Hartolan Tainionvirta, koskikalassa osa II , 20.4.2013

Tainionreissun toisen päivän aamuna, auringon ensisäteet iskeytyivät tajuntaan verhojen raosta. Pakko oli sännätä ulko-ovelle ja nähdä auringonnousu virralle päin. Kauaa ei kuuppa jumittanut kun raikas kevätilma selkeytti ajatukset ja sisäinen kello sanoi, että on aika lähteä kalaan. Edellisiltaista Ekonkosken kopasua ei paljoa analysoitu vaan ajatukset olivat jo kirremestoilla Vanhanmyllynkosken yläpuolisella, kalastusalue kakkosen loppuosassa.

Pienehkön reittisekoilun jälkeen löydettiin parkkipaikka ja suoritettiin pikamarssi mestoille missä tuoksui evämakkara. Jotenkin taas kerran pääs käymään niin että mökin pihassa tehtiin analyysi kuin kylmä ilma ja pieleenhän se meni. Pelipaikoilla tuuli nimittäin 10m/s ja puuskissa 14m/s (Ilmatieteenlaitoksen mukaan). Nopeasti tajus että perhosteluista ei tulisi mitään. Marssiessamme mestoille nähtiin kyllä pari perhostelijaa piiskaamassa vastatuuleen.

Kohdekaloina pidettiin Kirree ja haukee. Virpaten siis edettiin pellonreunaa. Siimanpäähän sidottiin kaikennäköstä lippaa, lusikkaa ja vaappua.

Aika kului ja räkä poskella piiskattiin vastatuuleen. Kyllä siinä vilu alkoi tulla. Jossain vaihees alettiin jo puhumaan lounas mestasta. Pieni hetki keskustelun jälkeen iski puolen kilon hauki lippaani ja metri rantsusta sätki ittensä irti. Ei fongobongoa prkl. Fongari ei tarvitse vuodessa kuin 2kpl haukia ylös asti. Vuoden ekan ja kalamaratoonissa toisen. Loput luupäät saavat sätkiä ittensä mielellän irti.

Lounassuunnitelmat pistettiin hetkeksi jäihin ja uudella vimmalla naarattiin sitä vuoden ekaa puikulaa. Persukset huurussa lähdettiin valumaan kohti parkkista nälän ja vilun runtelemina. Sen vertas oli kuitenkin energiaa että jaksettiin vielä käydä kuvaamassa Vanhanmyllynkoski eli kalastusalue kolmonen.

Kalastusalue kolomonen on pieni koskipätkä, mikä näkyy alla kuvassa. Ihan mielenkiintonen, mutta nyt meitä kutsui kebabit.

Kebabit nassussa paineltiin mökille vetää pitempiä kalsareita jalkoihin ja otettiin kompassista uutta suuntaa. Seuraava kohde oli kalastusalue nelonen. Alla kuva nelosen parkkikselta laavulle ja koskelle päin.

Nelonen on kans pieni koskipätkä ja yläosan ollessa varattu, päätimme aloittaa ihan laavun tuntumasta. Laavun vieressä koskeen yhtyi runsasvirtainen oja joka puski multaa koskeen ja värjäsi veden. Heiteltiin aikammekuluksi loppuliukua ärsyvärisillä lipoilla ja lusikoilla.

Jossain vaihees päätettiin siirtyä kosken yläosaan vaikka mestat olivat varattuja. No Pari perhoukkoa vinkkasivat meille että tulkaa vaan tänne kun ovat lopettamassa juuri. Kertoivat myös niskalla havaitusta kalasta. No eiku sinne sit.

Sen verran oli tuuli tyyntynyt taikka puista sai tuulensuojaa, että oli aika uitella uusia perhoja. Yläosassa vesi oli vielä sen verran kirkasta että fiilikset täysin menneet. Uittelin liitsejä ja pintureita, mutta ei mitään kontakteja kaloihin. Kuvattiin parit perhostelu videot, mutta kyllä soisi, että kalastusvideossa näkyisi myös kaloja. No ei näkyny.

