Mateenpilkintä prkl!

Päiväl oli taas kaikennäköst hommaa ni aateltiin lähtee madepilkil auringonlaskun aikoihin. Joskus neljänaikaan kurvattiin tutuil mestoil seukkasaareen ja rämmittiin pelipaikoil. Kartoist oli tietyst tutkittu et mist ne mateet ny vois sit seilailla. Kova pohja ja pari metrii syvää. Löyty juu. No aluks aateltiin pilkkii syöttikaloi. Kauaa ei tarvinnu Paulan taaskaan pilkkiä kun Paulan vuoden kuudes fongo: Kiiski oli tosi asia.

En kerenny ite ees laskee pilkkii veteen ku toi oli jo kuvattavana. Sellasta tapahtuu yllättävän usein tässä porukassa. Syöttikaloi nyittii siin puolisen tusinaa, ahventa ja kiiskee. Aateltiin sit kun kerta oli viel niin valosaa et vedetää ny alkajaisiks se elämän eka pilkkikuha, ihan kummalle vaan. Paula nappas pilkikseen itte koristelemansa tasurin ja mie Nautiluksen 5 senttisen pystyn, värikoukul ja abbon silmän maustettuna. Paula maustoi toukilla tasurinsa. No hiljasta oli. Kuhan pyynnin lopputulos 1 kiiski ei ihmetyttäny taaskaan.

Jossai vaihees alko sit hämärtää ja siirryttii kiiskenpäällä maustettuihin ryöstäjiin ja iskettiin seukkiksen mateiden miljoonapopulaation ytimeen. No voi herranpieksut että oli taas niin tylsää. Tylsää siks että kukaan tästä jengistä ei usko että tos hakuammunnal mateen pilkkimises ois mitään järkee.

Lisäuskoa pitää jotenkin tohon saada niin mukana kulkee pohjaonki kiisken palal. Jos ny nappais ees joku minimade. No mut ei todellakaan tullut mitään. Huomen lähetää sit vähän kauemmaks kuhaa jahtaa. Fongoi alkaa molemmil olee sen verran et voidaan molemmat uittaa täl kertaa vaik tasurii kun viimereissu uitettiin pystyjä tyhjää pyytämäs. Parempaa saalista huomiselle sit. Menee runoilufiilikset totaalisestti. Tarvii fongoi tai homma ei etene.

4. päivä

Surkee sää päätti päivän ohjelman meidän puolest. Hoidettiin siin turhia(tuikitarpeellisia) virastoasioita kaupungilla. Iltapäiväl keli alko kuitenkin paranee ja päätettiin et käydäänkö viel kerran hakkaa päätä seinään ton lähijärvemme kans. Eli kyse on Espoon pitkäjärvestä, josta kesäisin nousee kohtuudella esim sorvaa. Paikallisilta on myös kuultu hurjia tarinoita kuinka verkot pullottaa kuhilaita. No eiku menox. Saavuttii rantsuu ja ei ketään jääl. Syynä todennäköisesti 20cm vesisohjokerros jään pääl. Jää oli kuitenkin 20cm paksuist eli kahlaa vaan. Alotettiin ekaks tunti morril matalast ja tunti tasureil syväst. Ja lopputulos munat pataan ei yllätys.

 Onneks joku vanha polku oli jäätyny et pysty istuu siel sohjos. Heti jos poikkes polult ni humpsahti 30cm vesisohjomonttuun. No tulipahan nautittua raittiista ilmasta. Ja päätettiin et kyseinen järvi ei kuulu meidän pilkkikohteisiin vaik läheisyydellään ärsyttääkin. Toivottavasti keväiset auringonpaistepilkit on kohta ovella. Silloin naatiskellaa olosta jossain meren jääl. Saalista tulee vaiks hurumycket mut se ei ees oo silloin pääasia.

3. päivä

Pilkkiloman kolmannen päivän tehtävä oli tipauttaa jo useamman tunnin kivinilkka-apina selästä. Eihän se paljoa paina mut klo:11 piti olla jo menos Paraisille luovuttaa mökin avainta. Onneks tuli nukuttua sen verran huonosti että pomppasin jo 06:30 kolistelee kamoja kuntoon. Aamusta oli tulossa aurinkoinen ja sen aisti jo kauan ennen auringonnousua. Seiskan jälkeen oltiin jo menos mestoil.

