Aamupäivällä pilkittiin, iltapäivällä avovesikauden avaus siikaongella Larussa 6.4.

Opetusvirasto, taikka jokin muu korkea taho, oli päättänyt, että meidän Gepardilla oli velvollisuus pistäytyä lauantaina 6.4. koulussa. Suunnitelmat etenivät seuraavanlaisesti. Ukko lähtisi itsekseen pilkille lähijärvelle, Espoon Pitkäjärvelle. Iltapäivällä vaihdettaisiin lajia siianongintaan ja suunnattaisiin Lauttasaareen. Aamu yhdeksän aikoihin Ukko heivattiin Pitkäjärven jäisiin maisemiin. Pakkasta tais olla pari astetta ja kylmä pohjoistuuli tuiversi noin 5m/s. Aurinko lämmitti jäällä marssivan poskia. Muita pilkkijöitä ei näkynyt missään.

Hyvin harvat ovat positiiviset mielikuvat kyseisestä lähijärvestä. Oikea masokistin MP-paratiisi. Kerran järvi yllätti rannaltaonkijan kesäkuussa tarjoamalla Sorva fongoja koko jengille. Sorvakoordinaateille siis suunnattiin. Sorvan metskaus alkoi.

Kaislikon vieres oli jäätä 70cm ja jään alla vettä 50cm. Siis ulommaksi. Nopeasti iski tajuntaan että täällä ei ole mitään elämää. Siirryin pieniin morreihin ja varovaiseen täristykseen.

Pikku hiljaa etenin pitemmälle rannasta kuin koskaan. Sama meno jatkui , ei nypyn nypyy. Hiihtelijät pysähtelivät kyselemään jään paksuutta. No jotain hyötyä musta siis oli jollekkin.

Järvessä pitäisi olla vaikka mitä kalaa ja vaikka kuinka paljon Kuhia. Pyörin ja hyörin ja kiertelin syvimpien monttujen reunoja. Kai tuollakin järvellä on tullut käytyä jigittelemässä kymmeniä kertoja ja ei yhden yhtä haukea taikka kuhaa.

Halusin antaa Lähijärvelle vielä yhden mahdollisuuden. Käydä siellä pilkillä keväällä. Nyt se on koettu ja ei nypyn nypyy. Aktiivisesti liikuttu ja vaihdettu paikkaa, pilkkiä ja syvyyttä. Ei enää ikinä pilkille tonne.

Ei ikinä ikinä ikinä enää tonne pilikille. Sorvan voi käydä onkimassa jos siltä tuntuu.

Onneksi kello kävi ja tuskanen viiminen pilkkisessio tuolla järvellä oli ohi. Ja eiku himaan virittää pilkkirepusta  siianongintareppua.


6.4. Avovesikauden avaus siikaongella Larussa 

Kello paineli jo 13:00 kun päästiin kohti jäistävapaita Lauttasaaren rantoja. Koordinaatit oli selvillä kun viikkoa aikaisemmin käytiin ennustamassa missä järjestyksessä rannat aukenevat. Meidän lisäks ainoa onkija oli juuri meidän suunnittelemissa koordinaateissa. Mentiin noin 30 metrin päähän. Kasasin toista vapaa kun tämä tuntematon onkija nappas kamansa kantoon ja häippäs. Kertoi meille kuitenkin että mitään ei ollut tullut ja että varokaa ettei jäälautat vie vapoja.

No niin päästiin omille koordinaateille.

Kolme vapaa onki siikaa ja neljäs vapa ehkäisi tylsistymistä ja tarjosi tekemistä virppailun muodossa.

Jäälauttoja valui ohitse tasaseen tahtiin. Hereillä piti olla ettei tarvitse uida vapojen perään. Kaksi kertaa kelattiin puntti koukkuineen jäälautan yli.

Hiljaista oli mut ei se mitään. Sika siisti keli ja sika siisti maisema. Ei siihen väsy ikinä. Ja ainahan voi siimanjatkeena rimpuilla kämmenen kokoinen kampela, joka ei jaksa kelloja kilisyttää.

Siimat tuli suoristettua ja todettua että avovesikamat toimii niinkuin pitääkin.