Pakkohan se oli jossain vaiheessa uskoa et ei täältä mitään kalaa tule. Eivät olleet edellisetkään saaneet koko päivänä mitään. Kamat kasaan ja punomaan uusia suunnitelmia mökin lämpöön.

Mökkirantsussa tuuli oli täysin tyyntynyt ja päätin vielä heitellä virpalla hauen toivossa. Ekaks lippaa, sit lusikkaa ja sit jigii. Sininen jigi ei kelvannut, mutta keltaista vietiin päivän pisimmän taistelun verran. Noin 6 sekuntia oli reilu kilon hauki kiinni. Olin jo lähes varma uudesta fongosta. Jigikoukku oli kuitenkin pitkä ja ohutlankainen. Hauki repi ittensä irti ja koukunkita oli suurentunut parilla sentillä. Pari minuuttia tän jälkeen tärppäsi taas. Armottomasti piiskasin virtaa kunnes mökiltä kuului ankara käsky jättää hauet rauhaan ja painua saunan lämpöön. No saunomiset hoitui pikana sillä hauettomuus sai tuskanhien otsalleni. Ja eiku pihalle. Piiskaamaan virtaa.

Saunomisten jälkeen hauet olivat kaikonneet ja tuntiin ei tapahtunut mitään. Alkoi olla jo pimeää kun viimeiseksi tapahtumaksi kirjattiin irti purtu jigin pyrstö. Tietysti ainoo keltainen kalajigi pakista. Päätin kalastussessiot jigin pyrstön ihailuun.

Huomenna jatkan auringon noustessa siitä mihin illalla jäätiin. Jo se nyt on prkl jos ei yks hakki kohta rimpuile kuvattavana. Huomenna otetaan hauki. Se on jämpti! Öitä!

Keväinen koskikalastus sessio. Day 1 , Ekonkoski 19.4.2013

Perhostelemaan tänne piti tulla, mutta paikan päälle saavuttaessa, tuuli oli yltynyt kohtuu navakaksi. Päätin vetästä ekan illan virpalla. Pieni pelko oli persuuksissa että mitenköhän tainiolla tulvii tähän aikaan. No vesi on korkealla, mutta niin ihanan kirkasta verrattuna edelliseen vantaankosken kopasuun. Ajomatkalla ajoittain sateli, mutta kalastuksen alkaessa pilvien rakosista alkoi arska paistaa. Ensimmäisen päivän ilta omistettiin Ekonkoskelle. Tavoitteena Hauki, Harjus, Taimen ja kirre. Päätin uitella lippaa, lusikkaa ja vaappua. Ensiksi siimanpäähän sidottiin BeteLottoo...

Aattelin et otetaan kuva ennen ensimmäistäkään heittoa

Käytiin siis kaikki normi mestat läpi ja lähdettiin ylävirtaan kokeilee uusia mestoja. Sieltä täältä löytyikin mukavia kaislikon reunustoja, joissa vois kuvitella pikku haukien lymyävän.

Ylävirrassa oli pikkasen syvempää ja tuli koluttua horneteilla monttuja. Tuloksetta.

Mut hei ei näis maisemis paljo duunistressit paina.

Viiminen kuva on kohti jääsjärveä. Siellä niitä haukia ainakin pyörisi. Huomenna vedetää perhokalastajan ryysyt niskaan ja suunnataan kohti tuntemattomia tainionvirran mutkia. Sinne missä tuoksuu jalokalat. Virppa vaihtuu 5-6 ja 7-8 luokan vermeisiin. Lotot vaihtuu pintureihin ja hornetit liitseihin. Huomenna tulloo kallaa!!! Soronoo menninäiset ja wompatit!

Jäätilanne Vantaankoski , 14.4.

Luottamus kalantuloon oli niin huippuluokkaa, että päätin jättää haavinkin kotiin. Eli sunnuntaina 14.4. kävin suoristelee siimoja Vantaankoskella puolilta päivin. 10 kuvaa kertoo enemmän kuin 10000 sanaa. Säästän lukijoita jälleen kerran negatiivis-sävytteisiltä itkuilta. Kuvista ainakin selviää miten jäät lähtee ja miten virtaus kasvaa. Aika mestari pitää olla että tuolta kalan nappaa. Itte uittelin pinkkiä katkaa perhovavalla ja sinistä lusikkaa virpalla. Meinas unohtua mainita et eipä kelvannu prepaid-liittymä luvanostoon. Onneks sattu olee kaks kännyy mukana.

