1.4.2012 Aprillipäivän fongailuja

Joku lähtis faijansa Delauspäivänä hautuumaalle, mut mie kunnioitan päivää ja muistoa menemällä kalaan. Aattelin et otetaas muistolle yks Taikku ja ehkä siikafongokin. Faija bongaili lintuja ja mie siis fisuja. Kevätsesonki yhdistää näitä harrastuksia tai ainakin mun ja faijan mielest kevät on parasta aikaa ikinä. Aamul ajois könysin autosta tuulettomaan Laruun. Naisväki säntäs virpomaan. Ai saamari et tuntu mahtavalta kun vetäs -5 asteista raikasta meri-ilmaa keuhkot täytee. Tsiigasin jäätynyttä uimarantaa. Yöllä oli käyny pakkane lähellä kymmentä. No mut Paulan ottimesta oli vapaa ja muutenkin Laru näytti autiolta (hiukan spooky fiilari. Semmonen niinkuin ois    , joutunut eiliseen ja Langolieerit tulis kohta syömään eilisen maailman. Joku ehkä nähny sen leffan). Ja asiaan. Tietyst Paulan ottiviehe siimanpäähän ja piiskaa tyyntä-Itä-merta. No eipä tuottanu puoleen tuntiin toivottua tulosta. Päätin vaihtaa Solvkrokeniin keltanen pohja, mustat pilkut.

Oiskohan tunti kalasteltu ku Taikku puri solvkrokeniin. Tosi tärkee taikku, vuosifongo 12! , ku nyt pääsis vertailee Paulan kalan kans. Sit kiertelin kaartelin rantsui, kuvailin , kalastelin ja etin siikapaikkoi mut ei mihnää järkevään mestaan mahtunu. Vesikin nous muuten 1.4. jostai  0 ----> +35cm... Kattelin ku jengi tuli niin vaivalloisest hatult veks et syvää tais olla myrskyäväl polul. Jätin sit hatun väliin.

Tyhjästä tempas sellaset mainingit et HUH HUH! Ei siin vastatuuleen paljoo heittometrii kertyny.

3 kertaa kävin 8 tunnin aikana kattoo että voisko 2 Virolaista lopettaa koko läntisen niemenkärjen varaamisen 7 vavallaan. Siikamestaa siin niemen kärjes on about 200m Ja 2 Virolaista päättää varata 100 metrin pätkän koko päiväksi. Kävin pällistelee niitten vasemmal puolel , niitten vieres (heitin jopa lusikkaa hetken niitten vieres mihin pikku rakoon mahtu.) kävin niitten oikeel puolel. Söin eväät... polttelin röökii. 3 kertaa tulin paikalle valmiina onkii siikaa. Ei mitään reaktioo. Jätkil oli kauimmat vavat jossai 60 metrin pääs penkeistään. En tajuu tollast touhuu. Suomalaisii oli sit 6-8 äijää sil toisel sadanmetrin pätkäl. Vittu hermot meni ja päreet palo ja lähin sit ettii uusii mestoi. En muuten nähny et kukaan ois koko päivänä siikaa vetäny. Lähdin kiertelee länteen päin, mestoil jossa harvemmin käyn. No yhel kaltsil sit näky tuore verijälki. Leiri pystyyn ja vavat veteen. Kohta nous vuosifongo numero 13! Siika Siika Siika!!! :)

Kun pakkasin kamat ja olin lähös veks niin eiköhän siel viel joku sintti olli siiman jatkeena. Ihan jees kalastuspäivä. Ja annetaan Virolaisil anteeks kun kerta ajauduin sit parempaan paikkaan.

Sellast myräkkää oli iltapäivä et siin ei paljoo tärpei huomaa kun mainingit repii vapoja ees taas. Tuuli heiluttaa  saman verran. Kellot kilkatti ittekseen koko ajan. Kuvis ei näytä juuri miltään myräkält mut jos tonne ois soutuveneel menny ni saman tien ympäri menis venhe.

31.3.2012 Larussa 7 tuntii

Oli tullut aika käydä kopasee siika ja taikku fongot mestoilta. Aamul joskus ysinmais rouva & duracelli lähti saattaa mua Laruun. Duracelli kaivo ötökkäsoppa vermeet rantsus esiin ja näytti selkeesti viihtyvän levien ihmeellisessä maailmassa. Paulal tulikin tunnin hetki hakee taikkufongoo. No ei siin kauaa nokka tuhissu kun kala oli ylhäällä.

