Ana vs. Pasuri @Espoonlahti Round II

Hiihtolomasta rippeet jäljellä, mutta hyvin kerkes perjantaina Espoonlahdelle ennen Suomi-Ruotti pelii. Pasuri-apina alkoi olla jo aikamoinen, koska Paulahan sen on pilkkinyt jo Emäsalosta ja Espoonlahdelta. Kartasta kattelin aamulla sopivat koukerot ja eikun matkaan.

Mestoilla edettiin suunnitelmien mukaan ja ensimmäinen ihmetys oli Paulan "Pilkki-Elis"-Kuhafongo numero 9. tälle vuodelle.

Ja kaksin kappalein alamitta-kuhia roikkuikin Paulan morrissa. Ihme tyyppi. Noh minä raivolla yrittämään sitä Pasuria.

Kierreltiin ja kaarreltiin syvään , matalaan ja ympäri ämpäri. Usko meinas loppuu, mut just viime hetkillä 1 kpl Pasureita ilmestyi avannosta. Ehanaa. Fongo numero 9. myös minulle.

Kello löikin jo 40min vaille Suomen peli ja eiku kamat kasaan ja väsäilee kisastudioo. Hyvin on alkanu pilkkifongoilut tällä jengillä.

Soronoo ja Suomi voittoon. Nyt just eka erä takana ja peli 0-0. Seuraavaksi fongoillaan varmaan lahnaa mulle.

Suurkalakilpailut 2013 ja Hiihtolomien virityksiä.

Erä-lehden Helmikuun numeroa oli odoteltu kuin kuuta nousevaa. Syynä tähän oli Suomen Suurin Kala- kilpailu 2013 tulosten julkistaminen. Kisaan olin ilmoittanut 5,3cm viisipiikin ja odotukset olivat korkealla, että nyt pärjätään vertailussa.

Ennenkuin kerkesin lehteä lukea, niin kaveri viestitteli jo onnittelut kolmannesta sijasta kokonaiskilpailussa.

2013 Erälehden kisassa oli 14 kategoriaa. Uutena kategoriana oli myös Mittanauhasarja, jonka kärkisija heltisi tällä kertaa. Tuttuja on nimet Mittanauhasarjan kärkikolmikossa.

Mittanauhasarjan ykkössijasta irtoaa palkinnoksi Paukkuliivit. Loistavaa! Mutta vieläkin enemmän lämmittää arvostetussa Erä-lehdessä saatu palstatila.

Samainen 5-piikki on myös ilmoitettu Urheilukalastus-kilpailuun. Tulokset selviävät ehkä joskus maaliskuussa. Kaikin puolin hyvä fiilis hiihtolomailla. Ja asiaan.


Pilkillä Espoolaisella järvellä

Ajateltiin kävästä eräällä järvellä ensimmäistä kertaa pilkillä. Ei ollut paljon odotuksia ja ajateltiin suoriutua parissa tunnissa. Ihmetys oli suuri kun ensimmäistä sinttiä hinasin ylös avannosta. Mietin että mikä ihmeen Ahven-Kuore-hybridi tää on?

No elämäni toinen pilkkikuhahan se siellä. Fongo numero 7. vuodelle 2014. Paulan kans oltiin hetki tasoissa kunnes....

Pakkohan Paulan oli nykästä kunnon Lahna ylös. Mä en pilkillä ole koskaan lahnaa saanutkaan.

Paulan Fongo numero 8. Aika epeli.

Päätettiin reissun jälkeen että tämä mesta ansaitsee vielä uuden käväsyn.

Seuraavana päivänä suunnattiinkin jo Espoonlahdelle Pasuri-paratiisiin.

Pasurit kiersivät kaukaa mun pilkkini, mut eiköhän Paula repiny 2 Pasurii ja yhden Lahnan ylös. Ei jumansviidu mikä tyyppi. Onneksi sain edes hikisen särjen lievittämään ääretöntä ärsytystä ja tuskaa.

