Satatäböwarmasti wimone pikahelppo Fongo Kivennuoliainen

Eilen 24.8. mietittii et joskos vaik läksis vanhankaupungin suvannolle kattelee oisko nousukalat saapunu  mestoille meuhkaamaan. No sinne suunnattiin mut hiljasta oli. Bongattiin ainoostaan koho-onkijoita vanhankaupunginkoskella. En muista millo ois koskel viimeks käyny ettei onki-jurpoja liikkeellä. Pitkäkoski pursuaa näit heeboja ja tuskin suomea ymmärtäisivätkään. Kuvas taustal jurpot.

No joo ei kohde fisui läiskimäs ni aateltiin et joskos kävästäs illan hämärtyes sipoonjoel tsiigailee kivennuoliaisten ottihalukkuuksia. Peli mestoil saavuttiin ehkä puol tuntii liian aikasin koska ei näkyny nuoliaasia. Iski jo pelko puseroon et vesi on noussu ja fisut huuhtoutunu mereen. Suunnittelin jo lähettäväni hätäviestin alan guruille, mut sit iski pimeys ja nuoliaiset ryntäs ulos koloistaan. Ei niit muuten liian valosal löydä. Täys pimees niit oli sit joka pualel. Ahnaasti ryystivät syötit koukkuineen töttörö-suihinsa.

Siin se nyt sit kimaltelee elämäni eka kivennuoliainen. Vuosifongo numero 37. Pari mä toin himaankin , iskin pakkaseen ja kuvailin päivänvalos tänää. Mut nii romu kamera et ei parempaa kuvaa tullu, mut laitetaan ny kuva.

Siih

Siihen tais lopullisesti loppuu helpot fongot. Jatkos kädää morjestaa 5-piikkei lohjal ja jos viel jaksaa ni madetta ja ankeriasta tilanteen mukaan. Ehkä sitä hietatokkoo viel kerran. Ei taida 40 fongoo nähdä päivän valoo tänä vuonna.

Ankeriaat IV toisix vimone Ankerias yö taikka vimonen.

Olin pitäny 5 päivän kalastus paussin ja hinku oli kova päästä fisuun. Oli lauantai ilta (20.8.) kun kurvasin tilapiilin kasinon parkkiin Jäkeen. Rantsussa heiluikin tuttu hahmo Veksun muodossa ja eiku syöttikaloja onkii. En kerenny kauaa ongiskel kun kirjaimellisesti puskasta ilmestyi pari ankeriaan onkijaa lisää. Nikuloiden klaani oli liikkeellä. Viitisen särkee taisin onkii syöteiks kun aattelin et tänä yönä satsataan matosyötteihin kun kalat ei oo kelvannu. Kybält olikin jo pilkko pimiää. Kellot kalkatteli aika ajoin pasureiden ja sorvien muodossa. Muutama lahna ja särki tais rantsus käydä kans. Parempi oli keskittyy kavereiden kans jutusteluun kuin tuijottaa kohoja ja kelloja. Yö oli tyyni ja kuivahko. Vasta 02:00 tuli mieleen ekan kerran että oiskohan pitäny pukeutuu paremmin. Jossain vaihees Nikulat sai tarpeekseen ja jäätiin Veksun kans raivol kyttää vaboja. Nikuloiden lähöst ei kauan kerenny kuluu kun meikän vapa notkahti niin et luulin et vähintään ankerias on kii. Haavii ei ollu mut Veksuhan sen fisun nappas handuihin lähempää tarkastelua varten. Suutarihan se siellä. Otettiin suutari puis. Ei turha reissu siis. Jotain kiehtovaa tuossa vihreessä limanahkasäkissä on.

200 matoa oli hurahtanu ja aurinko alkoi nousemaan. Ankeriaan suhteen pikkasen toi mesta epäilyttää mut ei voi urputtaa kun on mustaa valkosel et siitä sitä nousee aina kun saletisti natsaa. Seuraava reissu ankeriaan peräs suunnataan vanajanreitil jos nyt enää Ankerias nappaa. Jos nyt tulevana viikonloppuna hakis kivennuoliaisen niin se ois jo fongo nro 37. Nelkyt ois niin lähellä mut niin kaukana. Kai se sit on tuhat kertaa siistimpää vetää se nakerias kun tarpeeks on päätä seinään hakannu? Hietatokot taitaa uida jo talvehtimis syvyyksil. Madetta vois pohjaonkii kalanpaloil vantaanjoest. Ei samperi. Usko neljäänkybään horjuu. Ens vuon natsaa kyl saletisti.