No joo ekaks aattelin et se on taikku, mut pikku hiljaa alko kaivelee mieltä et mitä jos se onkin lohi. No tästä saatiinkin facebookissa kunnon hellurei-meininki pystyyn. Viiminen jätkä joka edelleen piti tätä kalaa taikkuna oli J-P Pohjola , Guru kalastuksien saralla. Kaikki muut fongarit oli jo hyvin pitkälti käännytetty Lohiteoriaan. Mut kun J-P:n päätä ei saatu käännettyy ni jouduttiin viemään asia korkeimpaan oikeuteen eli RKTL:ään Pennasen Jussin päätettäväks. No joo kun tuomio tuli että kala on Taimen niin kyllä siinä itse kukin sai taas katsoa peiliin ja pohtia kalantunnistus taitojaan. Eli ton kalan yläleukaluu ylettää jonkun mikrometrin verran silmän takareunan yli ja leukaluiden yhtymäkohtaan muodostuu joku näkymätön V-muoto. Tällä perustein kala on Taikku. Aivan sama näyttääkö se lohelta... Taikku se vaan on. Tulipahan opittua lajituntemuksien uusista ulottuvuuksista kunnon pläjäys.

Ja asiaan eli Laruun. Eiku ei viel. Siis onnittelut Rouvalle elämänsä ensimmäisestä Taimenestaan. Vuosifongo joku 7 jos muistan oikein. All right then. Naisväki häippäs mestoilt ja pöllin tietyst Paulan ottivieheen ja aloin neuroottisesti puristaa vapaa et nyt otetaan fongo. No ei otettu. Jossai vaihees oli pakko sit alkaa vaihtelee mestoi.

Kiertelin hetken rantoja ja päätin lahtee kahlaa sisä-hatulle. Keli oli ihan ookoo mut kalaa ei vaan näyttäny tulevan kenellekkään. Kiitoksia tyypeil jotka pyytämättä teki mul tilaa et sain pari siikaonkee muitten jatkoks.

Loppueissust palasin sit viel kiukul yrittää Paulan ottimestoil Lohi-Taikkuu

Eli tos toi pää nyt suurennettuna. Noista luista on taimenen tuntomerkit tehty. Ettäs tiärätte! :) Sit lähettii suunnittelemaan uutta reissua seuraavalle aamulle....

Siikakoski 24.3.2012

Alunperin 3 päivän reissuksi suunniteltu retki kuihtui kalastuksen osalta yhdeksi päiväksi. Perjantaina ei keretty kalaan ja sunnuntaina Paulaa kuskattiin jo aamusta sairaalaan Helsinkiin. Kalastuksellisesti ajankohta oli liian aikainen. Jäät ylettivät liian pitkälle voimakkaan virran ylle. Jäät halkeili rantaviivassa ja ei paljo huvittanu hengellään leikkiä. Korkeakoskellakin jäätä riitti heittolaiturista 5 metrii joen ylle. 3 Kohtaa Siikakoskella oli kuitenkin kalastettavan oloisia ja niissä uitettiin pinkkiä katkaa ja virpattiin lusikoita. Jossai vaihees Paulan sisäkorvan simpukan neste sakkaantui ja rouva menettii tasapaino-aistinsa. Semmone reissu mut tulipahan tehtyä.

Viikko meni et rouva alko taas kävelee suoraan. Että semmosiakin vaivoja on olemassa. Mut suuri painoarvo näis reissuis on et tulee vaihdettua ees hetkeks maisemaa. Jaksaa taas shcsaisseduunixeja vääntää kun ei tajunnu nuorempana suuntautua kalastusalalle.

