2,13 kilon siika - säkki (perattuna) 15.4.2012

Siianonginta, mielenrauhaa vai rauhattomuutta. Mullehan siikapongo herahti jo hyvissä ajoin(1.4), mut naisväel on ollut vaikeuksia saada satawarma siikabongo listalle. En nyt muista monta tyhjää reissuu tohon tuli väliin, mut 12.4. torstaina oltiin karhusalmes 2,5 tuntii tyhjää nyhjäämäs.

 Kävästiinhän me Linloos 9.4. toteemas et 2 kilsan metsämarssin jälkeen siianonkijaa odotti jäämassat. Duraceelin jigitreenei ne ei kuitenkaan estäneet.

 Onhan näis siikareissuis muutakin arvoa kuin vain se pakkopulla siikapongo.

Ainahan voi bongailla vaik sydämen-mallisia kalliokuoppia jois kasvaa sammalta.











14.4 paineltiin aamust Weksun kans suvannol totee et TULVII!!

Kun Paula saapui suvannol niin päätettiin lähtee otta satawarma siikapongo larust. Kai sielkii joku 4 tuntii nyhjättii tyhjää. Tuuli oli kova ja vettä lens ajoittain niskaan. Nokka vuoti ja niskat oli kyyrys. Tosi sidukkaa jees.

Ai niin kuvashan weksu viteon kun mä lirkin 3-piikin läheseilt rantsult, mut emmää tiiä osaanks mää liittää sitä viteoo tähän? Ei se oo ku faces. Pitäisko se ol you tuubis?



Huvittavinta täs siikatouhus on ollu toi mun tupakoimisen kolminkertaistuminen. Mun mielestä on raivostuttavaa tuijotel vaboi. Pitäs varmaan lirkkii vieres ja unohtaa koko vavat. Ennen siikakautta mä olin vähentäny tupakointii johonkin 6-7 tupakkaa päivä ja tällä hetkel palaa aski päiväs. Tai ainakin viel eilen paloi.
Asiaa, päästiin jo eiliseen. Herättiin klo:05:13 ja kuuden jälkeen syöksyttiin karhusaareen totee et voi jumalauta, eilinen myräkkä oli pakannu jäät parhail paikoil. Mut se mitään. Mentiin toisil paikoil ja sielhän oli jo jengii vaik kui paljo. Sitten kirosin taas kun 70% madoista oli tehny joukkoitsarin. Voi jumalauta!!!.  No vähän tekohengitystä ja saatiin elvyytettyy parit lierot.

06:30 Karhusaari

Kamat kasaan. Nyt nousoo siikaa!! Warmasti!!!

 Keli on kuvista päätellen komia, mut kyllä me paleltiinkin. Varmaan oli edellispäivänä vilustuttu. Vieläkin päätä särkee kun tätä kirjoittaa maanantai aamuna. Aika nopeest joku vetäs meidän vasemmal puolel siian ja jonkun ajan kuluttua meilläkin kilisi. Fiilikset oli katossa. Vapa Paulalle kouraan ja nyt nousee siikapongo. Ja voi elämän kevät jumankauta prkl sielt tulee SÄRKI prkl! Sehän täst nyt viel puuttu. Jonkun tunnin pääst oikeel puolel nous siika. Sit vasemmal puolel kuulu huuto et voi jumalauta 4 tuntii ja yksi särki! No me vedettii 5 tuntii ja yks fuckin Särke.

 Kai siin vaille ykstoist hiukan alko ilma lämpenee, mut tuuli oli kylmä. Yhelttois tehtii pelimiehen veto ja päätettii lähtee tauol koittaa koho-ongel säynettä kirkkonummel.

 Sielläkin tuuli ja oja tulvi. Kuitenkin oli kova polte onkii kohol, jos vaik ei tarttis ketjus vetää röökkii.

 No eihän sielt mitää irronnu. Mut nyt oli kuitenkin uudet madot haettu kirkkiksen prismast. Prisman vieres muuten mielenkiintoinen oja. Voisko joku käydä siel onkii ja kertoo tuleeks siit mitää. Vai pitääkö kaikki tehä ain ite?