Poltinkoski, Kyrösjärvi ja miljoona säynettä

Pyhiinvaellus säyneiden perässä jatkui kalakaverin vinkin perusteella Ikaalisten seuduille. Nyt olis pakko saada säynettä sillä säästöt on hukattu kalojen perässä suhailuun. Kesän toinen lomaviikko oli vielä palkaton joten saldot on tuhottu pitkäksi aikaa. Perjantaina 12.8. suunnattiin auto kohti Ikaalisia ja mökki saatiin n. 14:00 keskustan läheiseltä leirintäalueelta. Aluksi suunnattiin kaupoille ja kalalupien perään. Kyrösjärven lupa irtosi kalastustarvikeliikkeestä ja Poltinkosken lupa Mansocamppingiltä.

Päätettiin aluksi suunnata Poltinkoskelle. Parkkis löytyikin helposti ja hyökkäsin salamana kyselee paikallisilta säyneiden liikkeistä ja myllyistä ja traktori-istuimista. No juu ei ollu säyneitä näkyny ja myllytkin olisivat pikku ryteikön takana. No eiku kamat kantoon ja ryteikköjen läpi myllyil. Täältä piti säynettä irtoavan.

 Maisemat oli kivat ja fiilis korkeel. Nyt irtoo säynävää. Pian saatiin huomata että hauki on liikkeellä.

 Heti alkajaisiksi irtosi reissun suurin 2+kg hauki. Pisti todella kivasti vastaan. Myllymonttuun heiteltiin vain jigejä ja lippoja. Peruketta en käyttänyt koko reissulla ja yksikään kymmenestä hauesta ei katkonu siimoja (0,16 kuitu). Emännältä hauki katkoi siimat ainakin kerran.

 Fiilis oli korkeel , täälhän on kalaa! Ja kohta ne miljoonat säyneet irtoo :)))
Juu ei irronnu ja aateltiin lähtee vuokraa soutuvene kyrösjärvel. Ja skitit siel mitää veneit ollu ku tyyni keli ja kaikki 2KPL veneitä oli varattu. Kiva Kiva se niistä suur Kuhan uisteluista.

 Aateltiin onkii täkykaloja pohjaonkiin ja sehän yllätti kun koho-onges 34cm 460g Ahven. Eli meikäläisen uus ahven rekoordi. Viskelin pohjaonkii sinne tänne salakan ja särjenpaloil ja jigittelin pitkälle yön pimeyteen. Muutaman kerran tais kellot kilkattaa mut mitään ei tullut ylös. Ja eiku nuksuu ja aamul hakee ne säyneet.

Pohja/koho-onki mestoi. Mialuummin ois kuhaa uistellu tyynel kelil.

 Aamulla palattiin myllyn alle ja pikku hiljaa alkoi iskeytymään tajuntaan että täältä ei irtoo kuin haukea. Siispä siirrytään leppäskoskelle. No siellähän merkki vaihtui ja ylös alkoi tulemaan tosi kiukkusta kirbeliä. No se vähän lohdutti kun säyneet hukasa.

 Emännän 700grammanen

 Ukkelin 1,04kg ja pirtein kilon kirre ikinä. Luulin joku 3kg hauki spurttaa. Ihmetys oli suuri kun pikku sintti tuli näkyviin.

 Jossain vaihees sai koskikalastus riittää ja aateltiin lähtee kyrösjärvelle siltojen alusia kokeilee säyneen toivos. No hiljasta oli.

 Siirryttiin taas auringon laskies mökkirantaan jigittelee, onkii ja lusikoimaan. No lusikalla se reissun ainut kuhilas nous ja minkä kokonen , huh huh

Siin se ny si o. Hyvä lopetus koko reissul. Päätettiin et lähetää heti aamust himaa. Täältä mitää säynet löywy. Tällä hetkel ihan luovutus fiilis sen suhteen et bongais 40 kalalajia vuodes. 36 kasassa ja ideat ja rahat loppu. Jos ei joku kivennuolijainen, hietatokko, made tai ankerias ala pikku hiljaa nousee niin aletaan keskittyy ens vuoteen ja varsinkin pilkkimisessä kehittymiseen. Jos ei tulevana viikonloppuna irtoo kivennuolijainen tai ankerias niin sit luovutan.

Rekoordien jälkeen

Mitäs kaikkee sitä onkaan puuhailtu? No ton viime tekstin jälkeen lähettiin samana yönä hakee hietatokkoo. Luulin jo löytäneeni semmoisia kunnes RKTL antoi tuomion että mustatokkoja ovat.

Suomenlinnaan lähdettiin kiukulla hakee säynettä, mut kiukku laantui ja oli todella rentouttavaa fiilistellä hienois maisemis ja mahtavas kelis. Hymy oli taas pitkästä aikaa naamalla vaik ei säynettä tyrskyisistä salmista löytynytkään.