4 viimestä kuhareissua, 22 tuntia, 0 Kuhaa

 Pistetääs pilkkikausi pakettiin. Neljä viimestä reissuu suuntautuivat Emäsaloon ja 3 reissua Espoonlahdelle. Tehokasta pilkkiaikaa käytettiin 22 tuntia. Täytyy todeta että tiedossa oli että kuhastus pitäis alottaa aikaisin aamulla ennen auringon nousua ja siitä pari tuntia on kuulemma parasta aikaa. Sen jälkeen kuhan syönti kuulemma loppuu kuin seinään. Noh, me ei taidettu keretä jäälle ku aikaisintaan ysin mais aamuisin. Toisaalta hämärän hetkiä tuli pilkittyä urakalla. Erälehdestä tuli joskus luettua artikkeli " pilkkikuhaa pääkaupunkiseudulta" . Tämän artikkelin innoittamana olen suosinut nautilus pystyä värikoukul (uistinrenkaalla kiinnitys) ja syöttinä toukkanippua. Värikoukuis olen käyttänyt oranssin ja punaisen sävyjä. Kuha on kuulemma jään alla notkea kuin kalapuikko pakastimessa ja tästä syystä ollaan suosittu hidasta uittoa. Pilkkikohtaa ollaan vaihettu tasasen tappavasti noin 10 min välein. Ollaan haettu rinteitä ja mielenkiintoisia pakkoja ja matalikkoja. Pilkkisyvyys on ollut 1-30 metriä josta pääpaino 2-8 metrin syvyydestä.

Sumuinen Emis. Selväsen Arska ja rouvan pilkkikisat.

Espoonlahti ja biljoona kuhaa.

Espoonlahden Saunalahdesta sentäs kalaa nous, mut väärää merkkiä.

 Espoonlahti on kohtuu suosittu pilkkikohde, mut ei siel suomenkielen sanaa kuullu. Jos parhaimmillaan 30 pilkkijää niin varmaan 20 venäläistä, muutama virolainen ja muutama hiljanen hissukka.

Pasurit oli aika kookkaita.

Toi pasuri piti punnaa kun niin iso. 260 grammaa näytti vaaka. Särjet lähenteli puoltakiloo. Veivät jopa siimaa kun yritti siimasta nylii jäälle.

Kuhasta muodostui siis tälle talvelle sellanen apina selkään et mielellään unohan koko jurpon kaheksaks kuukaudeks. Ei tommosist reissuist , mihin ei ite oo tyytyväinen ni huvita paljoo tarinoida. Avovesikausi avataan tulevana viikonloppuna Kymijoella. Pilkkikamat on tänään pakattu kesäteloille. Joo Joo paras kuhanpilkkiaika on vasta alkanut, mut hei meillä ei vaan ole tarpeeksi kokemusta heikoilla jäillä hyppelystä. Kaikki mestat on viel liian tuntemattomia. Kokemusta pilkkimisestä on vasta kolmelta talvelta. Kyllä sitä kuhhoo kerkee vielä nostelee jäälle. Sovitaan et ens talvena saletisti natsaa ja kuhhoo tulloo!!

Sipoon ja vanhankaupunginlahtee 4.3.2012

Kerrankin sai viikonloppuna pilkkii niin paljon että voi sanoa että tarpeeks. Tänää suunnattiin aamul kohti sipoonlahtea. Keli oli järkyttävän magee ja mestoil ei tarvinnu enää kahlata sohjos ku yöpakkaset oli jäädyttäny kävelynkestävän kuoren. Tälläsii päivii kaivataan just et saaliil ei niin välii. Ihan älyttömän täydellist hengailuu pilkkimestoil. No ei me ihan lomailee alettu vaan alle 10min ja uudet reijät. Sahattii sipoonlahtee puolilt toisil. Ei se kuhan perkele ollu ees ku 50% ajasta mun mieles.

Sillan alta löyty kohtuu mageet kirkast jäätä. Varmaan joku 40cm paksuudelt. Pakkohan se oli fotottaa.

Naama palaneena tätäkin kirjotellaan. Kai sitä tuli joku 11 tuntii arskaa palvottuu. Tollasena mä muistelen kesällä pilkkimisä. Toi kuva jää mieleen .Välil ku täysin tyyntä ni varmaa jotai +18 lämmintä auringos. Toi mitä tos kuvas näkyy niin sillä mä lataan akut et jaksaa viikon taas painaa duunariosaston hommia. Tulihan sit sit jotai saalistakin eli luulin tot 260g Abboo tiätyst kuhaks. Pakko oli punnaa. Kuvashan se näyttää ihan pikku pierulta. Emmä mielestäni saaliinkaan puolest hirveit vaadi. Ois kiva kun joskus jotai tulis. No tollane tänää. Iha jees.

4,5 tuntii tuol sipoonlahel viihdyttii. Ton uskomattoman mageen hetken pilas vaan jatkuva kelkkailijoiden ralli , ees taas lahtee. No suodaan heille oikeus harrastukseensa.

Siellä ne pojat päristelee.