 Jos tuolta kuvittelis oikeesti kalaa tavotella niin tosta montusta vois pohjaa raapimalla yrittää. No mut tulipahan ulkoiltua ja ensviikonloppuna sit pärähtää ellei kohdekoskellakin tulvi. Joka tapaukses tollasta maitokahvia tuskin virtaa siellä jossain mistä haetaan Harjus, Taimen , Hauki , Kirre :) Siis ensviikonloppuun , Soronoo!

P.S. Ja mitäköhän ne virtaukset ovat 18.-19.5.?

7.4. Vikat pilkit 2013, kohteena Vanhankaupunginlahti

Aamu ysiltä sännättiin toiveikkaina tutuille mestoille VK-lahdelle. Koskaan aikaisemmin emme olleet pilkkineet paikassa näin myöhään keväällä. Jokohan nyt ne kalat olisivat heränneet talven koomasta. Mulla oli hurjat suunnitelmat Hauen ja Vimman suhteen. Paula elätteli toiveita pilkkikuhasta.

Alla kuvassa Paulan tarkoin määrämä aloituskohta. Muistaakseni Paula oli hyvin vakuuttunut että tästä nousee Vimpaa. Mun ajatukset olivat vähintäänkin puol kilsaa meremmällä.

No alotuskohdasta ei mitään elonmerkkejä. Jatkettiin parisataa metriä ulommas. Jään laadusta voisi sanoa että päällä 5cm kova kuori ja alla kohva sohjoo 20cm. Kivinokan leveyspiirillä oli jo 70 senttii kohtuu kovaa.

Olin pikkasen yllättynyt kun ensimmäinen kala nyki siiman päässä. 3. kala kolmeen vuoteen , kymmeneen reissuun. Pasuri poikkasi tuskasen MP-putken. Kiitos siitä sulle Pasuri. Tunnelmat olivat mahtavat. Nyt alkaa vimpaa nousee.

Ja siihen se jäi se kalan tulo. Seuraavaksi siirryttiin kaislikoiden läheisyyteen hauen ja kuha pilkintään. Ajoittain vaihettiin morriin tylsyyden ehkäisemiseksi. Ei tapahtumia morrissakaan ja tylsyys alkoi hipoa maksimiaan.

Alla oleva kuva on otettu juuri niiltä seisomilta mistä VK-lahden ainut kuha nousi 2.3. Odotukset olivat korkealla. Nyt tulee kuhaa! Ja ei tullut. Syötiin eväät ja siirryttiin taas morreilla ettii pikkukalaa. Ei löytynyt.

Paluumatka vedettiin samaa linjaa takas. Paluumatkalla uitettiin enemmän tasuria tsägä kuhan toivossa. Ei tullu. Päädyttiin alkupisteeseen. Vedettiin 10 metrin siirtymil reimareilta sillalle. Ei mitään eloa. Koko lahdella näkyi koko päivänä vain yksi pilkkijä meidän lisäksi. Muut on jo tajunneet kuin hanurista toi lahti on. Tarantellojen virallinen pilkkiperseenreikä. Kesällä lajikalastajan paratiisi ja jään päältä jotain aivan muuta.

Keli oli ihan jees vaikka säätiedoitukset varoittelivat kovasta kylmästä tuulesta ja pilvisyydestä. Ihan ok keli mun mielestä.