Jossain vaihees alkoi ulapalta kuulua armotonta älämölöä ja ei aikaakaan kun edessämme purjehti melojien alkeiskurssi I/13. Ei viel tossa vaihees osattu ennustaa että Jäiden ja Joutsenten lisäks joudutaan varomaan siimojamme muiltakin uhkilta.

Melojat rantautuivat 50 metrin päähän ja sitten tekivät jotain odottamatonta. Alkoivat purjehtia kohti siimojamme.

Vähintäänkin tuntui kuin ois katsellut Kummeli-jaksoa melomisen alkeista. Sillä vain Kummelit ovat niin teräväpäisiä että voisivat keksiä seuraavaa. Ajelehditaan ton siianonkijan siimoille ja aletaan treenaa eskimokäännöstä.

En meinannut uskoa mitä tapahtui niin kuvasin vaan ja venasin milloin kellot soi. Tyypit siis tuli suoraan naamarin eteen oikeasti treenaa eskimokäännöstä. Kyllä minäkin haluasin kuitusiimat kaulan ympäri pää alaspäin meloes. Mun heittopituus oli tuplasti matka minkä noi oli rannasta.

Mulla ei enää pokka riittäny venaa 70kg saalista ja päätettii kelaa siimat ylös ja vaihtaa maisemaa.

Ei niil ollu ko koko itämeri siin vapaana ni eiku mun siimojen päälle tekee eskimokäännöksiä. Ei mee jakeluun. Joskus kun olin 4 vuotias ja oltiin Lintsillä niin faija sanoi väistä! noi on Saksalaisia, ne ei väistä!

No oltais ihan hyvin voitu jatkaa onkimista ja ei me mieltä pahoitettu. Lähinnä oltiin huvittuneita. Noitten jälkeen seurasi sellainen jäälauttojen jono et paikan vaihto ois ollu ainoa ratkaisu. Lähettiin sit himaan.

Että tälläsiä tarinoita tänään. MP pilkki vai MP siianonginta? No MP siianonginnassa on paremmat maisemat ja aina saa olla varuillaan kuka tai mikä matkaa kohti siimoja. MP pilkki varsinkin keväällä on todella tylsää touhua. Ja eiku huomenna Pilikille? :D

Täplismestoilla jään päällä 1.4.

Aprillipäivän aamuna suunta otettiin julkisilla kulkuvälineillä kohti Olympiaterminaalia. Täpliksiä löytyy varmasti laajalta alueelta, mutta näillä koordinaateilla tiheys on huippu luokkaa. Ainakin avovesiaikaan. Pilkkikamat niskassa reissu alkoi seittemän jälkeen aamulla. Ensimmäinen stoppi oli aamupala hietaniemenkadun huoltsikalla. Seuraavaksi pilkkijän olemus herätti huvitusta metrossa kohti kaisaniemeä. Sieltä marssittiin pari kilsaa kohteeseen. Hikistä hommaa.

Luottamus saalliiseen oli taas kerran huipussaan Välineet kunnossa ja syötit pirteitä. Eväitä ois voinu olla pikkasen enemmän. Vesipullo tyhjeni jo 09:00 aikoihin. Syytetään hikistä marssia mestoille. No ei muuta ku pilkkimään. Ensiksi piti varovaisesti kokeilla jään vahvuutta ja kyllä kannattikin. Muurin vieressä oli selvästi heikompia kohtia ja lähes avovettä. Muurilta kun pääs pari metriä jäille päin niin vahvuus oli 20 senttiä ainakin. Tulipahan koettua jäiden liike kun Silja Linet ja Viikkarit seilasivat vierestä. Reimarista oli hyvä ottaa mittaa. Liike oli yllättävänkin laaja n. 50cm ylös alas. Vaikeeta oli pitää pilkki pohjan yllä.

Alla kuvassa reissun ainut ahven ja tämän lisäksi nousi yksi kiiski. Edelleen pitäis olla kevät ja parasta pilkkiaikaa. Vesikin on noussut pohjalukemistaan ja ei mene jakeluun tämä touhu. Säästän lukijat pakko-toisto-itkuilta ja ihailkaa vaikka kuvia.