Jossai vaihees pakattii kamat jä häippästii nesteel syömään. Metsästäjänleikkeet oli hintavia mutta melkein syötäviä. Ja siitä matka jatkui kohti Vanhankaupunginlahtea (Helsingin ytimessä). Siel aattelin et otetaa pohjis siltä varalt et esim Mateil ois kudunjälkeinen tankkaus pääl. Koko käväsyn ainooks kalaks jäi ekast reijäst nostettu 7 senttinen Abbo. Onneks nous ni sai tuoretta täkyy.

Jään paksuus vaihteli nois virtapaikois huolestuttavan paljon. Päällä kohtuu kova kuorikerros , sit sohjo ja sit 4cm-20cm teräsjää. Tos sillan lähettyvil ei muuten montaa aurinkoista plussakelipäivää pilikitä. Aurinko porottaa kuoren puhki ja Vantaanjoen lisääntyvät virtaukset kuluttaa altapäin. Mä en tohon kohtaan enää suuntaa reissujani. Jengii oli tietys miljoonittain ulkoilemas jäällä kun täydellinen keli. Tuli varmaan kymmenille näytettyy pyynnöstä kairanavul jään vahvuus. Toiselle kymmenelle tyypil opastettiin pilkkimistä. Pohjaonki sai välil kovaa kyytii kun ipanat aatteli et joku on niille jättäny valmiin pilikin.

Jossai vaihees kuulin joltakulta et kuhaa ois noussu pikkasen ulompana tolppien lähistöl. No mua ei tarvinnu kauaa houkutel. No ensimmäinen saalis tolpil oli 10 kännistä Virolaista pilkkijää horju ohitte. Ja kaks pahimmas kunnos olevaa päätti tulla neuvomaan mua. No selvisin vähin vaurioin. Jätkät sit kusi siihen viereen ja kompuroivat etananvauhtia sillalle päin. Aina kun katoin jätkien etenemistä ni joku kaatu totaalisen holtittomasti ja kairat lenteli miten sattuu.

Hämärä alkoi laskeutuu ja aattelin et kohta vois joku made kilisyttää kelloi. No ei kilisyttäny. Mut mikään ei pilannu mun viikonloppua. Tää viikonloppu on just se aines josta mä elän. Kun mä hillun tällei niin olen parempi ihminen kaikessa mitä teen ja varsinkin olen parempaa seuraa muille. Harmi vaan kun ei niit muit kerkee nähä ku on ain pilikil :)

Miljoonat stadilaiset könysivät jäältä kohti kotejaan. Mie jäin sinne miettii et mitä täst jäi käteen. No ei ainakaan kaloreita kuhienmuodos, mut järkyttävä henkinen pääoma. Nyt mä uskon taas et kaikki menee hyvin. Jaksaa kaiken kun tietää et tälläsii viikonloppui tulee ehkä jopa joka maaliskuu. Pian biili tuli hakee könyttii facebookkii tilittää. Sieltä sit blogitekstei runoilee. Faceen joku oli laittanu niin mageen siianongintakuvan tältäpäivältä et pakko kaivella välineet esiin. Kaikkien Suomessa esiintyvien kalalajien kalastus "bongaili-fongailu" rokkaa niin räpisti just siks et tää kalastusmuoto elää vuodenaikojen mukana. Fongailu-Bongailu on paras kalastusmuoto ikinä. Ei vaadi himmeit massei ja bustereit. Iha relasti rantsust vaa tai jään päält. Joskus stikkaat jotai liejutokkoi fikkaa ja yht`äkkiä oot joku SUURKALASTAJA. Fongailu o life-saveri ilman tät mun aivot ois bulit. Niin Gimis on Fongailla Stadis.

Apinoiden kuningas , kuhhoo pystyllä Linloonlahdelta 3.3.2012

Pitkä duuniviikko takana ja ei päässy ku kahtena arkipäivännä pilikille. Lauantai aamuna kuhanmetskaus-kuume oli aika lailla pahimmasta päästä. Aamupäivä arpoiltiin niin pilkkimestaa kuin ipanan hoitajaa. Kaikki järjesty ajallaan ja jäälle lompsittiin puolenpäivän jälkeen. Kohde oli vaimon keksimä ja erinomainen heitto. Ekaa kertaa pilikille Linloonlahdelle. Keli oli upea. Aurinko paistoi ja ainoa harmitus oli Paulan unohtuneet pilkkisaappaat. Onneks löyty jotku varasaappaat et päästiin jäälle. Jään pääl oli pahimmillaan 30cm vesi-loska kerros. Löyty sielt myös kuivempaakin kohtaa ja kelkkauria. Himas olin kattonu syvyyskartoist että missä ne kuhat oikein luuraa. No ainakin ne parikymmentä pilkkijää meidän lisäks , istuivat juuri siellä minne kartan mukaan oisin menny. Vieressä syvää ja pysyttiin alueella 2-8m. Kierreltiin luotoja ja etittiin rinteitä.