Kyl toi mun nokkaani säyneelt dunkkaa. Voisha tos jotai lahnoi ja mateitakin kirmailla? Ja eiku nokka kohti Lauttasaarta. Siinne mist mä vedin pojoni. Nyt on pakko vetää pojot kun särjetkin alkaa hilluu.

 Kai siin useampi tunti istuskeltiin kaltsil enneku ensimmäinen kello kilajast. Paulan vuosifongo numero 8. Siika , oli voitettu kantaa. Himmeistä tappio mielialoista herättiin auringon paisteeseen. Ja kellot kilkattivat koko ajan. Ei kerenny perkaa kun piti repii siikaa ylös.

 Sattuhan se isoin sit mun kohdalle ja rekoordit paukku lukemiin 720g ja 43,5cm. Kyllä oli koko jengil taas hymy herkässä.

 Viidennen siian kohdil oli pakko pistää peli poikki kun ei me enempää tarvita. Kokeilin muuten koukunirroitinta ekan kerran ja totesin loistavaksi keksinnöksi. Varsinkin kun joku paikallinen papparainen tuli neuvoo et älä liikuta sitä tikkuu vaan kalaa. Kiitos hälle. Nyt irtoo koukut vaikka perä-aukosta asti. Fiilikset oli niin huiput not oikee. Kaikki edellisten reissujen vastoinkäymiset pyyhkiyty kovalevyltä ja taas prosessorit alko raksuttaa normaalii maratooni-koodii.... eli miten otat siian maratoonis. Papparaiselt kysyin et paljonko tulee kampelaa kaudes. 1 oli vastaus. Kampela on ehkä liian kova pala maratooniin muuksi kuin rouvan tsägäily osastolle delegoitavaksi. Mut hei joo ens viikonloppuna minikalat varokoot , teit ei pelasta edes päivän valo. Tarantellat on metskaus-moodilla ja kohteena on SE-tokot, simput ja mudut. Kireit kaikil lukijoil!

Kalamaraton pohdintaa 6.4.2012

Oli joku maaliskuu 2009 kun ekan kerran kuulin Kalamaratonista ja pikasesti päätettiin että lähdetään kokeilee elämysmieles josko tää olis meidän juttu. Tohon hetkeen asti mä olin hyvin pitkälti spesialisoitunut virppaamaan ja perhostelemaan yksinäni Vantaanjoel. Emäntäkin ajoittain virppaili mut selkeesti onkiminen kiinnosti enemmän. Oltiin kalastuksellisesti aika hajanainen porukka. Mun sanat emännälle tais olla et lähetää tohon kisaan, nautitaan olosta, otetaan rennosti, ei mitään stressii, letkeää olemista rakkaan ja rakkaan harrastuksen parissa. Eli ei mitään paineita pitänyt olla. Ton lausahduksen jälkeen homma levis käsiin. Aloin guuglettaa Suomen kaloja. Avautui aivan uusi maailma. Vantaanjoella kalastellessani ennen fongausta, Turpa oli yleisin saalis, joka ei hirveästi sykettä nostanut. Nyt näin turvankin uudessa valossa. Kivinilkat, kivisimput, tokot.... en ollu kuullukkaan tai en ollut kuunnellut. Näin Helsingin kalavedet uudessa valossa. Takana oli 7 vuotta pään hakkaamista seinään Vantaanjoella kun ei nouse mitallista jalokalaa.

Hyvin nopeesti kun lähdettiin porukalla fongaa niin tajuttiin että ryhmämme yksilöt täydentavät toisiaan. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja meistä tuli yksikkö- Tarantellat-. Varmaan parisuhdekkin sai viimisen silauksen ja liitto oli lopullisesti luotu. Kalastus oli hallinnassa, pääkaupungin kalavedet olivat tuttuja ja tylsähköjä rannalta jalokalaa kalastaville. Silmät aukenivat ja fongauksellisesti alkoi tulosta syntymään.

