Lomille lompsista!

Kauan odotettu 11 päivän kesäloma alkaa huomisen aamuvuoron jälkeen. Suoraan  duunista suunnataan itäänpäin. Lyhyeen lomaan mahtuu useita kohteita, mökkeilyä ja telttailua. Kohdekaloina on säyne, miekkasärki, sulkava, lohi, ankerias. Voi olla että ei irtoa pinnan pinnaa mut lomilla ei saa pinna kiristyä. Istutaan sit vaik yks ilta terassilla jos tuntuu et alkaa kädet puristaa vapoja hieman liikaa. Bloginlukijoille toivotan Hauskaa ja Kalaisaa juhannusta. Päivitellään blogit kun kerkenee. Son soronoo ja eiku syöttiä koukkuun.

Paras fongailupäivä ikinä

Lauantai aamuna suunnattii Punto kohti Renkomäen ABC:tä aamiainen mielessä. Saavuttiin mestoille aamu kahdeksan aikoihin ja huitastiin limpparit ja viinerit nassuun. Hammonjoki oli kalastuskohteena ja luvat sinne saisi J.Kärkkäiseltä Renkomäen ABC:n vierestä. Kärkkäinen avas ovet vasta ysiltä , mut siihen oli varauduttu. (Pelailtiin rahapelejä ABC:llä, jäätiin jopa voitolle). J.Kärkkäiseltä saatiin luvat kalastusosastolta ja matkaan tarttui kaikenlaista krääsää. Mukana kuvan lippis " Rapalan Virallinen Onnenhattu". Tässä hatussako oli se taika mitä tuleman pitää? Sen voin luvata että lakkia ei hukata, ja että se on kulkeva täst edes kanssani samoja polkuja.

Seuraavaksi suunnattiin kohti hollolan kirkonkylää, joka löytyikin pienen reittisekoilun jälkeen. Aateltiin että on aikaa nappasta pari kuvaakin.

No Bongashan Paula heti Pinkin traktorinkin, mutta ei pisteitä siitä

Hammonjoki alkoi lähestymään ja koko aamun jatkunut sade yltyi rumputulimaiseksi kaatosateeksi. Paula istui pelkääjän paikal ja tokaisi että älä aja niin tien pientareella, vastasin et en näe ajaa, ei pysynyt Punton pyyhkijät messis. Näissä tunnelmissa saavuttiin mestoille. Eikun tilanteen toteaminen ja sadevaatetusta niskaan ja Perhovermelit iskuun.

Reippailtiin pienehkö mäki alas ja siellähän se hammo odotti tuhansine helppoine jalokaloineen. (Ainakin nettitekstien perusteella). Eli olin saanut käsityksen että 15 puronieriää kun koukuttaa niin joukossa on yksi harjus. Hammo, tuo eteläisen Suomen jalokalajoki kutsui luokseen ja aukeni eteemme koko 2,5 metrin leveydellään , leveimmästä kohtaa. Alkoi armoton kissa ja hiiri leikki. olin havainnut heti kättelyssä 3 puronieriää. Tästähän tulee helppoa.

Kohta näkökenttääni osuivat myös mittaharjus sekä puolenkilon kirjo. Lasten leikkiä siis. Eikun perhoa naaman eteen. No seuraavat 3 tuntia sitä perhoa laiteltiin varmaan noin sadan purkkarin naaman eteen tarjolle, mut ei kiinosta kuin tökkäistä tai pikkaisen näykkäistä. Hermoja raastavaa touhua. Paula päätti pitää pienen tauon ja mä päätin lähtää yksiksein yläjuoksulle kohta pulppuavia lähteitä. Kalastelin kaikki mahdolliset paikat missä nyt puiden väleistä mahtui 9 jalan keppiä heiluttaa. Yritin 15min välein vaihtaa perhoakin jos muisti. Onneks yks pikku purkkari lopulta hyväksyi vihreän larvan. Ilo oli ylimillään. Ei tule 300km MP-reissua.

Kalastelin viel saman matkan takas ilman tuloksia. Kävin herättämässä Paulan ja jatkettiin taas perhostelua Parkkiksen laavun kohdilta. Tajusin jossain vaihees vaihtaa pintureihin ja sitten tapahtui ylläri kun harjus nappasi kiinni. Fongarille täyspotti Hammolta oli nyt varma.

Sää alkoi poutaantumaan ja ainoa negatiivinen asia yläjuoksun hydäreiden ohel oli että Paulan perhostelut eivät tuottaneet kuin kalastuksen iloa ja mielihyvää. Ja sehän ei fongarille riitä :) Tuloksia pitää tulla. Ja eikun kädestäpitäen pintureiden uitto opetusta. Kalat nous näykkii perhoo mut ei jääny ykskään kiinni.