Muut pilkkijät taikka 15 lähintä pilkkijää olivat asettuneet kahteen jonoon. Huvitttavan näkönen muodostelma meit siel oli. Sellanen 15 pilkkijää kun laitetaan V-kirjaimen muotoon. Meidän jono tos yläpuolises kuvas.

Kaukana taustal näkyy toinen jono. Varmaankin paikalliset ties mitä teki. Jonossa on hauska pilkkiä. Näky siin kerran kun edellä oleva pilkkijä nosti jonkun 40cm laihan kalan ja juoksi edelläolevalle näyttämään. Kuhastusfiilikset oli korkeal. Uittelin itte 4-8 sentin pystyi isoil värikoukuil ja toukkanipuil. Kiiskiä eivät isot koukut häirinneet.

Kolmisen tuntia kun oli pilkitty niin alko olee aika selvää mitä merkkejä löytyy. Kiiskee, särkee ja ahventa. Särjet oli suuria ja 15 ahvenesta 2 kohtuu kokosia. Kiiskiä nous kuudes tunnis joku 40, särkiä 15. Päivä vaikutti täydelliselt. Ainoostaan se kuha puuttu. Maisemat oli täydellisiä ja aurinko lämmitti.

Ei sitä huvita enää edes itkee sitä kuhaa. Täydellinen pilkkipäivä. No alkohan ne emännän varpaat sit palelee, mut taisteli urhoollisesti ja veti yllättävän vähäl valituksel päivän. (Himas ku katottii emännän varpait ni todella kaksvärinen jalkapöytä ja umpijääsä viel tunnin autossa istuskelun jälkeen.

Isoja särkiä sielt tulee. Paljon kivempi kuhastaa kun tulee edes väärää merkkiä.

Tos vaihees oli tullu emännäl kipuraja vastaan ja pakattiin kamat. Yhteisymmärrykses kuitenkin.

Tosi nasta pilkkireissu takana ja jutut karkasivat jo huomiselle kuhanmetskaukselle. Odotukset ovat korkealla. Tilastollinen pakko et huomen jompikumpi nappaa kuhan. Linloo on siisti kesämesta ja ehkä vieläkin siistimpi talvimesta. Suosittelen kopasee. Kaikennäköst mestaa löytyy ja eiköhän sielt kaikennäkösii kalalajeiki uiskentele. Mulla vaan on joku kirous päällä. Ennen reissuu kävin hakee 2.3.2012 ilmestyneen URHEILUKALASTUS-lehden 2/2012 . Etsin sielt mainintaa mun liejutokost ja löytyhän se...

Mut löyty sielt muutakin. Löyty tosi mielenkiintonen kuhanpilkintä artikkeli , useamman sivun mittanen ja niillä opeilla mentiin tää ja huominenkin päivä. Huomenna natsaa saletisti. Uskokaa pois! :)) Kohta jätän blogittamatta jos ei kuhaa irtoo.

26.2. Pystyllä kuhhoo

Alunperin tarkoitus oli lähteä vetää toka reissu sipoonlahel tasuril ku eka vejettii pystyl. Lauantai-iltana kuitenkin facebook tsättäilyn seurauksena olin vakuuttunut että sipoonlahen kuhilaat purevat saletisti pystyyn. Facebookista irtos myös hyödyllinen vaihtoehtoinen parkkisvinkki. Ei tarvinnu enää pelätä eriksnäsin parkkiksen kaaosta. Ja eiku pilikille. Parkkikselta johti polku jäälle ja eiku asiaan. Aluks aateltii kokeil morril onks paikal pasureit tai muita mielenkiintoisii lajei. No ei ollu. 1 Abbo sielt nous. Vettä oli taas ihan tarpeeks jääl. Piti tarkkaan kattoo mihin reppunsa asensi. Pilkkipaikka oli taas kerran outo mesta ni kauan aikaa tuhraantu liian matalalle. Piti painuu sillan toisel puolel ennenku löyty ees 2 metrii syvää. 