Sillan läheisyydes Paulalla katkes tapsi ja Paulan luotto morri jäi pohjaan. Paula kiros että nyt loppu hänen pilkit tältä vuodelta. Sitten hän katsoi vapa-ämpäriä ja nappas kuitenkin tasurivavan käteen. Kun hän laski tasuria niin kysyin että oletko varma ettei tasuri jää samaan rojuun. Ja samalla hetkellä tasuri jumitti pohjaan. Menin avuksi ja kokeilin et ei irtoo ja yritin vetää siiman poikki. Silloin pohjasta irtos jotain ja kohta jotain saatiin jään päälle. Ja siinä rojussa mikä roikkui tasurista niin roikkui myös Paulan luotto-morri :)

Noilla koordinaateilla alettiin puhua että meidän kevätpilkki-kiintiöt alkaa olee täysiä. Jos saaliin tulo on tällästä schaibaa ni pilkkikamat munkin puolesta kellarin perimmäiseen nurkkaan. Joo meille riitti pilkkitouhut vähäks aikaa.

Gepardinhakumatkalla alettiin suuntaa katseitä tuleviin siianonginta kohteisiin ja samalla oltiin samaa mieltä että lähitulevaisuudessa lähetään Sumarikalaan jäistävapautuville koskille. Koskikohteestakin oltiin samaa mieltä. Mieli alkoi saman tien piristyä. Himaan kun pääsin aloin googlettaa perhokalastuskohteita ja luin kirjasta AHDIN APAJILLA (Retkiä kalamiesten kanssa , Tommi Sarlin) viimeisen luvun: Perhokalastusta pienellä joella. Suunnittelin mitä perhoja voisi netin kautta tilailla ja kohde kosken kalastoa.

Hyvin nopeasti pilkki-itkut oli itketty ja olo oli uudesti syntynyt. Nyt alkoi avovesi aika Tarantelloilla. Olo on kevyt. En ehkä tajunnut kuinka raskaaksi itselleni tein pilkki-pakko-toisto-itku-fongaamisen. Kyllä mä vaan avovesi ihminen enemmän  olen. Kohde-kosken yleisin saalis perholla on harjus. Perholla Harjus, niin se fongaus etenee. Sumari-aika taitaa olla kohta parhaimmillaan. Seuraavaan kertaan, Soronoo ja Kireitä!

Aamupäivällä pilkittiin, iltapäivällä avovesikauden avaus siikaongella Larussa 6.4.

Opetusvirasto, taikka jokin muu korkea taho, oli päättänyt, että meidän Gepardilla oli velvollisuus pistäytyä lauantaina 6.4. koulussa. Suunnitelmat etenivät seuraavanlaisesti. Ukko lähtisi itsekseen pilkille lähijärvelle, Espoon Pitkäjärvelle. Iltapäivällä vaihdettaisiin lajia siianongintaan ja suunnattaisiin Lauttasaareen. Aamu yhdeksän aikoihin Ukko heivattiin Pitkäjärven jäisiin maisemiin. Pakkasta tais olla pari astetta ja kylmä pohjoistuuli tuiversi noin 5m/s. Aurinko lämmitti jäällä marssivan poskia. Muita pilkkijöitä ei näkynyt missään.

Hyvin harvat ovat positiiviset mielikuvat kyseisestä lähijärvestä. Oikea masokistin MP-paratiisi. Kerran järvi yllätti rannaltaonkijan kesäkuussa tarjoamalla Sorva fongoja koko jengille. Sorvakoordinaateille siis suunnattiin. Sorvan metskaus alkoi.

Kaislikon vieres oli jäätä 70cm ja jään alla vettä 50cm. Siis ulommaksi. Nopeasti iski tajuntaan että täällä ei ole mitään elämää. Siirryin pieniin morreihin ja varovaiseen täristykseen.

Pikku hiljaa etenin pitemmälle rannasta kuin koskaan. Sama meno jatkui , ei nypyn nypyy. Hiihtelijät pysähtelivät kyselemään jään paksuutta. No jotain hyötyä musta siis oli jollekkin.

Järvessä pitäisi olla vaikka mitä kalaa ja vaikka kuinka paljon Kuhia. Pyörin ja hyörin ja kiertelin syvimpien monttujen reunoja. Kai tuollakin järvellä on tullut käytyä jigittelemässä kymmeniä kertoja ja ei yhden yhtä haukea taikka kuhaa.

Halusin antaa Lähijärvelle vielä yhden mahdollisuuden. Käydä siellä pilkillä keväällä. Nyt se on koettu ja ei nypyn nypyy. Aktiivisesti liikuttu ja vaihdettu paikkaa, pilkkiä ja syvyyttä. Ei enää ikinä pilkille tonne.