Sitten kaikki rentous, letkeys, stressittömyys jnee... katosivat kuin tuhka tuuleen. Oltiin pahasti koukussa. Nyt kolme vuotta myöhemmin ajattelen vain miks ei tätä tajunnut aikaisemmin. Olis voinu ehkä jopa opiskella alaa ja hankkia ammatinkin... tutkia itämeren ja sisävesien kalalajeja + ekosysteemejä + muuta. Miksi laitoin ton palkintojenjako kuvan tohon noin. Noh siksi kun aattelin vuos sit aloittaa blogin jossa pohditaan kalamaratoonia muun hömpän ohella. Nopeasti kuitenkin tajusin, että jos tavoitteet on voittaa kyseinen kisa, niin julkisesti on pikkasen paha selvitellä asioita, ettei vaan paljasta mitään liikaa. Vaikka realistisesti meillä on vasta edessä 20 rajan rikkominen ja kymmenen sakkiin nousu, niin mieleni sopukoissa nousen palkinopallille joka yö. Ympärivuotisen fongauksen saralla takana on läpimurtovuosi (39 suustakoukutettua). Edellisissä maratooneissa kohtuu kaukaa haettuu toiveajatteluu et otetaan joku laji ekankerran elämäs ni just kisassa. No tollanen suunnittelu on täysin turhaa. Nyt tarvittavat lajit on otettu jostai muualta, johonkin muuhun aikaan. Nyt voi oikeesti kelata, miten ne otetaan kisas. Lottoefektin voi jättää boonukseks kun tarpeellinen määrä vedetään ammattitaidol.

Elämä fongarina on ollut varmasti ruusuisempaa kuin alan pioneereilla. Siloneulojen blogista sain selkeän kuvan miten tärkeää on mikrokalojen hallinta jos aikoo pärjätä. Emme ole kisassa saaneet kivisimppuja, hieta-,lieju-,mustatokkoja, mutuja. Katotaan onks ne niin lasten leikkiä kuin loppukesästä. OV:lta olen oppinut kuinka mitään ei kerrota kun  kysytään. Tämä taito tulee tarpeeseen kun hetken kuluttua meiltä kysytään ja ja vain muilla on epäselvää. Seuraavaan kisaan Joukkueen nimi muuttuu muotoon TARANTELLAT. Ainoa asia mikä Paulaa on häirinnyt on ollut, Teemu Heikkilän oppien mukaisesti, diktaattorimaisesti päätetty joukkueen nimi.

Mihin sitten vetää raja mistä blogeissaan jauhaa. Selkeestikkin mä olen ajautunut tohon uhoamisen ja psyykkauksen suuntaan kun mistään et voi mitään kirjottaa. Tarpeellinen tietomäärä löytyy jo netistä. Jokaisella joukkueella on mahdollisuus muutamassa vuodessa könytä kärkeen jos treenaat maratooniin 364 vuorokautta vuodessa. Viime vuoden kisasta jäi ainakin KiloHEILit mieleen. Kisan aikana muutaman kerran kohdattiin ja selkeestikkin olin valmis antamaan latua että menkää edeltä. Heillä on ainakin volyymit ja asenne kohdillaan. Tais sielt jotai psyykkaustakin tulla ilmoille. Me vedettiin 16 lajia ja HEILit 24. Voi sitä nautinnon määrää kun tänä vuonna HEILit monen muun seurana kyntää TARANTELLOJEN perässä. Kaikki kunnioitus alusta asti kisoja tahkonneille. Syytetään nyt sitten vaikka mainonta koneistoa, miksi mua ei ole informoitu tästä kisasta. Nyt mä joudun harppomaan ja ahmimaan kaiken tarpeellisen tietotaidon että mä näen Tarantellat tulosluettelos niin korkealla, kuin sisimmässäni tiedostan. Mä uskon, että olen osa sitä koneistoa ,joka johtaa siihen, että joku joukkue rikkoo 30 lajin rajan kisassa. Tänä vuonna kisan voitto irtoaa 29 lajilla.

SATOI!

TAIKKA PAISTOI!

Tarantellat löytyy Neuroottisen Fongauksen Ytimestä! Puristetaan vapaa! 34 sivua tehty suunnitelmaa maratonvihkoseen vuoden 2012 kisaan. 18.5 vihkoseen tulee sivu numero 77 täyteen tavaraa. Leposyke pidetään päälle 100 viimiset 2 kuukautta ennen kisaa. Tästä ei voi seurata muutakuin... :) Kireitä kanssakisaajille! Ottakaa rennosti ja letkeästi.