Välil kerettiin hakee fongoja myös naisväelle. Rouval Allikkosalakka ja Gepardille elämän eka Hopearuutana.

Kesän vimonen reissu suunnataan luoteis-pirkanmaalle jossa mökkeillään kyrösjärvellä ja kalastellaan lähi koskilla. Tavoitteena on löytää kauan kaivattu säyne. Kyrösjärvestä myös ankerias, made, sulkava ja kuhaennätys. 36. lajia kasassa ja puuttuvat 4 pitäs repiä kiukulla. En tiedä jaksaisko tällästä rumbaa toista vuotta peräkkäin. Jos nyt sais säyneen ja sit yks kivennuoliaispaikka natsais niin eiköhän se ankerias ja made kaiveta jostain. Hietatokot kuulemma siirtyneet syvemmälle ja pitäs melkeen sukeltamalla mennä onkimaan niitä. Joitain öitä voi uhrata tietyst kampelalle kun tos kotivesillä liikkuvat. Mitäköhän ne kyrösjärven muikut muuten syä. Kelpaiskohan perholitka tai joku minikoukku litka? Ja eiku kamoja pakkaamaan. Soronoo ja Matti kukkaroon laita!

Liejutokko ja suurkalastaja

Kuvien perusteella tokkojen tunnistus ei onnistunut niin perjantaina 29.7. haettiin uudet tokot 2 kpl. Tokot jäädytettiin ja tiistaina 2.8. lähdettiin RKTL:n tutkimaan kaloja tarkemmin. Kauaa ei tunnistus kestänyt ja tuloksena oli että molemmat tokot ovat liejutokkoja ja pitempi 43mm liejutokko on vapavälinein uusi Suomenennätys.

Siinähän ne tokot sitten on. Mutta kuinka kauan on SE hallussa. Kuulin luotettavalta taholta että Liejutokon lirkkijät ovat lähdössä rikkomaan rekoordeja jo tänä yönä. Seuraavaksi voisi etsiä sen hietatokon ja itse opetella erottamaan liejutokot hietatokoista. No mutta kohta on vähintääkin suurkalastajan merkki hatussa ja nautiskellaan se pienen pieni hetki kun Rekoordit on nimissäin.

Tupla Elämänpinna Tokot

Tällä tasolla millä liikutaan niin harvinaista herkkua vedellä yössä 2 uutta elämänpinnaa. Eilen päästiin yllättäen duunista pari tuntii ajois niin aateltiin Paulan kans suunnata mustatokkojahtiin ennen hietatokkojahtia. Se oli 9. reissu mustatokkomestoille. Tässä vaiheessa ja tällä tasolla kaikki alkaa olla sellaista salatiedettä että mitään ei voi julkisesti paljastaa paikoista. Vain anonyymejä kuvia voi ottaa. Ei varmasti miellytä bloginlukijaa. Mutta nää paikat ratkoo toukokuussa Kalamaraton titteleitä. Saavuttiin siis salaisille mestoille, joita oli tullut jo ihan tarpeeks tahkottuu ja joissa emäntä oli rökittänyt ukkoa mustatokollisesti 2-0. Puserossa velloi jo ajatus kirouksesta minkä mustatokot olivat ylleni langettaneet. Onget lompsahtivat jordaaniin jo tottuneesti, samoille paikoille. Ei paljon ollut odotuksia ja olo oli rento. Rentona on hyvä onkia ja matosyötit saivatkin lojua pohjassa hieman rauhallisemmin kuin silloin kun puristaa vavasta ja röökiä palaa ketjussa. Leppoisa tunnelma ja rauhallisetko liikkeet aiheuttivat sen että 30min onginnan seurauksena syvyyksistä nousi elämäni ensimmäinen mustatokko. Aikamoinen körmy :)

Siinä se nyt on. Mustatokot Antti 1 - Paula 4. Ei niin nöyryyttävä tilasto enään.