Eiköhän se juttu mene vaan niin, että aina kannattaa lähteä pilkille. Ei se tuskanen julkisilla suhailu enään niin tuskaselta tunnukkaan. 45 päivää kalamaratoniin ja aurinko paistaa. Kohta vois säätää ruuvia päässä ja virittäytyä toukokuun 18.-19. koitokseen. Pilkkifongoilu ei ole niin lasten leikkiä kuin joskus ehkä kuvitteli. Sata varmasti tos mestas oli jään alla täpliksejä. Ne vaan ei tajunnu mikä mahdollisuus ois ollu saada naamansa blogiin. Ajatusmaailma alkaa väkisinkin sinkoilemaan avovesien ja siikaenkkojen suuntaan. Päästäänköhän tulevana viikonloppuna siikafongojen makuun?

Hanuri soi 31.3. akselilla Emäsalo Porvoonjoki

Päivän sää oli täydellinen. Aurinkoa , lämpöä , ei tuulta. Vedenkorkeuskin oli pompannut jotain -68cm:stä -> -45cm:iin. Odotukset olivat niin huipussaa kuin vain voi olla. Jos ne olisivat olleet yhtään korkeammalla, ne eivät olisi olleet yhtään korkeammalla, koska sen korkeammalla ei odotukset voi olla. Maaliskuun viimeinen päivä. Parasta kevätpilkkiaikaa. Liikkeellä oltiin pikkasen myöhemmin kuin normaalisti. Kellot oli siirretty tunnilla eteenpäin kesäaikaan ja klo: 11:00 maissa päästiin aloittamaan erään vieraslajin metskaus Kuggsundin sillanalta. Siis Emäsalon sillan alta. Kaijulla haettiin alotuskohdaksi 9.8 metriä kun puskaradio oli tiedottanut saantisyvyydeksi 10 metriä. Aurinko paistoi kaikki oli täydellisesti. Kun sain pilkin veteen niin Paula oli jo nykinyt 3 ahventa jäälle. Mulla oli myös kastemadoilla pohjaonkiviritys mukana.

Jäätä oli vähintään 20cm koko sillan pituudelta. Varovaisesti edettiin ja kairasin 5-10m välein koko salmen poikki. Uintireissu ei ollut listalla. Suunnitelmat oli selkeet ja pilkillä vietiin nopeasti morri 10-16m syvyyksiin.

Oli sellanen kutina et ne kohdeoliot ois voinu vaikka tykätä noista sillan pilareista. Jos tuol pilkkii ni kannattaa kattoo ettei pään päällä 17 metris roiku metrin jääpuikkoja. Yhden pilkkijän viereen tuli jäät ryminällä. Saalis oli masentavaa kiiski tunnissa tahtia. Paulan saalis yleensä tuplaten mun saalis.

n. 14:00 päässä ei soinu enää kuin hanurista tää touhu joskus on. Taivaskin meni pilveen kuin merkkinä et ollaanko nyt ihan oikees paikas. Alkureissusta otettiin parit kiisket pussukkaan siltä varalta että uuden fongon jälkeen laitetaan pohjaonki kiiskenpalal seuraaval fongol , mateelle. Kiisket sai homehtua ihan rauhas pussukassa. Peli oli vihellettävä poikki ja siirryttävä toisille koordinaateille. Siirryttiin meidän vakio poukamaan, mistä nousee aina jatkuvasti kaiken näköstä kalaa. Paitsi tänään.

Poukamassa vedettiin tapsipilkil ja morril. Ei kalan kalaa. V-käyrä nousi kun Hanurikonsertti vei lopullisesti uskon minkään kalan saamiseen näiltä koordinaateilta. Piti tehä ratkaseva liike ja päätettii vaihtaa maisemaa Porvoonjoelle.

Porvoonjoki on yks Etelä-Suomen tunnetuimpia kuhan pilkki mestoi. Haukia pitäis olla häiriöks asti. Kohteeksi otettiin mesta missä joki levenee kohdatessaan meren. Kaislikoita joka puolella.

