympärivuotiseen fongaukseen. Kalalajit käyttäytyvät eri tavalla olosuhteiden muuttuessa. Pienistä palasista alkaa pikku hiljaa kehittymään selvempi ja selvempi kuva eri lajien käyttäytymisestä eri vuodenaikoina. Aluksi fongaus on täynnä yllätyksiä ja harrastuksen edetessä, ahaa-elämyksiä, oivaltamisen muodossa. Kun palapelin palaset alkavat hahmottumaan, ei fongaus-janoa sammuta enään mikään.

Kuinka monta kalareissua sinun piti tehdä voittotuloksen eteen?

12.5. kello 00:01 nappasin kuvan lirkkikoukusta otsalampun valossa ja kerroin sosiaalisen median välityksellä, että nyt se alkoi. Olin uhrannut lomarahat ylimääräisiin vapaisiin Helsingin kalamaratontreenejä varten. Ensimmäinen vuorokausi toi 15 lajia listalle. Aamusta yöhön mentiin joka päivä ensimmäiset 7 vuorokautta. Kalamaraton ei tuonut listalle montaa uutta lajia ja maratonin jälkeinen iltavuoroviikko vedettiin suoraan töistä kalaan joka ilta 19:00-01:00. Viimeinen viikonloppu vedettiin taas aamusta yöhön. Monta lajia jäi kovasta yrityksestä huolimatta saamattakin esim. Made, Karppi, Mustatokko ja Kirjolohi. Iho on ruskettunut vähintään kuin etelän reissulla.

Mikä on paras kalapaikka Suomessa ja miksi?

Paras paikka minulle on tietysti fongarien aarreaitta, Helsingin kalavedet. Vantaanjoki on ollut keskeinen kotijoki jo yli kymmenen vuotta. Fongaus avasi silmät, ettei aina ole pakko juosta kirkkaiden vesien perässä. Jos pitäisi mainita jotain kauempaa, niin ehdottomasti Oulujärvi ja sen monet kunnioitusta herättävät kasvot. Kun tyynenä kesäyönä soutelet Paltaselällä ja metrinen maininki yllättää rikkomatta veden pintaa, silloin tunnet olevasi elossa.

Onko Hong Kong kalastuskauppa sinulle entuudestaan tuttu ostopaikka?

Honkkari on ollut laajan valikoiman ja edullisten hintojen vuoksi yksi parhaista kaupoista minulle jo monien vuosien ajan kun valmistaudun kalareissuihin.

Kalastusverkkokauppamme väki onnettelee voittajaa ja kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita.

Pari fotoa vielä saaliista: 

Vasta jälkeenpäin on ymmärtänyt mikä hyöty on ollut kalastaa ahkerasti myös kalamaratonin jälkeinen viikko. Kokonaiskuva kalojen liikehtimistä maratonaikana on nyt ehyempi. Uusilla tiedoilla mieli on levollisempi. Nyt paremmin ymmärrän mikä vaihe toukokuun puolessa välissä on meneillään. Ilman tätä kisaa tuskin olisin jaksanut minkään maratonhässäkän jälkeen tälläistä suorittaa. 

Katse on käännettävä tulevaan ja vielä kerran kiitokset Kalasaalis.com & Honkkari & Skes Ry loistavasta kisasta ja loistavista palkinnoista. Näillä eväillä kohti 2015 kalamaratonia. Askel on kevyempi päivä päivältä.

Kalamaratoonarin blogi

Jos joku lukija ihmettelee, miksi blogi sisältää ajoittain keväällä tasotonta shchaibaa, niin syy on kalamaratonissa. Tässä ihan kirjoittajallakin menee sormi suuhun, että mitä voi kertoa. Noh treenit etenee hyvin. Treenitunteja on tyydyttävästi kertynyt ja tavoitteet ovat edelleen korkealla. Suunnitelmat hioutuvat päivä päivältä kirkkaammiksi. Some seuranta päällä 24/7 ja jokainen paikanpolttava lipsahdus tutkitaan tyyliin C.S.I. Luoteis-Helsinki. Eli jokainen vihollisten kalakuva tutkitaan vertaamalla omiin kaikenkattaviin kuvatiedostoihin. Stadissa on vain tietty määrä tietynlaista rantaa. Rannoilla on vain tietty pinta-ala betonia, laattaa, asfalttia, kiveä, lohkaretta, murskaa, hienoa hiekkaa, mutaa (Löytyi muuten tänään mutarannalta vihollisjoukkueen kengänjäljet, selvitettiin kumisaappaan merkki). jne..

Taas sama kysymys: onko tää nyt fongausta vai maratontreeniä? Ota ny selvää. Kovasti on treenattu ja fongoja on kertynyt molemmille jo 22. Jos oikeasti pelkästään treenattais niin oltais hiljaa kuin Kuningaskalastajat tai Delirium. Antaa kuvien siis puhua... mitään ei voi siis kuvissa näkyä, mutta näkyy kuitenkin. Vielä parikyt päivää tätä tuskasta odotusta jäljellä....

BRING IT ON!!!!

Kevät on parasta aikaa..... 19.-21.4.

4 päivän "pääsiäis"-loma alkaa olemaan lopuillaan ja maratontreenit saatiin toden teolla käyntiin. Aurinko porotti armottomasti ja tyyni keli aiheutti hyppäyksen vedenlämmöissä. Useampikin kalalaji avasi suunsa ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi blogipotrettiin. 

Todellakaan ei osannut odottaa näin runsaita fongomääriä näin aikaisin keväällä. Hyvin kuvaavaa oli Paulan muutaman tunnin aikana saalistamat: Lahna, Pasuri, Vimpa, Säyne, Särki ja Kuore samalta seisomalta. 

Maraton HYSHYSttely vaivaa päätäni ja en tiedä mitä kirjoitella ja mitä jättää kirjoittamatta. Kisakuume on kova ja duunit on yks prkleen maanvaiva. Jos herätys on 04:43(seuraavat 2 viikkoa) niin lähe siinä nyt sit lirkkimään. Tänäänkin ois nollatuulet, mut taitaa jäädä väliin. Käännetään asia toistepäi niin jos pääsee 14:00 duunist niin eikö kerkee pitkän illan vetää kalas. Onneksi on tajunnut ottaa harjoitteluvapaata niin asiat etenevät suunnitelmien mukaan ja viimeisellä viikolla voi paikata kaikki puutteet. Suunnittelun-kukkasvihkosen ensimmäinen merkintä vuodelle 2014 tuli, kun aikaa maratooniin oli 75 päivää. Hemmetin pitkäveteinen maratonodotus on loppusuoralla. Kohta katotaan kuka on kuka.

Kalamaraton on vähän kuin ysipallo. Kaikki on mukana kisas kunnes kello töräyttää 12:00 sunnuntaina Honkaluodos. Vai onko sittenkään. Hyötyykö siitä, että tiedät joka montun joka paikast ja linjat joilla jigi ei jää pohjaan. Tiedät heti miltä syvyydeltä ongit missäkin paikkaa. Tiedät heti kun paikassa X on jokin vialla. Olisihan se tietysti mielenkiintoista kisata ihan shchaibassa kelissä. 

Nyt ollaan asian ytimes. Hetkeksikään ei mietitä mitään muuta kuin sitä yhtä ja ainoaa asiaa. Kalamaraton 2014 antaa tulla vaan.... 

Tarantellat on valmiinpana kuin koskaan