Ilta oli tyyni , olo rento, hymyä kasvoilla , hyvää seuraa. ( kymmenestä reissusta se ainoa jolloin Paula ei kiukutellut). Sää ja ilma ja vedenkorkeus kaikki lupasivat odottaa hyviä tuloksia hitetokko jahdilta. Ja eikun kalaan. Saavuttiin omalle salaiselle pikku pläntille josta aisti että nyt irtoo. Ja irtoohan sielt kun tarpeeks kauan jaksaa otsalampun ja ledisoihdun valos perspystys jordaanis kykkii. Sinilevän määrä oli taas aikamoinen mutta nyt taisteltiin. Oiskohan tunti mennyt kun löysin ensimmäisen tokon. Yritin saada sitä nappaamaan 26 koukkuun ja madonpalaan mut ei niin ei. Valo houkutteli kohta paikalle parhaimmillaan 5 tokkoa yhteen keilaan. Isommat tokot eivät olleet nälkäisiä, mutta pienemmä tokot jotka kaivautuivat hiekkaa niin että vain pää näkyi, olivat. Isommat tokot ?hietatokot? Hakivat suojaa siimalevän seasta. Pienemmät tokot ?liejutokot? kaivautuivat hiekkaan ja värisyttivät hiekkaa päällensä ja odottivat suu ammollaan syöttiä. Kävivätpä viel ahnaasti kiinnikkin. 3 Tämmöistä pikkutokkoa (n.35mm) sainkin helposti koukutettua.

Siinä niit nyt sit olis näytillä. Kuvat ovat RKTL:n tutkijan  tarkasteltavina tällä hetkellä. Voimme vain arvailla mitä merkkiä nämä ovat. Itse sain kuitenkin näitä livenä tutkia ja pyrstön tyvestä löytyi kaikilla ankkurimainen täplä joka viittaisi liejutokkoon. Kumpikin kuitenkin kelpaa koska ihan kumpi vaan on elämänpinna ja vuoden 36. fongaus.

Emäntä vetelis dunkkuun jos paljastaisin meidän ensimmäisen salaisen mestamme tarkemmin. Jalat kutisi 1,5 tunnin sinileväkylvyn jälkeen kiitettävästi. Menkää vaan etsiskelemään. 40-"ÄIJÄ"-Fongari-Raja lähestyy. Helppoja puuttuvia :Säyne, sulkava, hieta/liejutokko, ankerias, kivennuoliainen, made, nieriä, lohi, kampela , mistähän näitä lähtis hakemaan?

Äkkiä jotain positiivista ennenkuin joku kerkee lukee vuodatukset.

Vaihteeks oli mustis/mutu/hietatokko -ilta edessä. Aloitettiin kuitenkin ensin lirkkimällä kaloja jotka mun mielest vois olla mutuja. Päivän valossa ne kuitenkin pysyvät just ja just lirkkien ulottumattomissa. Polaroideil olen kuitenkin tarkkaan seurannut tälläisten pikkukalaparvien käytöstä normionkimisen ohella. Ei yltänyt taaskaan kunnolla 80cm lirkkillä päivämutujen nenien eteen. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt niiden olevan mutuja ja rasti hylättiin aika pikaisesti tuloksettomana kalanpoikasten kiusaamisena. Kutina kuitenkin jäi vellomaan ajatuksiin.

Vaihettiin mestaa ja alettiin simona sijottelee mustatokko-onkia. Kauaa ei emäntä kerenny onkimaan kun vapa notkahti ja syvyyksistä nousi emännän elämän 3. mustatokko (mulla 0). Emännälle vuosipinna nro 23.

Jatkettiin mustisjahtia toiveikkaina parisen tuntia ja siihen ne tokot sitten jäivätkin vaikka mukana oli meidän lisäksi alan ammattilaisia. Ilma oli mitä mahtavin. Meri oli tyyni. Alettiin lopettelee mustisjahtia ja pohdittiin seuraavaa lajia ilman suurempia erimielisyyksiä. Kaverilta pääs joku ehdotus ääneen ilmoille ja kauaa ei tarvinnut houkutella 50% Antista ja Paulasta mukaan. Mutukohde olikin sopivan lyhyen matkan päässä ja suoritettiin lirkkimarssi kun auringon viimeiset säteet valaisivat polkua. Lirkit esiin , 26 koukkua ja 2mm toukan rääpälettä syötiksi. Tutun oloisia pikkukalaparveja singahteli siellä täällä. Onneksi yks onneton puri koukkuun ja saatiin tunnistukseen tämmöinen pikkukala.

Jos tää nyt sitten on semmoinen MUTU niin olen näitä havainnut aikaisemminkin ja jopa aikaisemminkin samalta illalta ja maanantai-illalta ja eräältä kolmanneltakin illalta. Parvit on jotain 10-50 yksilöö. Kohtalaisen arkoja ja varvovasti purevia. Liikkuvat lujaa ohi ja kiertelevät ja osuvat taas kohdille. 22 koukku on niille liian suuri. Kiitokset kaverille opastuksista. Eli jos tää on mutu niin elämänpinna ja vuoden 34. fongaus. Jatkossa tuskin on vaikeuksia näitä nostella. Uskon että saan niitä nostettua muutenkin kuin otsalampun valossa. Eiliset tunteenpurkaukset ovat historiaa ja matka kohti 40 lajia/vuosi , jatkuu taas täynnä uskoa ...