Seuraavilla reissuilla haetaan Pasuria, Lahnaa, Kuhaa, Haukea, Madetta, 3-piikkiä, Siikaa, Salakkaa, Kivinilkkaa, Vimpaa, Täplistä, Kirreä... hmm.... joo eiköhän noilla päästä alkuun.

Arkistojen kätköistä... 16.2.2014

Just kävästii Vanhankaupunginlahdella pilkillä. Mitään ei odotettu saaliiksi ja mitään ei tullut. Rantojen tuntumasta puskee kovasti vettä jäälle ja koventuneet virtaukset ja lauhat kelit heikentävät jäitä. Blogitekstiä tommosista käväsyistä ei saa aikaiseksi kirveelläkään niin ajattelin kaivaa arkistojen kätköistä Hieta- ja Liejutokon kuvat ja yhdistää ne yhdeksi helposti vertailtavaksi kuvaksi. Tokkobongot ajoittuvat yleensä maratoonia edeltävälle HYS-HYS-ajanjaksolle, jolloin niiden kuvia ei löydy blogeista. No mutta laitetaanpa supermakro-fiksailu 50mm Hietatokosta ja 30mm Liejutokosta kehiin.

Hiihtoloma on juuri aluillaan ja kovasti yritetään miettiä pilkkikohteita. Ja eikun kartta kauniiseen käteen ja hakemaan suuntaa. Pilkkijöille varoituksen sana: Jäät heikentyneet virtapaikoissa lisääntyneiden virtauksien johdosta. Naskalit kaulaan joka ukolle!!! ja Akalle!!!! :)

Hyvät pilkkilomat lomailijoille ja TYÖN ILOA työn raskaan raatajille. Soronoo!!!

Synttäbileet Airistolla

Mitäs sitä muuta vois synttälahjaksi toivoa kuin viikonloppu Airistolla.  Jäätilanteesta ei ollut harmainta aavistusta ja matkaan lähti kairakin. Kun perjantaina saavuttiin auringon laskiessa mestoille, niin kaira kädessä käytiin rantsussa totee, et ei paljon olkapäät rasitu kairaillessa tänä viikonloppuna.

Perjantai ilta omistettiin saunomiselle. Arkiaherruksen murjomat kropat hoivattiin isku kuntoon lauantai aamuksi. Polte oli näköjään kova kun piti 06:00 pompata pystyyn ja alkaa virittelee tapsipilkkejä ja sivutapseja.

Viikon kestäneet yöpakkaset olivat kuitenkin luoneet heikon jääkannen laiturille asti.

Päällimmäisenä ajatuksena oli ottaa pinnat ahvenesta, härkäsimpusta ja kivinilkasta. Päätettiin ottaa heti kättelyssä 2 tunnin pilkkifongauskisa Paulan kanssa. Molemmat revittiin aika pikaseen silakkafongot, mikä hiukan tuli yllätyksenä. Hieno aloitus kuitenkin.

Ei mitään kääpiö-silakoita.

Kisa jatkui ja seuraavaksi mulla tarttui tapsipilkkiin härkis.

Härkiksiä tuli koko reissulla kymmenkunta ja kokoluokka oli harvinaisen kääpiöitynyttä.

Härkisten jälkeen Paula siirtyi johtoon Ahvenella. Kuittasin kuitenkin tilanteen kohtuu kokosella Kuoreella.

Kisa päättyi 3-3.

Kisan jälkeen saunottiin ja lähettiin vetää synttäpitzaa Paraisille. Masut täys kurvattiin takas Airistolle ja eiku takas laitureille. Törmättiin muuten fongareihinkin laituril. Ensimmäistä kertaa nähtiin livenä Iso-O ja pikku-O. Heillä oli armoton simputus meneillään ja elämänpisteitä ropisi. Nice!!