Ikinä en ole nähnyt niin paljon kairanreikiä jäällä. Ei paljon tarvinnut kairailla. Avas vaan vanhoja reikiä. Ja vanhoja reikiä oli joka neliömetrillä. Ei sinne ois saanu omia reikiä sekaan. Paula yritti Hopeasiivellä ja tasureilla kuhaa ja minä thunderbladel , tasureil ja jigeil Haukea.

Kun tylsyys oli maksimissaan niin pakko oli kokeilla aina hetki morril. Porvoonjoelta sain yhden sormen mittasen ahvenen JEE! Saaliin puolesta oli niin schaiba päivä että en muista.... eiku tsori niinhän se oli perjantainakin :) Schaibaa tuutin täydeltä. 11-17:30 1 ahven ja 5 kiiskee mulle. Paula veti jotai 7 ahventa ja 6 kiiskee. Ei saamari mitä touhuu.

Juttelin sit yhen paikallisen kans ni se sano et ei oo kuhaa nähny pariin viikkoon mut ite saanu vajaan 8 kilon Hauen näiltä koordinaateilta 2 viikon sisään.

Mut joo ei tämmöstä enään kiitos. Ulkoilla voi muillakin tavoin. Tällä tavalla ei paljoo kehity. Untill the next session... Soronoo!! Kireämpiä lukijoille!

Kalastukseton päivä 30.3.2013 Jäätilanne Lauttasaari

Kun ei kerta kaikkiaan saanu itteensä keploteltua pilkille niin Heurekan ja Sukuloimisten jälkeen sännättiin Laruun bongaa Avovettä. Takaraivossa takoo että viime vuoden eka siika tuli 1.4. Larusta. Nyt ollaan varmaan yli viikon myöhäs siikatouhuista. Tilanne pitää käyttää hyödyksi ja jatkaa pilkkitouhuja vielä pari viikkoo ja tutustua, miten kalat aktivoituu jään alla päivän pidetessä. Kuvista näkee että Siikatouhut voi aloittaa jo nyt.

Sisä-Hatulta Kaapelille

Uimarannalle päin

Länsikulma

Sisä-Hatulta Ulko-Hatulle

Sisä-Hatulta Kaapelille päin

Uimaranta

Huomenna päästään taas pilkkifongojen perään. Huomiseen!!!

Lähivesillä 29.3.

Viikonlopun suunnitelmiin tuli viimehetken muutos kun puskaradio toitotti särkiarmadan liikkuvan maratoonin kisakeskuksen lähettyvillä. Suunnitelmat pistettiin uusiksi ja mukaan pakattiin myös korppujauhomäskit ja kastemadot.

Gepardi oli ylennetty Kaikuluotaus-päälliköksi ja hänen vastuulleen oli sysätty myös särkimäskin veivaus. Porailin vasta ensimmäisiä reikiä kun Paula nyki jo ensimmäistä kalaa jäälle.

Ei osattu odottaa kuoretta näiltä koordinaateilta. Fiilikset oli hyvät ja alku lupasi loistokeikkaa. Ja eiku mäskiä reikiin ja särkiä oottelee. Tietenkin takaraivossa jyskytti toivo täplisfongosta. Muita pilkkijöitä oli kans siihen tahtiin että aateltiin että Hopeasalmi taitaa olla hyvä Kuhapaikka. 

Odotuksiin nähden saaliin tulo oli todella masentavaa. Mä sain 1,5 tuntiin 2 kiiskeä. Paula pikkasen enemmän. 1,5 tunnin kohilla tehtiin ratkasu että tää mesta ei toimi ollenkaan. Lähdettiin kohti merta. 

Merelle mentiin ja tahti jatkui samana. Lopullinen saldo oli: Paula 1 Kuore + 4 Ahventa + 8 Kiiskeä, Antti 1 Ahven + 3 Kiiskeä. Jääaikaa kertyi 3 tuntia. Mä uitin koko ajan morria tai pilkin alla tapsissa morria. Syöttinä kärpäsen toukkia tai kastematoa. Paula uitteli myös tasuria Kuhan toivossa. Kalat olivat kadonneet jonnekkin. Ei aavistustakaan minne.