Todella hiljasta oli kalojen suhteen. Pariin tuntiin tuli 1 kpl mini ahvenia, siinä kaikki. En nyt tarkalleen muista kellon aikoi mut oisko jotai kymmenen mais sit tullu se kauan kaivattu kivinilkka. Just sillä hetkellä vaihdoin 1-haaraseen koukkuun. Oisko 3-haara ollut jotenkin liikaa varovaiselle syönnille. Tiärä häntä? Todellakin pistin pileet pystyyn. Viel ois vajaa tunti aikaa noukkii se Kuha-apina (eli elämän eka pilkki-kuha, täysin käsittämättömän kokonen apina siihen nähden kauanko oon sitä metskannu 3 talven aikana).

Ihana otus... joka kerta!

Ja eiku rantsuun päi. Kivinilkka tuli 25metrist ni nyt siirryin 10 metrin syvyyteen uittaa tasuria kuhan toivos. Naisväkikin saapui ihmettelee ja lätkäsin tyypeil pilkit kouraan. Duraceelilt puuttui viä härkis mut eiköhän se junttihärkis sit koukuttanu ihtensä mun tasuriin jee.

Eli tasuril härkis 10 metrist!

Naisväki nyki tasaseen tahtiin abboo ja minäkin viel yhe. Sit tuli kello tarpeeks ja käsky kävi et menox ny! Otin viel pari kuvaa kun kamat survoin reppuun.

Ja kohti uusia seikkailuja. Seuraavaksi vaikka kuha ja lahna. Ehkä made tai sorva. Nähtäväks jää. Ja koskaan ei voi tietää mikä sieltä tulee, mut taivas varjelee. Voikohan helsingin vesiltä saada ryöstäjäl mateen? sano se! Ehkä se pilkkimade pitää jättää tulevil vuosille? Huomen kuhaa, ylihuomen kuhaa ja madet , joo niin met teemmä :) soronoo!!

Pilkkiloma 18.-22.2.2012 Toinen päivä

Tokan pilkkipäivän aamu sarasti Salossa kun lumimyräkkä yltyi yltymistään. Maittava aamiainen Salon Cumuluksessa lärviin ja auto kohti airiston miljoonia helppoja kivinillkoja. Kun joskus pyryn keskeltä suoriuduttiin mökkikylään niin 100 metriä ennen mökkiä auto juuttui hankeen (auraamaton tie). No eiku minilappari kouraan ja aamujumpaks 8 x 3 metrii alue lumettomaks. Jee päästiin hangesta yli. Ihan ei mökin eteen päästy kun metrinen lumivalli katkoi tien. Auto jätettiin roskakatoksen eteen. Kamat mökkiin ja hiluvitkuttimet pyyntikuntoon. Tuuli oli ihan käsittämättömän kova. Nyt pääsis uudet IMAXin lämpöhaalarit testiin. No miehän säntäsin munaravia yksikseen pelipaikoil kun kerta aikainen pilkkijä kivinilkan nappaa. Jee ei naurata vielkään. Naisväki suuntas viel Paraisil shoppailee. Ja eiku mestoil.

Noh mestoil odotti kiva ylläri kun 30cm jäänpäälinen hanki oli 100% kyllästetty vedellä. No eiku kairailee jään vahvuuksia. Pidin muuten koko päivän kirjaa montako kairanpyöräytystä tarvittiin. Kaikki osuivat 9-11 väliin. Lapparin varrel sai hyvin jäänpaksuuden mitattuu ja aika lähel 20cm joka puolel. Olin varautunut suurempiin heittoihin virtauksista johtuen. Kauaa ei muuten ekaa kalaa tarvinnu venail. Härkäsimppuhan se sielt pikana bongattiin.

Sitten seuraskin pitkä hiljanen jakso kunnes pääsin niin lähel vastapäistä kalliorantaa että olikin enää 10 metrii syvää ja abboo alko nousee. Yhe kerran testasin simppusyvyyden vetämäl pilkin ulos avannost kävelemäl pois päin. 30 askelta tarvittiin eli vajaa 30 metrii syvää. Abboi ois varmaan taas tullu vaiks hurumykket jos ois kiinnostanu. No ei kiinnosta. Veksukin sattui soittelee joskus ja mainitsin että kohta siirrytään kivinilkka jahtiin. Siitä tuli sit semmone et haluis pikana unohtaa. Varmaan 4 tuntii kuuesta tuhrasin kivinilkkajahtiin. Ei siin mitää ellei toi naisväki ois pyörähtäny mestoil ja nostanu molemmat kivinilkkoi. Paula otti härkäsimpun kans. Duraceeli vetäs siis elämän ekan kivinilkan ja koko jengin ekan täl reissul.