1.4.2012 Aprillipäivän fongailuja

Joku lähtis faijansa Delauspäivänä hautuumaalle, mut mie kunnioitan päivää ja muistoa menemällä kalaan. Aattelin et otetaas muistolle yks Taikku ja ehkä siikafongokin. Faija bongaili lintuja ja mie siis fisuja. Kevätsesonki yhdistää näitä harrastuksia tai ainakin mun ja faijan mielest kevät on parasta aikaa ikinä. Aamul ajois könysin autosta tuulettomaan Laruun. Naisväki säntäs virpomaan. Ai saamari et tuntu mahtavalta kun vetäs -5 asteista raikasta meri-ilmaa keuhkot täytee. Tsiigasin jäätynyttä uimarantaa. Yöllä oli käyny pakkane lähellä kymmentä. No mut Paulan ottimesta oli vapaa ja muutenkin Laru näytti autiolta (hiukan spooky fiilari. Semmonen niinkuin ois    , joutunut eiliseen ja Langolieerit tulis kohta syömään eilisen maailman. Joku ehkä nähny sen leffan). Ja asiaan. Tietyst Paulan ottiviehe siimanpäähän ja piiskaa tyyntä-Itä-merta. No eipä tuottanu puoleen tuntiin toivottua tulosta. Päätin vaihtaa Solvkrokeniin keltanen pohja, mustat pilkut.

Oiskohan tunti kalasteltu ku Taikku puri solvkrokeniin. Tosi tärkee taikku, vuosifongo 12! , ku nyt pääsis vertailee Paulan kalan kans. Sit kiertelin kaartelin rantsui, kuvailin , kalastelin ja etin siikapaikkoi mut ei mihnää järkevään mestaan mahtunu. Vesikin nous muuten 1.4. jostai  0 ----> +35cm... Kattelin ku jengi tuli niin vaivalloisest hatult veks et syvää tais olla myrskyäväl polul. Jätin sit hatun väliin.

Tyhjästä tempas sellaset mainingit et HUH HUH! Ei siin vastatuuleen paljoo heittometrii kertyny.

3 kertaa kävin 8 tunnin aikana kattoo että voisko 2 Virolaista lopettaa koko läntisen niemenkärjen varaamisen 7 vavallaan. Siikamestaa siin niemen kärjes on about 200m Ja 2 Virolaista päättää varata 100 metrin pätkän koko päiväksi. Kävin pällistelee niitten vasemmal puolel , niitten vieres (heitin jopa lusikkaa hetken niitten vieres mihin pikku rakoon mahtu.) kävin niitten oikeel puolel. Söin eväät... polttelin röökii. 3 kertaa tulin paikalle valmiina onkii siikaa. Ei mitään reaktioo. Jätkil oli kauimmat vavat jossai 60 metrin pääs penkeistään. En tajuu tollast touhuu. Suomalaisii oli sit 6-8 äijää sil toisel sadanmetrin pätkäl. Vittu hermot meni ja päreet palo ja lähin sit ettii uusii mestoi. En muuten nähny et kukaan ois koko päivänä siikaa vetäny. Lähdin kiertelee länteen päin, mestoil jossa harvemmin käyn. No yhel kaltsil sit näky tuore verijälki. Leiri pystyyn ja vavat veteen. Kohta nous vuosifongo numero 13! Siika Siika Siika!!! :)

Kun pakkasin kamat ja olin lähös veks niin eiköhän siel viel joku sintti olli siiman jatkeena. Ihan jees kalastuspäivä. Ja annetaan Virolaisil anteeks kun kerta ajauduin sit parempaan paikkaan.

Sellast myräkkää oli iltapäivä et siin ei paljoo tärpei huomaa kun mainingit repii vapoja ees taas. Tuuli heiluttaa  saman verran. Kellot kilkatti ittekseen koko ajan. Kuvis ei näytä juuri miltään myräkält mut jos tonne ois soutuveneel menny ni saman tien ympäri menis venhe.