Ei ikinä ikinä ikinä enää tonne pilikille. Sorvan voi käydä onkimassa jos siltä tuntuu.

Onneksi kello kävi ja tuskanen viiminen pilkkisessio tuolla järvellä oli ohi. Ja eiku himaan virittää pilkkirepusta  siianongintareppua.


6.4. Avovesikauden avaus siikaongella Larussa 

Kello paineli jo 13:00 kun päästiin kohti jäistävapaita Lauttasaaren rantoja. Koordinaatit oli selvillä kun viikkoa aikaisemmin käytiin ennustamassa missä järjestyksessä rannat aukenevat. Meidän lisäks ainoa onkija oli juuri meidän suunnittelemissa koordinaateissa. Mentiin noin 30 metrin päähän. Kasasin toista vapaa kun tämä tuntematon onkija nappas kamansa kantoon ja häippäs. Kertoi meille kuitenkin että mitään ei ollut tullut ja että varokaa ettei jäälautat vie vapoja.

No niin päästiin omille koordinaateille.

Kolme vapaa onki siikaa ja neljäs vapa ehkäisi tylsistymistä ja tarjosi tekemistä virppailun muodossa.

Jäälauttoja valui ohitse tasaseen tahtiin. Hereillä piti olla ettei tarvitse uida vapojen perään. Kaksi kertaa kelattiin puntti koukkuineen jäälautan yli.

Hiljaista oli mut ei se mitään. Sika siisti keli ja sika siisti maisema. Ei siihen väsy ikinä. Ja ainahan voi siimanjatkeena rimpuilla kämmenen kokoinen kampela, joka ei jaksa kelloja kilisyttää.

Siimat tuli suoristettua ja todettua että avovesikamat toimii niinkuin pitääkin.

Jossain vaihees alkoi ulapalta kuulua armotonta älämölöä ja ei aikaakaan kun edessämme purjehti melojien alkeiskurssi I/13. Ei viel tossa vaihees osattu ennustaa että Jäiden ja Joutsenten lisäks joudutaan varomaan siimojamme muiltakin uhkilta.

Melojat rantautuivat 50 metrin päähän ja sitten tekivät jotain odottamatonta. Alkoivat purjehtia kohti siimojamme.

Vähintäänkin tuntui kuin ois katsellut Kummeli-jaksoa melomisen alkeista. Sillä vain Kummelit ovat niin teräväpäisiä että voisivat keksiä seuraavaa. Ajelehditaan ton siianonkijan siimoille ja aletaan treenaa eskimokäännöstä.

En meinannut uskoa mitä tapahtui niin kuvasin vaan ja venasin milloin kellot soi. Tyypit siis tuli suoraan naamarin eteen oikeasti treenaa eskimokäännöstä. Kyllä minäkin haluasin kuitusiimat kaulan ympäri pää alaspäin meloes. Mun heittopituus oli tuplasti matka minkä noi oli rannasta.

Mulla ei enää pokka riittäny venaa 70kg saalista ja päätettii kelaa siimat ylös ja vaihtaa maisemaa.

Ei niil ollu ko koko itämeri siin vapaana ni eiku mun siimojen päälle tekee eskimokäännöksiä. Ei mee jakeluun. Joskus kun olin 4 vuotias ja oltiin Lintsillä niin faija sanoi väistä! noi on Saksalaisia, ne ei väistä!

No oltais ihan hyvin voitu jatkaa onkimista ja ei me mieltä pahoitettu. Lähinnä oltiin huvittuneita. Noitten jälkeen seurasi sellainen jäälauttojen jono et paikan vaihto ois ollu ainoa ratkaisu. Lähettiin sit himaan.

Että tälläsiä tarinoita tänään. MP pilkki vai MP siianonginta? No MP siianonginnassa on paremmat maisemat ja aina saa olla varuillaan kuka tai mikä matkaa kohti siimoja. MP pilkki varsinkin keväällä on todella tylsää touhua. Ja eiku huomenna Pilikille? :D