Naisväel ei kauaa nokka tuhissu ku tarvittavat lajit oli yläällä ja eiku mökki kutsui. Meikäläine pääs siis yksin taas raivoisasti yrittää kivinilkkaa ja nyt oli ottipelikin tiedos. Ja fitut sielt mitää tullu pari tuntii pyörin siin 15 metrin säteel ja mitää kivinilkkaa tullu. Aurinko laski ja pimeys ajoi ukkelin saunaan ja syömään. No pikasesti ne hoidettiin alta pois ja eiku elämän ekalle mademetskaus käväsylle. Mökin eteen parin metrin veteen koputtelee ryöstäjää ahvem mausteel ja pohjaonki ahvenenpalal viereen. No siin on todella tylsää puuhaa ainakin jos vettä on 30cm jään pääl ja saappaat o jotai 40mc korkeet. Reppuu ei voi uittaa eli seisoen pitää pohjaa koputel.

Ekasta madereissus vois sanoo et parempi kun menee jonkun osaavan kans jonnei mis on mateit. Tos touhus tuli sellane ankerias dejavuu. Ei niiku minkään maailman uskoo omaan tekemiseensä. Noh toista tuntii siin hieroin ryöstäjän koukkuu kovaan pohjaan ja venasin et kilikellot sois. No ei soinu.

Kello o puol ykstoist ja eiku nuksuu kun aikasin aamul o treffit kivinilkan kans. Ei kai toikaan ny sit täysin turha päivä ollu. Hemmetin nopeest ne vaan menee. Joku laji ku alkaa ketuttaa ni siinä unohtuu muut ja sit hakataan päätä seinään. Ei tarvinnu kuhaa, kampelaa, siikaa paljo yritel. Soronoo ja unta palloo!!

Pilkkiloma 18.-22.2.2012. Ensimmäinen pilkkipäivä

Kauan kaivattu loma alkoi ja suuntasimme aamusta kohti Saloa. Silmissä kiilsivät tuhannet pasurit ja miljoonat lahnat. Polte pilikille oli käsittämättömän kova. Asiaa ei helpottanut että pääsimme lähtemään hotellilta kohti merta vasta klo:13:00. No matka ei ollut Vuohensaareen pitkä. Jo parkkipaikalla kuume iski totaalisesti polvet notkolleen kun paikallinen pilikkijä kantoi 3kg haukea autoon.

Ilma oli pilvinen, pakkasta nelisen astetta , tuuli 6m/s ja vettä jäänpäällä maksimissaan 20cm. Duracel-Gepardin läsnäolo aiheutti pientä päänvaivaa vesisohjossa suunnistamiseen. Noh jokunen kuivahko pläntti löytyi ja eiku pilikille. Aikaa kului ja aloitettiin normaalit keskustelut "Ompa Hilijasta" , Samatien Duracelli veti ahvenan jäänpäälle. 

Seuraava ahvena osui Paulalle ja joskus hyvin pitkän ajan pääst mullekin tuli kala, Pasuri. Fongo numero 10 tälle vuodelle. 

Noh kalantulo oli hilijaasta ja asiaa ei auttanut että vedetön jää oli kairattu reikäjuustoks. Sitten tapahtui jotain mikä oli odotettavissa eli Duraceelin käämit ja pärevarastot kärähtivät kertalaakista. Gepardin nopeudella Duracelin hahmo hävisi jonnei parkkipaikan suuntaan. Paula joutui pakkaamaan kamat ja säntäämään perään. Noooh siinä sitä sitten oltiin. Ja eiku kamat kantoon ja kahlaa 20cm wooteris. Ihmetys oli suuri kun 50 metrii kahlattuani huomasin että kuorikerros alkoi kantaa. No eiku jakkara jäähän ja pilikille. Olimme aloittaneet 1,5m syvältä ja nihkeetä oli. Nyt 2,5 metrii syväs 50 metrin pääs oli aivan eri meininki. Jatkuvaa nypytystä hopeamorrissa ja pasuria ja särkeä puski syliin. 