31.3.2012 Larussa 7 tuntii

Oli tullut aika käydä kopasee siika ja taikku fongot mestoilta. Aamul joskus ysinmais rouva & duracelli lähti saattaa mua Laruun. Duracelli kaivo ötökkäsoppa vermeet rantsus esiin ja näytti selkeesti viihtyvän levien ihmeellisessä maailmassa. Paulal tulikin tunnin hetki hakee taikkufongoo. No ei siin kauaa nokka tuhissu kun kala oli ylhäällä.

No joo ekaks aattelin et se on taikku, mut pikku hiljaa alko kaivelee mieltä et mitä jos se onkin lohi. No tästä saatiinkin facebookissa kunnon hellurei-meininki pystyyn. Viiminen jätkä joka edelleen piti tätä kalaa taikkuna oli J-P Pohjola , Guru kalastuksien saralla. Kaikki muut fongarit oli jo hyvin pitkälti käännytetty Lohiteoriaan. Mut kun J-P:n päätä ei saatu käännettyy ni jouduttiin viemään asia korkeimpaan oikeuteen eli RKTL:ään Pennasen Jussin päätettäväks. No joo kun tuomio tuli että kala on Taimen niin kyllä siinä itse kukin sai taas katsoa peiliin ja pohtia kalantunnistus taitojaan. Eli ton kalan yläleukaluu ylettää jonkun mikrometrin verran silmän takareunan yli ja leukaluiden yhtymäkohtaan muodostuu joku näkymätön V-muoto. Tällä perustein kala on Taikku. Aivan sama näyttääkö se lohelta... Taikku se vaan on. Tulipahan opittua lajituntemuksien uusista ulottuvuuksista kunnon pläjäys.

Ja asiaan eli Laruun. Eiku ei viel. Siis onnittelut Rouvalle elämänsä ensimmäisestä Taimenestaan. Vuosifongo joku 7 jos muistan oikein. All right then. Naisväki häippäs mestoilt ja pöllin tietyst Paulan ottivieheen ja aloin neuroottisesti puristaa vapaa et nyt otetaan fongo. No ei otettu. Jossai vaihees oli pakko sit alkaa vaihtelee mestoi.

Kiertelin hetken rantoja ja päätin lahtee kahlaa sisä-hatulle. Keli oli ihan ookoo mut kalaa ei vaan näyttäny tulevan kenellekkään. Kiitoksia tyypeil jotka pyytämättä teki mul tilaa et sain pari siikaonkee muitten jatkoks.

Loppueissust palasin sit viel kiukul yrittää Paulan ottimestoil Lohi-Taikkuu

Eli tos toi pää nyt suurennettuna. Noista luista on taimenen tuntomerkit tehty. Ettäs tiärätte! :) Sit lähettii suunnittelemaan uutta reissua seuraavalle aamulle....

Siikakoski 24.3.2012

Alunperin 3 päivän reissuksi suunniteltu retki kuihtui kalastuksen osalta yhdeksi päiväksi. Perjantaina ei keretty kalaan ja sunnuntaina Paulaa kuskattiin jo aamusta sairaalaan Helsinkiin. Kalastuksellisesti ajankohta oli liian aikainen. Jäät ylettivät liian pitkälle voimakkaan virran ylle. Jäät halkeili rantaviivassa ja ei paljo huvittanu hengellään leikkiä. Korkeakoskellakin jäätä riitti heittolaiturista 5 metrii joen ylle. 3 Kohtaa Siikakoskella oli kuitenkin kalastettavan oloisia ja niissä uitettiin pinkkiä katkaa ja virpattiin lusikoita. Jossai vaihees Paulan sisäkorvan simpukan neste sakkaantui ja rouva menettii tasapaino-aistinsa. Semmone reissu mut tulipahan tehtyä.

Viikko meni et rouva alko taas kävelee suoraan. Että semmosiakin vaivoja on olemassa. Mut suuri painoarvo näis reissuis on et tulee vaihdettua ees hetkeks maisemaa. Jaksaa taas shcsaisseduunixeja vääntää kun ei tajunnu nuorempana suuntautua kalastusalalle.