Paula nyki ylös kans kuoreen.

Ja meikä poika sai vihdoinkin sen vuoden ekan ahvenen. Jopas kestikin.

Kolmipiikkejä oli yllättävän vähän. Sain kuitenkin yhden ylös asti.

Suurin ihmetys oli puuttuvat kivinilkat. Olikohan niillä kutupuuhat käynnissä vai mikä oli vikana. Kiva oli pilkkiä taydellisessä kelissä , -10-12C pakkasta , tyyni, aurinkoinen keli. Elämän mahtavuuksia :)

Paulalle uusina fongoina Härkis ja Silakka. Mulle uusina fongoina Silakka Härkis Kuore ja Abbo. Kivasti on luvattu pakkaskeljä eteläänkin. Eiköhän sitä päästä jo ens viikonloppuna kairailee.  Ja eikun kohti uusia reissuja. Soronoo!! Son moroo!!

2014 käyntiin

Mitäs sitä keksisi tälle vuodelle? Takana kolmen vuoden fongausurakka tuloksilla 39, 39 ja 41. Tavoitteet on saavutettu ja olemme luvanneet itsellemme välivuoden pakko-fongaamisista. Mutta kun ei osaa olla fongaamatta. Fongaus matkaa mukana ulkoillessa. Kiva lähteä ulkoilemaan luontoon kun on selvät reitit, kuviot, päämäärät. Helpompi siis nousta sohvan pohjalta ylös.

Viime viikonloppuna saimme hinattua ahterimme ylös sohvalta ja suuntasimme Jokimateen kuvat silmissä lähijoelle. Syötit haettiin kalatiskiltä ja siinäkö syy madettomuuteen? Ei irronnut siis madetta heti kättelyssä. Ehdittiinhän me kävästä myös Vanhankaupunginlahdella jigittelemässä haukeakin, mutta ei irronnut sitäkään.

Tälle viikonlopulle oli siis jo vaikka mitä apinoita selkämykset täynnä. PAKKOhan se nyt jotain fongoja on saada listalle PRKL :) Hienosti siis alkoi tämä Pakkofongoton vuosi :)

Eiku kamat kasaan ja kohti keskustan kampelavesiä. Välineiksi pilkit ja pohjaonget. Ja alkoihan sitä tulostakin syntymään. Ennenkuin olin saanut edes pohjaonkea kasaan niin Paula roikotti jo Kuorefongoa pilkissään. Aika epeli.

Virittelin vehkeet kuntoon ja pääsin itsekkin pilkkimään. Paula nyki jo ahventa ylös tässä vaiheessa.

Aloin puristaa vapaa ja ei nypyn nypyy pilkissä. No mutta 3-piikit uivat pinnassa aivan rannassa. Virittelin pienemmän koukun ja BOOM! 2014 fongaus-lista oli avattu.

Keli oli mainio. Tyyntä ja hissukseen leijaili pakkaslunta. Kalat eivät kuitenkaan olleet syönnillään. Kun päätettiin lähteä niin löytyihän sieltä pohjaongesta sitten se ihana Kiiski vuoden toiseksi fongoksi. Kiva oli kävästä Pakkofongailemassa vastoin suunnitelmia. Ei kaduta yhtään.

 Viikoksi on luvattu pakkasta ja kohta päästään vähintäänkin luukin lammikoille pilkille. Kohti kevätpilkkejä ja Hiihtolomareissuja. Jossain kaukaisuudessa Kalamaraton 2014 tuikkii tähtiloisteena taivaanrannassa.

Lisää Fongoja ja raitista ulkoilmaa lukijoille kans. Son moro!

Ennätyksiä Ennätyksiä... Aurinko paistaa vuoden pimeimpään aikaan.