Jossain vaihees alko särjensukuset riittää ja siirryin kuha/hauki-pilkkeihin ja kalanpala-pohjaonkeen. No siitä ei jääny jälkipolville kerrottavaa. Kun ilta alkoi hämärtää sain puhelimitse käskyn varautua syömäänlähtöön. Aattelin et viel muutaman minuutin voi morria uittaa ja sehän kannatti. Nimittäin siellä särkien ja pasureiden seas ui ihana Kuore. Kyllä piristi mieltä. Otin juuri kuvaa kuoreesta kun rannasta alkoi hirvee älämölö että ukko veks sielt jäält ja vähä pikana. Ihan jees fiilis jäi avauspäivästä. Huomenaamul suunnataan Airistolle kurittaa härkäsimppui ja kivinillkoi. Erittäin paljon huolestuttaa luvattu myrsky, mut mitäs sille voit. Jäällä jäällä säälläku säällä :) Nyt o pilikkiloma!

12.2.12. Kuhan perässä Sipoonlahdella

Eilinen emisreissu antoi lisäuskoa itseemme että kalantuloa ei voi estää, oli paikka mikä tahansa. Päätettiin lähtee pyhäpäivän kunniaks kuhaisalle Sipoonlahdelle. Aamun edetessä ja Sipoonlahden lähestyessä tuli selväksi että sääennustaminen on verrattavissa lottoamiseen. Lumipyry sakeni sakenemistaan kun saavuimme täyteenahdetulle eriksnäsin parkkikselle. Usko kuhafongoon oli korkealla ja reppu täynnä präniköitä pakkaspäivien pilkkiostoksia. Viritelmiä löytyi kaiken näköistä ja kokoista. Fiilis oli kuitenkin sellainen että tänään mennään vain pystypilkeillä. Tänään nautilus avaa taivaan portit.

Tämä reissu oli siis eka pilkkireissu kyseiseen paikkaan meidän jengiltä. Ainoona ohjenuorana Kalakerho Siloneulan blogitekstien rivienvälistä nyhdetyt vinkit. Ja eiku keskelle tuulista lahtee ja syvältä, oli päällimmäinen ajatus.

Tosta alotettiin ja parituntii sahattii poikittai lahtee ees taas. 10 minuuttii kauempaa ei yhel reijjäl  viivytty. 5-8cm pystyi uiteltiin ja väri-kolmihaarakoukuis 6 toukkaa.

Tohon kohtaan lopetettiin ja just tolla hetkellä seurasin katseella tiiviisti kun kaveri kävi nostaa 60 metrii mun naaman edes verkot. 3 kalaa verkoista irrotettiin. Isoin vaikutti vajaa kiloselta kuhalta. Noh , meidän saalis jäi yhteen pulskaan kiiskeen . Rouvalla alko tulla vilu ja päätettiin että surkee keli oli sulkenut kuhilaiden suut. 10 muutakin pilkkijää pakkas kamat 20min sisään. Liekö muilla samat mielessä. Noh se pilkkikuha nousee sit ku nousee ja jos ei nouse se jigitetään kalamaratoonissa 50cm mittasena.

Aikaa ipanan hakuun oli vielä reippaasti niin aateltiin että nyt kun on enää 97 päivää kalamaratooniin niin lähetää haistelee kevään etenemistä vanhankaupunginkoskelle.

Ihan selkeesti tosta se kevät siis alkaa. Melkeen tuntuu jo miljoonien kutuvimpojen tuoksu. Onneks kaikki pilkki-härpäke-ostokset eivät kuitenkaan mene täysin hukkaan sillä kyllä noilla jäillä vielä melkein pari kuukautta pilkitään ihan simona. 4. pilkkireissu vasta tälle talvelle takana. Kello alkaa tikittää et enää 8 viikkoo aikaa pilikkiä enneku siirrytään kampelanmetskaukseen siianonginnan ohel. Kuhanpilkkimisestä en tiedä sitten yhtään mitään. Vain mitä erälehdissä on kirjoitettu. Mateen kans täs tulee kiire kun ei oikein saa järjestettyä koko jengiä pimeellä jäälle. Jos se made nyt sit jää ni mä revin sen pohjaongel kevättulvien aikaan vantaanjoest. Tulevaa kalamaratonia odotan suuremmalla innolla kuin koskaan aikaisemmin. Heittokala Tarantella pieksee suuren osan jengeistä 2:lla alkavalla lajimäärällä. Psyykkauksen voi aloittaa vaikka treenit on vielä jäissä.