4 viimestä kuhareissua, 22 tuntia, 0 Kuhaa

 Pistetääs pilkkikausi pakettiin. Neljä viimestä reissuu suuntautuivat Emäsaloon ja 3 reissua Espoonlahdelle. Tehokasta pilkkiaikaa käytettiin 22 tuntia. Täytyy todeta että tiedossa oli että kuhastus pitäis alottaa aikaisin aamulla ennen auringon nousua ja siitä pari tuntia on kuulemma parasta aikaa. Sen jälkeen kuhan syönti kuulemma loppuu kuin seinään. Noh, me ei taidettu keretä jäälle ku aikaisintaan ysin mais aamuisin. Toisaalta hämärän hetkiä tuli pilkittyä urakalla. Erälehdestä tuli joskus luettua artikkeli " pilkkikuhaa pääkaupunkiseudulta" . Tämän artikkelin innoittamana olen suosinut nautilus pystyä värikoukul (uistinrenkaalla kiinnitys) ja syöttinä toukkanippua. Värikoukuis olen käyttänyt oranssin ja punaisen sävyjä. Kuha on kuulemma jään alla notkea kuin kalapuikko pakastimessa ja tästä syystä ollaan suosittu hidasta uittoa. Pilkkikohtaa ollaan vaihettu tasasen tappavasti noin 10 min välein. Ollaan haettu rinteitä ja mielenkiintoisia pakkoja ja matalikkoja. Pilkkisyvyys on ollut 1-30 metriä josta pääpaino 2-8 metrin syvyydestä.

Sumuinen Emis. Selväsen Arska ja rouvan pilkkikisat.

Espoonlahti ja biljoona kuhaa.

Espoonlahden Saunalahdesta sentäs kalaa nous, mut väärää merkkiä.

 Espoonlahti on kohtuu suosittu pilkkikohde, mut ei siel suomenkielen sanaa kuullu. Jos parhaimmillaan 30 pilkkijää niin varmaan 20 venäläistä, muutama virolainen ja muutama hiljanen hissukka.

Pasurit oli aika kookkaita.

Toi pasuri piti punnaa kun niin iso. 260 grammaa näytti vaaka. Särjet lähenteli puoltakiloo. Veivät jopa siimaa kun yritti siimasta nylii jäälle.

Kuhasta muodostui siis tälle talvelle sellanen apina selkään et mielellään unohan koko jurpon kaheksaks kuukaudeks. Ei tommosist reissuist , mihin ei ite oo tyytyväinen ni huvita paljoo tarinoida. Avovesikausi avataan tulevana viikonloppuna Kymijoella. Pilkkikamat on tänään pakattu kesäteloille. Joo Joo paras kuhanpilkkiaika on vasta alkanut, mut hei meillä ei vaan ole tarpeeksi kokemusta heikoilla jäillä hyppelystä. Kaikki mestat on viel liian tuntemattomia. Kokemusta pilkkimisestä on vasta kolmelta talvelta. Kyllä sitä kuhhoo kerkee vielä nostelee jäälle. Sovitaan et ens talvena saletisti natsaa ja kuhhoo tulloo!!

Sipoon ja vanhankaupunginlahtee 4.3.2012

Kerrankin sai viikonloppuna pilkkii niin paljon että voi sanoa että tarpeeks. Tänää suunnattiin aamul kohti sipoonlahtea. Keli oli järkyttävän magee ja mestoil ei tarvinnu enää kahlata sohjos ku yöpakkaset oli jäädyttäny kävelynkestävän kuoren. Tälläsii päivii kaivataan just et saaliil ei niin välii. Ihan älyttömän täydellist hengailuu pilkkimestoil. No ei me ihan lomailee alettu vaan alle 10min ja uudet reijät. Sahattii sipoonlahtee puolilt toisil. Ei se kuhan perkele ollu ees ku 50% ajasta mun mieles.

Sillan alta löyty kohtuu mageet kirkast jäätä. Varmaan joku 40cm paksuudelt. Pakkohan se oli fotottaa.

Naama palaneena tätäkin kirjotellaan. Kai sitä tuli joku 11 tuntii arskaa palvottuu. Tollasena mä muistelen kesällä pilkkimisä. Toi kuva jää mieleen .Välil ku täysin tyyntä ni varmaa jotai +18 lämmintä auringos. Toi mitä tos kuvas näkyy niin sillä mä lataan akut et jaksaa viikon taas painaa duunariosaston hommia. Tulihan sit sit jotai saalistakin eli luulin tot 260g Abboo tiätyst kuhaks. Pakko oli punnaa. Kuvashan se näyttää ihan pikku pierulta. Emmä mielestäni saaliinkaan puolest hirveit vaadi. Ois kiva kun joskus jotai tulis. No tollane tänää. Iha jees.