8.11.2013 kamat oli pakattuna hyvissä ajoin. Duunissa hikoilin tuskasta millon kello armahtaa mut kalamehtälle. Suoraan portista autonkyytiin ja nokka kohti Säkenöivää SaloCityä. Ihmetys oli suuri kun kurvailtiin Salon ytimeen, että mikäs tälle uinuvalle kaupungille nyt on tullut kun ruuhkaa kuin kehillä konsanaan. No jälkeen päin kuultiin että tuhannet marssivat 9.11. sairaalan puolesta Salossa. Mahtuipa Salon viikonloppuun vielä tanssikilpailuitakin. Hotelli oli täyteen buukattu. No mutta meidän suunnitelma oli yöpyä Salossa, että pääsee ajoissa Airistolle Simppujahtiin. 

Salossa huitastiin hotla-aamiaiset nassuun ja singahdettiin pikataival Airiston aalloille. Kummastus oli taas suuri kun laiturilla heilui kolmisenkymmentä kalastajaa. Nopeasti tajuttiin että silakkaahan ne on litkaamassa. Rynnittiin läpi litkaajamassan kohti laiturin päätyä ja ihmeteltiin kun litkat nousivat ylös täysinä kuin keväällä konsanaan. Meillä oli vaan simput mielessä.

Hiljasta oli simputtaminen. Ei maistunu pilkit ei jigit. Tylsää touhua kun vierestä revitään ämpäritolkulla kalaa.

No mutta fongariltahan löytyy muuntautumiskykyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lätkäsin pilkin ylle tapsiin pari kiiltävää koukkua ja eiku täyttää kassia Silakoilla. 9 kappaletta vetelin niitä pilkillä vaikka sitten mateelle syöttikaloiks. Litkamiehet täyttivät ämpäreitä kuin parhaaseen aikaan keväällä.

Tosin ihmetys oli suuri kun puoliltapäivin silakat lakkasivat syömästä kuin seinään ja kaikki alkoivat pakkailemaan kamoja samaan aikaan.

Lähettiin siis kohti Stadia, mut fongareilla on aina mutkia matkassa. Itsekkään niistä ei etukäteen tiedä ennenkuin autolla ollaan kohilla. Ja eiku tiukka oikee Lohjalle. Se ärsyttävä 5-piikki puuttuu viäläkin. Pelättiin tietysti että taas kolmannen kerran olisi rakennustyömaan aidat meidän ja fongojen välis. Onneksi ei ollut. Päästiin uusitulle rantareitille.

Näky oli hiukan masentavan hämmentävä. Lammikot silmin kantamattomiin kuivina.

Onneksi löytyi jokunen lätäkkö. Ja eiku 5-piikki mehtälle. Raivoisaa yritystä ja unelmien päätös reissulle. Uusi Fongoennätyslukema 41 oli totta. Kun 5-piikki nappasi syötin niin ihmettelin että ompas iso. Piti oikein kädessä ihmetellä että onko oikeesti 5-piikki.

Ja eiku mittaa esiin ja lukemaa Faceen. En muistanut paljon 5-piikin ennätyslukemat olivat.

Siinä se nyt möllöttää. Uusi tuleva Suomen Ennätys jos ei joku Urvelo lähe tän blogitekstin innoittamana rikkoo sitä. Vanha vapavälinein ennätys oli 48mm ja haavi ennätys 51mm.

UUDET SE-LUKEMAT

53MM

Fisu venaa pakkases et pääsee RKTL:n kätösiin. Erä-lehden kisaankin aattelin ilmottaa jos ne suostuis olee yhteyksissä muhun. 

Olipahan NASTA viikonloppu .... Soronoo seuraavaan kertaan. Haetaan varmaan emännälle made-fongoo.