Kelkkauria oli vaikka muille jakaa. Kuivempi ja kevyempi kävel. Morril kopastiin siis alkuun joku parikyt minsaa eli pystyä tuli taas tarpeeks uitettuu. Päivän pysty oli taas nautilus värikoukul ja toukkanipul. Se on käsittämätöntä miten aika kalastuspuuhissa kuluu. Mä tuijotan sitä vavankärkee ja tunteja o valmiina koukuttaa sitä ekaa pilkkikuhaa ikinä. Mestaa yritin kyl vaihtaa tiheeseen. Mut ku ei tuu mitään ni ei tuu mitään. Loppuvaihees sitä tulee sit riuhdottuu sitä pilkkii et mikä niit kuhilait vaivaa, mut suurimman osan ajasta yritin pitää liikkeet verkkaisina. Värisytellä, pompotella hissukseen , nostella , laskeskella. Ja miettii mitä sitä tekee väärin. Ja kello oli taas armoton, ja eiku ipanan hakuun. Himas katkera maku pukkas suuhun. Aurinko paisteli ja keli mitä mainioin. Onneks saatiin järjesteltyä asiat niin että kolomelt olin seukkasaaren parkkiksel ja valmiina rämpii parikilsaa jäätäpitkin hietsuu. 

Hikihän siin hommas tuli. En oo kartalta mitannu mut puol tuntii siin kai rämmittii täysil uppohanges. Hyvin hengästynyt ukko loppujen lopuks laski jakkaran jäähän ja päätti et tästä otetää kuha. Ja jatketaan sitä nautilus+värikolmihaara+toukkanippu-linjaa.

Eli nyt oltiin asian ytimes. Viime talvena joku paikallinen guru neuvo mut tohon paikkaan ja sano et oli tost just tasuril kuhan nostanu. En sillon jaksanu rämpiä toho, mut nyt siinä sit oltiin. Ton tolpan vieres oli hyvin lähel jopa 5 metrii syvää eli kivahko rinne mis kuhilaiden metskata. Klo:15:27 alotin tost ja seukkikseen päin lähin 17:00. Yhen kerran joku isompi ku iso kiiski oli kii. Siimasta kerkesin sitä parimetrii nostaa ennenku irtos. Kylä harmitti kun ties kuin harvas kuhastukses o tapahtumat.

Keli oli todella mainio. Tuuli oli aika kova mut IMAXIT piti tuulen loitol. 10-15min viihdyin aina yhel reijjäl ja siksakkii rintees.

Nyt ku tos o kävässy ni uskon että voipi olla ihan kohtuullinen mesta kuhilaille. Tuskin jää viimiseks.

17 aikaan lähin sit kohti seukkasaarta. Aurinko alkoi laskee ja muut pilkkijät kadota. Kohta olin ainoo pilikkijä ja seuranani vain hyvin harvat jäällähiihtelijät. Kello tais ol jotai 18:30 kun pakkasin kamat.

Saihan sitä taas ukko olla pilikillä. Jos ei oo kalasa ni ei saa kalaa. Haluaisin viel uskoo et jos ahkerasti käy oikeis mestois kalasa, oikeil välineil, oikeeseen aikaan, et joskus jonku kalan sais. Et joskus sen kuhan pilikillä sais.

Kamat pakattu ja kotimatka alkaa. Ajatuksissa siintää seuraava kopasu. Duunit jurppii päähän ku häirittee mun kuhan metskausta. Mut kai se on duunis käytävä et osaa sit arvostaakki niit kaloi mitä ehkä joskus saa jos joskus duuneilta kerkee pilikille. Oiskohan se tasurin vuoro seuraavaks. Tätä kirjoittaessa on jo torstai-ilta.

Eilen kerkes duunin jälkee pari tuntii kopasta munkan rantsui lahnojen toivos. No tuli 3 abboo ja 2 kiiskee. Duuniviikon kun katkasee keskiviikkona parintunnin pilkil ni sitä kelaa et mikä päivä, mikä valuutta ja ei ne duunit sit niin pahalt enää tunnukkaa. Huomen perjantai ja hyvää kelii luvannu viikonlopuks. Minnekköhä sitä lähtis pilikille ja kopastaankohan viel kertasee sitä madetta. Soronoo sano fongojensa seppä!