4,5 tuntii tuol sipoonlahel viihdyttii. Ton uskomattoman mageen hetken pilas vaan jatkuva kelkkailijoiden ralli , ees taas lahtee. No suodaan heille oikeus harrastukseensa.

Siellä ne pojat päristelee.

Jossai vaihees pakattii kamat jä häippästii nesteel syömään. Metsästäjänleikkeet oli hintavia mutta melkein syötäviä. Ja siitä matka jatkui kohti Vanhankaupunginlahtea (Helsingin ytimessä). Siel aattelin et otetaa pohjis siltä varalt et esim Mateil ois kudunjälkeinen tankkaus pääl. Koko käväsyn ainooks kalaks jäi ekast reijäst nostettu 7 senttinen Abbo. Onneks nous ni sai tuoretta täkyy.

Jään paksuus vaihteli nois virtapaikois huolestuttavan paljon. Päällä kohtuu kova kuorikerros , sit sohjo ja sit 4cm-20cm teräsjää. Tos sillan lähettyvil ei muuten montaa aurinkoista plussakelipäivää pilikitä. Aurinko porottaa kuoren puhki ja Vantaanjoen lisääntyvät virtaukset kuluttaa altapäin. Mä en tohon kohtaan enää suuntaa reissujani. Jengii oli tietys miljoonittain ulkoilemas jäällä kun täydellinen keli. Tuli varmaan kymmenille näytettyy pyynnöstä kairanavul jään vahvuus. Toiselle kymmenelle tyypil opastettiin pilkkimistä. Pohjaonki sai välil kovaa kyytii kun ipanat aatteli et joku on niille jättäny valmiin pilikin.

Jossai vaihees kuulin joltakulta et kuhaa ois noussu pikkasen ulompana tolppien lähistöl. No mua ei tarvinnu kauaa houkutel. No ensimmäinen saalis tolpil oli 10 kännistä Virolaista pilkkijää horju ohitte. Ja kaks pahimmas kunnos olevaa päätti tulla neuvomaan mua. No selvisin vähin vaurioin. Jätkät sit kusi siihen viereen ja kompuroivat etananvauhtia sillalle päin. Aina kun katoin jätkien etenemistä ni joku kaatu totaalisen holtittomasti ja kairat lenteli miten sattuu.

Hämärä alkoi laskeutuu ja aattelin et kohta vois joku made kilisyttää kelloi. No ei kilisyttäny. Mut mikään ei pilannu mun viikonloppua. Tää viikonloppu on just se aines josta mä elän. Kun mä hillun tällei niin olen parempi ihminen kaikessa mitä teen ja varsinkin olen parempaa seuraa muille. Harmi vaan kun ei niit muit kerkee nähä ku on ain pilikil :)

Miljoonat stadilaiset könysivät jäältä kohti kotejaan. Mie jäin sinne miettii et mitä täst jäi käteen. No ei ainakaan kaloreita kuhienmuodos, mut järkyttävä henkinen pääoma. Nyt mä uskon taas et kaikki menee hyvin. Jaksaa kaiken kun tietää et tälläsii viikonloppui tulee ehkä jopa joka maaliskuu. Pian biili tuli hakee könyttii facebookkii tilittää. Sieltä sit blogitekstei runoilee. Faceen joku oli laittanu niin mageen siianongintakuvan tältäpäivältä et pakko kaivella välineet esiin. Kaikkien Suomessa esiintyvien kalalajien kalastus "bongaili-fongailu" rokkaa niin räpisti just siks et tää kalastusmuoto elää vuodenaikojen mukana. Fongailu-Bongailu on paras kalastusmuoto ikinä. Ei vaadi himmeit massei ja bustereit. Iha relasti rantsust vaa tai jään päält. Joskus stikkaat jotai liejutokkoi fikkaa ja yht`äkkiä oot joku SUURKALASTAJA. Fongailu o life-saveri ilman tät mun aivot ois bulit. Niin Gimis on Fongailla Stadis.