Viel ois 5 työpäivää et ois 5 päivän pilkkiloma. Silloin täytyy tulla tulosta. Ehkä pitää ottaa joku mökki pilkkimestojen vierest että saa rauhas toteuttaa unelmaa... saletisti 40 natsaa tänä vuonna.

Emäsalo 11.2.2012 Päästiinhän sitä joskus pilikillekkin.

Aamulla varhain keli oli parhain ja hinku pilikille oli mitä karmein. Ei meinannu edellisiltana uni tulla silmään kun silmissä kurvaili kiisket, pasurit ja kuhat. Nämä kolme oli rankattu seuraaviksi fongo-kohteiksi. Vihdoin aamu sarasti ja pakkanen oli hellittänyt Etelä-Suomen otteestaan. Kamat autoon ja nokka kohti Emäsaloa. Emiksen sillalta ihailtiin maisemia ja laskettiin pilkkijöiden määrää. Ei ollut ruuhkaksi asti pilikkijöitä. Ehkä kymmenisen näkyi parin kilsan matkalla. Auto parkkiin ja haalaria niskaan. Polte oli huumava.

Ensimmäinen kairaus osoitti että tyynessä poukamassa oli yli 20 senttiä kohtuu kovaa jäätä. Ei huolia että kestääkö. Selällä joku hullu vetelikin kohta moottorikelkalla. Noh eiku morria pohjaan. No liian syväl oltiin (n. 6m) Ei kalaa 20 minuuttiin. Paula sai morreista tarpeekseen jo ennenku päästiin matalampaan. Noh matalammasta n. 3 metristä alko tulee tavaraa urakalla.

Reissun avauskala Paulalle. Takana siintää Emiksen silta ja taivaanrannassa kilpilahden öljynjalostamo.

Ihan kivan kokosta aboo puski syliin jatkuvalla syötöllä. Mä revin niit morrilla ja Paula rakkaimmalla luotto-pilkillään. Äkkiä ois kassinsa siin abboil täyttäny jos abboo ois joku hakemassa.

Abboo abboo , ei olla hakemas abboo. Jos on näläkä, mennää mäkkäriin. Me halutaan vähintään 50cm kuha että kelpaa meidän kyytiin. Moollaan kalabongareita.

Paikanvaihdosta tiheeseen tahtiin kunnes abbot loppuu. Ja loppuhan se ku pääs alle 2 metrin veteen kaislojen viereen. Paulahan sen ekan särjen vetäs. Huomattava parannus saaliiseen. Nyt pasurit on lähel.

SÄRKI ihana särki. Paulan fongo numero 3!

Tulihan sieltä mullekin särkee. Ei fongo, mutta järkee kun kalasaalis.comin pilkkifongokisaan piti saada kuva särest viehe suus. Unohtu ottaa kuva Airistol.

Pikku hilijaa alko säretkin kypsyttää ja pasurit oli kateissa. Päätettiin alkaa jahtaa kuhilaita, Paula tasuril ja mie pystyl. Hajusteeks kalansilmiä. Siirryttiin taas syvemmäl. Kuhajahdis tais pari abboo nousta enneku kyllästyttiin. Ja eiku matalammalle ettii kiiskee ja pasurii. Ja löytyhän se kiiski kun oikeen kovaa ettii pasuria.

KIISKI! Vuoden 2012 FONGO numero 9! Ihanaaa KIIIISKIIII!!!!!

Paulal ei sit kiiskee löydetty vaik 2 metrin välein pilkittii. Mulle tuli ainaki 2.

Viimeset pari reikää toivat täyttä tyhjyyttä. Katkera maku jäi suuhun pasuria ajatellen. Toi on ollu meidän ykkös pasurimesta pilikkimäl. Mistäköhän pääkaupunkiseudult sitä pasurin tavottais  pilikil? Sipoonlahti houkuttelee kuhamestana, varsinkin kun on lukenut jotai siloneulojen sinne suuntautuvia kuhilas-reissuja. Pitäsköhän huomenillal kävästä ryöstää pari madetta jostahi? Näin se homma skulaa.