Keli oli kuitenkin niin mahtava että Gepardikin tarttui Pilkkivapaan. Hetki oli niin sykähdyttävä että se oli ikuistettava videoille. Ei enää pahemmin näe Gepardia kalastuspuuhissa. Sillon ku G fisustaa niin todellakin pitäs olla mestoil mist nousee fisuu. Nyt oltiin aivan vääräs paikas tai sit oli vaan joku surkeen syönnin päivä.

Viiminen pätkä paineltiin merelle päin irti luodoista. Mä en saanu ainakaan mitään. Paula tais kiisken tai ahvenen saada joka paikast. Ulkoiluks meni tämäkin reissu. 65 senttinen jää pisti kadet aika hyvin hapoille kun kalaa ei tule ja 5-10 min välein kairaa 2-3 reikää. Huomenna on välipäivä kalastuksista ja seuraava kohde ja kohdekalat mietitään todella tarkasti. 

Härkäsimppua ja Kivinilkkaa 23.-24.3 Airistolla

Aurinko valaisi aikaisin matalan majamme Airiston juppikylässä. Meri-ilman käheyttämät kurkut hoivattiin aamu-teellä ja alettiin valmistautua viikonlopun mittaiseen pilkkikarkeloon.

Eväät reppuun, kamat kantoon ja eiku muutama satametrii jäille. Alotuskohta oli päätetty edellisillan lopetuskohtaan. Mulla oli mielessä 3-piikki, silakka, kampela, säyne. Paula lähti tavoittelemaan kivinilkka pongoa. No näillä leveyspiireillä ei kovin kauaa nilkan suhteen rimpuiltu. Kallion eest alotettiin ja ekaks Paula nyki Ahvenen ja jo toka kala oli Kivinilkka. Paulan fongo numero 7.

Ja eiku Kalliolle kiipeämään ja haistelemaan missä seuraavat fongot luuraa?


Heikoimmillaan jäätä oli 6 kairanpyöräytystä eli arvion mukaan alle 10cm. Varovainen piti olla. Väylältä kun löytyy syvyyttä useita kymmeniä metrejä ja virtaukset voivat olla arvaamattomia. Kallion edustalla pyörittiin aikamme ja jossain vaihees päätettiin lähtee Weksun vinkkaamalle kampela mestalle, matalalle hiekkapohjalle. Kallion edustalta nousi Simppua, nilkkaa, ahventa ja muutama kuore. Kampelamestoil tuli sitten vain pikku ahventa jatkuvalla syötöllä.

Nälkä alkoi jo kurnimaan ja päätettiin lähtee Paraisille idylliseen maaseutumaisemaan täyttämään masut ja eväspussukat. Honkkarista haettiin myös siikaviritykset ja oikeen harvinaisen pirteet kastemadot.

Maaseutumatkailu koitettiin pitää lyhyehkönä, että jääaika on megalomaaninen. Kun päästiin takas jäille niin taivas oli verhoutunut harmaaseen pilvimassaan.

Meno jatkui kuitenkin samanlaisena. Simppua, kivinilkkaa ja kuoretta nous 18 metristä.

Näköjään on sitä aurinkokin ajoittain pilkahtanut.

Katteltiin monta kertaa pohjoispuolen reimarin suuntaan että millon 3 hengen pilkkiporukka luovuttais ja päästäis meidät sinne. Reimarisuunnitelma oli tehty jo Paraisten Pitseria Venetzias.

Jossain vaihees reimari-porukka häipyi ja suoritettiin pikamarssi mestoille. Kuvassa taustalla kalliomestat.

Kuoretta nous hyvin ja sitä käytettiin paloina hajustamaan pystyä ja tasuria. Sit annoin 10cm palasen lillua pohjas mateen toivos. Ja eiköhän sit härkäsimppu ollut syönyt senkin. Melkoisia ahmatteja.

Pikkasen säikähdin, kun pohjaonki viritys, 10cm kuoreenpalal, hyppäs metrin kohti reikää. Tein vastaiskun ja  kuvittelin kelaavani madetta ylös. Ei saamari, Simpunpää sieltä reijästä putkahti.

Siin se on suu täys kuoretta.

