Emäntä pamautti heti lomien alkuun Karppifongon kun odoteltiin lähtöpäivää etelän lämpöön. Ilman suurempia odotuksia ongittiin Helsingin rajojen sisällä karppia lähinnä kalamaratoonit mielessämme.
Jo joutui armas aika ja tuli aika lähteä sinivalkoisin siivin kohti välimeren kirkkaita vesiä. Fiksuna miehenä ajattelin että kai ne välimeren kalatkin PowerBaitin kumitoukkia purevat, mutta luulo oli väärä.
Tuli taas kerran käräytettyy olkapäät. Tästä on tullut selkeestikin perinne. Kun saa ongen käteen ja näkee kalat niin ei tuu ajateltua kuinka se punainen väri kuumottaa olkapäitä loppu loman. Tekotoukat eivät siis kelvanneet millekään lajille ja suosittelen käyttämään esim katkarapuja.
Rodini-puistossa käytiin tsiigailee karppeja ja näkyihän niitä taas. Vesi vain heijasti niin pahasti että kuvat eivät oikein onnistuneet. Kiva kuitenkin vaeltaa hetki varjossa.
Tällä kertaa kalastus ei ollut niin tapetilla Rodoksen auringon alla. Kiva oli vaan löhötä biitsillä tai Poolilla lataamassa akkuja. Ainakin meikäläisen henkinen jaksaminen tarvii ajoittain yliannostusta SolarPoweria. Asiaa auttaa myös, että mun ja duunimestojen väliin asennetaan tarpeeks monta tuhatta kilometriä. Thank you Rodos ja eiku takas Suomen maalle.
Matka jatkui kohti Paltamon yötöntä yötä. Mukaan otettiin jopa talousvaaka uutta Seipin Suomenennätystä varten. No seipeistä ei näkynyt jälkeäkään. odotukset olivat korkealla myös kiehimänjoen kuhakarkeloiden suhteen. No ei siel uinut ainuttakaan kuhaa. Kuvassa Kiehimänjoki laskee Oulujärveen. Vuosi sitten kuhia nous niin paljon kuin ois napannu nostella. Oltiin muutama viikko liian aikaisessa.
Mökkirannasta käytiin öisin uistelemassa ja ihmetys oli suuri kun Jesse-vaappuun puri ensimmäinen mittakuha uistelemalla Oulujärvestä.
Pieneltä näyttää kuvassa 50cm 920g Kala.
Uistelemalla nousi myös ahventa ja haukea. Voiko tosta nyt enää lomailut mennä paremmaksi?
Eräänä päivänä päätin suunnata läheiselle Varisjoelle harjuksen perään. Kauaa en kerenneyt yksikseni piiskata jordaania kun seuraan liityivät paikalliset Harjuspäälliköt Kalle & Sauli. Etelän miehelle on jotenkin käsittämätöntä , että pyydetään liittymään seuraan. Vantaanjokea kun 10 vuotta piiskaa niin ei tulisi mieleenkään lähestyä kymmeniä kalastajia, jotka kyttäävät omaa vuoroa parhaille mestoille. Ennakkoluulottomasti lähdin kuitenkin jätkien messiin. Ensimmäiseksi opin, että vähintään joka toinen sana on Pöljä. Kieliopillisesti en ole satavarma oliko kyseessä adjektiivi vai onko Pöljä vallannut suuremman osuuden paikallisesta kieliopista. Pöljä tilanne piti hymyn herkässä
Pikkasen harmittaa että jätkien poseerauskuva on pöljästi tärähtänyt.
Varisjoki mutkittelee Kivesjärven ja Oulujärven välissä useamman kilometrin. Meidän kolmen kopla tahkosi virtapaikkoja varmaan kolmatta kilometriä. 50-100 metrin välein löytyi herkullisia paikkoja tavoittaa Harjus. Sauli veteli ensin nenäni edestä 2 Harjusta ja Kalle kiersi veistä haavassa ottamalla vielä yhden lisää. Jossain vaihees jätkiäkin alkoi harmittaa mun Harrittomuus ja pääsin jatkuvasti parhaille paikoille jätkien opastamana. 4-5 tuntia oli takana ja lähdettiin takas kohti Hakasuon Myllyn parkkipaikkoja. Kopastiin vielä parhaita paikkoja ja lainasin Kallelta sopivampaa perhoa.
Viimesillä hetkillä perhoa vietiin ja en ollut uskoa että Harjus se minunkin siiman päähän eksyi. Kuvauksen jälkeen alkoi sataa lähes kaatamalla ja suoritettiin pikamarssi kohti Myllyä.
Kiitokset Kallelle ja Saulille opastuksesta. Harjus oli fongo numero 38. ja jätkätkin kiinnostuivat ainakin kuuntelemaan mitä kalabongaus oikein on.
Emäntä soitteli saunaan ja kiire oli kova. Kiire loppui kuin seinään kun Myllyllä kävi selväksi että olin jättänyt autoon valot päälle ja akku oli täysin tyhjä. Piti siinä tupakka sytyttää ja tuumata hetki ennenkuin uskalsi lähteä joelle etsimään lisävirtaa autoilijoilta. No onneksi ensimmäinen kaveri vastasi samantein että tottahan toki sulle järjestetään virtaa. Lande on mahtavuutta kuten myös Landet. Hiljaseksi vetää Helsinkiläisen. Ehkä eläkevuosia vietetään sitten kalastellen Landella. Siellä missä aistit Suomalaisuuden juuret. Siellä missä tunnet olevasi kotona. Kiitti Kalle & Sauli hienosta retkestä Harjuksen perässä.
Eipä aikaakaan kun löysimme itsemme saimaan kanavalta miekkasärjen perästä. Ei siellä ollu miekkasärkiä eikä paljon muutakaan kalaa. Alunperin 2 päivän onkisessioksi suunniteltu pysäkki lyhennettiin yhteen. Ja matka jatkui kaverin mökille ruokolahdelle. Ruokolahdella uisteltiin ilta ja yö jigitettiin syvänteitä ja lirkittiin madetta rantsusta. Ainoot tapahtumat olivat 2 kivisimppua lirkkimällä.
Matka jatkui kohti Karvionkosken kuohuja. Yhden 43cm taimenen käytin haavissa ja päästin pois. Jälkeen päin mietitiin että rasvaevä taisikin olla vain istarille kasvanut rusto ja tietysti se oli se ainut 4 päivän reissun ruokakala.
Eräänä yönä päätin tiirailla lampun valossa mökkirantaa. Tämä kannatti ja kolmatta vuotta putkeen Made on vuosifongonumero 39!
On heinäkuu ja sivutaan ennätystä. Vuotta on vaikka millä mitalla jäljellä. Seuraavat kohdekalat ovat Karppi, Ankerias, 5-piikki ja kampela. Luulisi 40 suustakoukutetun rajan rikkoutuvan tänä vuonna. Palataan viikonloppuna taas asiaan. Kireitä lukijoille! Soronoo!