Pätkä Pitkäkoskea 1.9.2013

Naisväki suuntas aamusta uimahallille ja mihinkäs minä sitten? No tietysti Vantaanjoen Pitkäkoskelle. Jos uistimeni sattuvat lentämään sinne minne tähtään, niin siitä voi syyttää miljoonia treeniheittoja Pitkäkoskella. Ylivoimaisesti eniten olen aikaani tuhlannut tuohon pätkään Vantaanjoesta. Kattelin säätiedotuksista, että vois olla sateen mahdollisuus ja lätkäsin kahluukamat niskaan. Kahluukamat johdattivat minut tällä kertaa Pitkäkosken ehkä parhaalle pätkälle.


Pitkäkoski alkaa maantiesillan yläpuolisesta pohjapadosta. On syyskuun ensimmäinen päivä ja todennäiköisesti joessa on jo nousukalaa. Hetki siltakuvan ottamisen jälkeen padon yläpuolella hyppäs jotain isoa ilmaan. Harmillisesti näin vain pärskeet kun joku iso mäjähti pintaan korkeuksista.

Yleensä kannan mukana virppaa ja perhovapaa. Ekaks heittelen mestat perholla ja perään virpalla. Alotin padolta viskelee hopeista streameria ja perään punasta hornettia. Padon alla ei tapahtumia. Sillan alapuolelta alkaa pienehkö virtapätkä, joka laskee suvantoon. Virran niska on ollut hyvä kirjopaikka keväisin ja alkukesäisin. Suvannon puolelta olen sen sijaan saanut elokuussa 2009 suurimman taimeneni 2,7kg.

Suvannolla vaihdoin perhoksi wolframi-painotteisen puna-musta-putkiperhon ja virpalla uitin erilaisia Lotto-lippoja ja Onni-vaappuja. Ensimmäinen tapahtuma oli pikku hauen-pulikka. Kiertelin suvannon rannan puolelta pitkin litimärkiä ryteiköitä. Tämä ryteikkö pitää useimmat kalastajat parhailta paikoilta pois. Muutenkin paras pätkä (Suvannolta ---> riippusillalle) on parempi edetä kahluukamoilla. Ranta on aika ryteikköistä ja parempi heittää virppaa/perhoa rannasta irti kahlaten.

Ja tulihan sieltä nopeasti saalistakin. Tumma Lotto-lippa, josta alla myös kuva,  oli päivän paras viehe. Kirre oli alle kilonen ja sätki ittensä irti niin aattelin, että uikoot takasin. Aattelin et jos kerkeen ottaa kuvaa ni sit kerkeen. Siihenhän se kirre sit jäi poseeraamaan ihan urakalla.

Siitä se sit lähti pirteenä takas koskeen. Siellä se vie tilaa taimenilta ja tuo iloa jollekin toiselle kalastajalle. Tänään oli mielessä kalastuksen ilo ja nautinto ennemmin kuin puukon heiluttelu.

Alla ottipeli. Ottipeli olikin loppureissun aivan ylivoimainen. 3 tärppiä niin että näkyi 1-2kg kalan kylki. Pikku hiljaa alkoikin ripottelee vettä ja kyllä siellä tuli litmäräksi kastuttua.

Ja olihan sitä jo 4 tuntia kalasteltu.

Siellä niitä kaloja on. Kahluuvermeet jalkaan ja hakemaan pois. Aina on mahdollisuus saada nousukala siimanpäähän. Rauhoitus alkaa vajaan parin viikon päästä, joten eikun mestoille. Sateet nostaa virtauksia ja kasvava virtaus laukaisee kalojen nousuhalut.

Välillä ihan vaan kalastusta. Pikku kalaa oli runsaasti koskessa. Kun huuhtelin haavin niin haavinpohjalle ui 5 pikku salakkaa:) Ahvenet näykkivät perhoa jäämättä kiinni ja särjet ja salakat mussuttivat jotain pintahilsettä. Fongarikin osaa kalastaa :)

Lopuksi kuva viime viikonlopulta enkka ahvenesta. Ahvenella painoa 550g ja mittaa 36cm. Seuraavaksi ehkä palataan fongauksen pariin 5-piikki-mehtällä. Soronoo!!! :)