6 tuntia oli kulunut kuin siivillä. On koukuttavaa seurata jalokalojen elämää suhteellisen kirkkaasta purosta sateisiin nähden. Jossain vaihees oli pakko luovuttaa. Ja niihin aikoihin heitettiin tsoukilla että haetaan illal Paulalle Karppi , Karppimestoilta Helsingistä. Mun tavoitteet oli jo ylitetty koko päivälle , elämänpinna purkkari ja vuosifongo 31.Ja 32. Harjus (elämäni toinen harjus, eli en ole mikää spesialisti näiden lajien kohdalla).

Ajeltiin himaan tuhattajasataa kun aateltiin että kerkeis viel matoja jostain hakee Karppipohjaonkiin, mut kaikki oli kerenny jo mennä kiinni. Takakontis oli kuitenkin 3 purkkii maissii ja sehän riittää. Eiku pikku tauko himas ja välineiden vaihto. Punto kohti vanhankaupunginlahtea ja perillä odotti poutainen ja tyyni kesäilta. Mahtavaa hermolepoa stressaavan pakkosaadafongo suhailun sijaan. Maisseja viskeltiin sinne tänne ja pohjaonki maissilla sinne ja koho-onget tänne. Sit vaan nautiskeltiin. Fiilis oli korkeel, tunsin itteni fongari kuninkaaks :)

Eipä mennyt kauankaan kun sorvat löys mestoille.

Sit jossain vaihees tuntu et nyt ne sorvat hävis. Hetken kuluttua pohjaonkea vietiin Mä olin niin satavarma et nyt on karppi kuin vain olla. Vielä kun nappasin 1,2kg mötkön haaviin niin luulin sitä karpiks , mut totuus paljastui että Suutarihan se siellä ja entinen enkka 0,5kg parani huomattavasti. Fiilis huipussaan vaik ei ollutkaan karppi.

Taisin sanoa että hemmetin mahtavaa että ei esim istuta pubissa vaan että ollaan täällä missä tapahtuu. Tunnelma oli huumaavaa. Saapui yöttömän yön YÖ. Välillä kokeilin jopa särjen palaa pohjaonges jos vaikka ankerias tai enkkakuha ottais kii, mut ei niin ei , mut Oli täydellinen päivä. Alettiin pakkailee kamoi ja lähettiin liikkuu poistumis tarkoitukses. Kuului ääni " hei oottekste ne Saarikosket? En tunnistanut kysyjää mutta onneks kysyjä kertoi nimensä. Kysyjä myös ihmetteli et miks näin aikasin ollaan lähös ja puhui ympäri yrittämään karppia viel pintaongella. Siinä rupateltiin fongailun ihanuudesta kun huomasin että koho hissukseen liikahteli. Kuuntelin juttuja toisel korval ja seurasin kohoa toisel silmäl. Joku vie oudosti kohoa, sentti , sentiltä , sentti sekunnissa yön pimeydessä. Oli vaikea sanoa viekö joku kohoa vaiko näenkö halluja yön pimeydessä. Päätin kuitenkin vähän nykäistä vastaan ja nykäisy aiheutti että koukku alkoi liikkumaan 10 sentiä sekunnissa. (Ei muuten suuremmin välittänyt koukun pistosta). Nykäisin kovaa ja sit alkoi sellainen Show että kaveri huus että ÄLÄ PÄÄSTÄ VAPAA SUORAKS! NOSTA PYSTYYN! Yritin repii minkä 0,12 kärkee uskalsin. Kai siinä useampi minuutti meni ennenkuin kala tuli tunnistettavan lähelle rantaa. Kuulin nuo hunajaiset sanat Karppi se on! Taistelu ei ollut viel ohi. Pirtee kala. Ties vaik 5 min ois pistäny kunnol vastaan. Paulakin juoksenteli ettimässä pitempää haavia metrisen kaverin haavin tilalle. Just kun Paula sai 3metrin haavin rantaan niin Karppi , Elämänpinna , vuosipinna 33. , oli turvallisesti haavissa. Kiitokset kaverille. Täydellisen fongauspäivän Täydellinen päätös. En voinut uskoa mitä vuorokaudessa oli saatu aikaan.

Näytin valoa ja koukku irroitettiin ripeästi kalan huulesta. Otettiin valitettavasti vain yksi valokuva ja paikka jää nyt pimentoon harmittavasti. Sain vielä kunniatehtävän elvyttää tätä kaunista otusta hetken kunnes Karppi oli vain vanana vedessä ja ikuisena muistona mielessäin. Tämän fongon myötä tavoitteeni kirkastuivat ja nyt tiedän että tahdon isojen poikien 40-kerhoon.