Paulal tuli vilu ja hän lähti ilta kuuden aikoihin lämmittää saunaa. Mä jäin kaijuttaa syvyyksiä ja ettii penkkoja.
Samal osuin johonkin ahven parveen kun tuli 3 vähän isompaakin ylös. Aurinko alkoi laskemaan ja mikäs siin oli istua pilkillä. Ihastella auringonlaskua ja venailla että pääsee pitkän pilkkipäivän päätteeksi valmiiseen saunaan.

Päivä pulkassa ja kohti saunan lämpöä. Ilta jatkui vedonlyöntien ja pilkkisuunnitelmien säestämänä. Sunnuntaiksi oli luvattu täydellistä keliä.

Sunnuntai 24.3. Täydellisen kelin pilkkipäivä

Sunnuntai tarkoitti myös lähtöpäivää ja suuntasin hyvissä ajoin jäälle seiskan jälkeen. Paula jäi pakkaa kamat ja sivoo mökin. Avaimetkin sai tiputtaa 100 metrin päähän postilaatikkoon mökistä.

No mut kun pääsin jäälle niin tajus et ei jumansviidu tääl ei tuule yhtään ja aurinko paistaa.

Sunnuntaihin mennes mua ei oltu siunattu viel ainoallakaan fongolla. Asiaan piti tehdä pikanen korjaus. Virittelin salaiset HYSHYS-vehkeet ja lähdin 3-piikki mehtälle. Kun ei ole varma onko alueella 3-piikkia, on indikaattorit herkistettävä maksimiin. Ja kun hetken kuluttua oikealla korkeudella alkoi indikaattori väpättää niin oli onneni kukkuloilla. Oiskohan joku viides vastaisku tuonut toivotun tuloksen ja vuoden 9. FongoBongo oli kädessäin :)

Reissu oli jo taydellinen. Paulal 2 uutta fongoa ja mullakin nyt 1. Edessä täydellinen pilkkipäivä täydellisessä kelissä. Ei tarvinnut hammasta kiristää. Kaikki oli vaan plussaa.

Venailin siin että Paulakin saapuis jäille niin seuraani liittyi Lintubongari megalomaanisen järkkärinsä kanssa. Kertoi että eilen bongasi Merikotkan. No mainitsin että mä oon kalabongari ja sitten homma menikin aivan överiksi. Lintubongari kertoi että oli eilen lähistöllä pilkillä ja sai semmosen lajin mistä meikä vain unelmoi. Sanoin että suoraan sinne ja näytät paikan ja välineet. Lintubongari oli varma fongauksestaan ja nostin kaikki simput ja nilkat jäälle ja kysyin ettei varmasti ollut mikään näistä. EI! Lintubongari oli varma asiastaan ja sanoi että oli Googlettanut ja tarkkojen tutkimuksien jälkeen päätynyt erääseen lajiin.

Paulakin saapui mestoil ja kun Lintubongari kuvaili meidän kivinilkkoi ni aattelin ettei hän pahastu jos mä kuvaan lintubongarin. Tietysti mainitsin että mistä löytää mun blogini. Armottomasti saalistettiin jymy-ylläri-fongobongoo.

Aurinkoinen tyyni keli oli todellakin aktivoinut simput ja nilkat. Kuoreet olivat ihmeellisesti kadonneet täysin. Sunnuntaina ei ainuttakaan kuoretta. Nilkkoja ja simmpuja joka nostolla.

Totta kai mä kuvittelin joka nostol et nyt tulee JYTKY mut ei niin ei. Nautiskeltiin elämästä minkä kerkes. Alla olevan kuvan simppu punnattiin ni vaaka näytti lukemia 270g.

Joskus kannattaa sitoo tapsit tarpeeks kauas pilkistä. Alla kuvassa ainut tuplatärppi.

Kuvailtiin videoita ja katteltiin vierestä seilaavia laivoja.

Videokamera ei tullut mukaan ja pirkka-digikamera sai kelvata. Patterit loppu just kun kävelin laivaa kohti.

Lopuks yritettiin viel Paulal 3-piikkii mut ei löytyny. Kotimatkalle lähdettiin akut ladattuina ja niin hyvillä mielin etten muista. Tota HYSHYS-kalaa on turha Udella. Ehkä Weksu on tiedon ansainnut jos kehtaa kauniisti pyytää :)