River Hammondin Prologi

Perjantai 17.6.2011 Kello 23:15
Kuumottaa niin piruusti et pakko skriivail jotain. Aamul siis lähtö Hammondin puropahaselle. Ikinä siel ei ole käyty, mut nyt pitää saada fongoa tapahtumaan kun viel fongaajien kärkikastissa heilutaan. Hammondi on siis joku ojanpuolikas jossai ryteikös. Hienoa siin on että vesi virtaa tasalämpöisenä vaik kuin helteilis. En sit tiedä miten noi saapuneet sateet kerkee värjää kristallinkirkasta wooterii. Puros uiskentelee purkkarii, harrii, tanelii ja kirbelii. Harri ja purkkari puuttuvat fongoista. Siel ryteikös pitäs olla jotku 3-luokan ja viiden jalan vehkeet, mut tää jengi joutuu tyytyy 5-6 luokan + 9 jalan (vantaanjoen) vehkeeseen ja mulle 7-8 + 9jalan (kymijoen) vehkeeseen . Todennäkösesti luvassa on perhoja puissa ja hermot kireellä sun muuta. Siiman käret hioin 0,16 pätkiks et mahtuu siimat pienimpienkin perhojen lenkeist. Kymmeniä tunteja on hammondist juttuu guugletettu ja Harmaat nymfit, mustat liitsit, ruskeet pinturit, vihreet pupat ja pikku klinkhämmerit on kuulemma pelittäny. Mesta on siis vain perhokalastukseen tarkoitettu ja Paula joutuu ekan kerran elämässään tarttuu perhovapaan. Jos Hammondi on joku 3 metrii levee umpeenkasvanut oja, kaatuneiden puiden seas, niin en ihmettele jos jäis Paulan vikaks perhoreissuks. Varmasti sade tuo oman mausteensa touhuun. Jos sade lakkaa niin miljardi hydärii iskee nassuun kii.

No mut tavotteeks asetetaan et Rouva ei katko vapoja parin tunnin nyhjäämisen jälkeen ja et molemmat onnistuis ainakin sen purkkarin koukuttaa. Mä oon tähän reissuun huolellisesti valmistautunut ja luottamus on kova. Mut naisista ei aina ota selvää. Kun mä kalastan, unohtuu hydärit, sade, nälkä, stressit ja murheet, vaikka kalastais pikku oja pahasella ilman saalista. Kun mä kalastan, mä palaan mielikuvitusmaailmassa jonnekkin lapsuuden kalastuksiin, aika pysähtyy. Suoraan sanoen vituttaa attä 4. kesä ilman kesälomaa. Viikon lomaa ei lasketa. Vuoden päästä kun olen kuukauden lomalla, toivon, että saan olla viikkoja kalassa, aamusta iltaan.

Saletisti Natsas 30

Oli keskiviikko aamu kun aloin valmistautua kivisimppujahtiin tulevana yönä. Edessä olisi aamukalastus vantaankoskella, sitten duunia ilta kybään ja sit lirkit tanaan stadin yöhön. Säätiedotukset sun muut asiat saivat minut hylkäämään karppijahdin vantaankosken suvannosta. Ei ollut esim. maissia. Kivisimpusta oli siis tuleva kolmenkybän rikkoja.

Ysiltä aloitettin kalastus vantaalla ja jo kybältä ropisi kiitettävästi vettä niskaan. Seuraksi kalaan sain Viikate Viccyn joka kiilas kirkaasti kärkipäähän jos välineiden surkeus on mittari. Jätkän 0,30 monofiili-siima vuodelta -85 katkeili kun vähän käsillä nyki. Vapa maalarinteipillä kasassa. Jätkä sai painavan lusikan lentää 10m jos oikein kovasti riuhtoi. Sitä saa mitä tilaa kun Antti päätti viedä kavereitaan kalastuksen alkeiskursseille. (Ketään en ole pyytäny vaan kaikki vinkunu mukaan).

Vantaan virtaus oli luokkaa ämpäri/sekunti ja kalat oli häipyneet karppien maille, suvannon monttuihin. Vesisateen saattelemana pakattiin kamat muutaman tunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen ja suunnattiin motonettiin missä kerroin mitä välineostoksia on ihan pakko tehdä jos aikoo kalastuksesta nauttia. Samalla kaappasin mukaan toukkia ja matoja illan simppureissua varten. Hyvin harvoin jätän tarkistamatta onko madot hengissä, mut nyt varmaan tokan kerran tänä vuonna jätin ja tokan kerran madot olivat " puolimaatunutta matovelliä". Mahtavaa!

Ja eiku duuniin ja trukki kulki taas. Ajatukset olivat jo illassa ja muutama keräilyvirhe laitettakoon simppujahdin piikkiin. Kello 22:00 kurvas Fiat Ferrari duunimestoille ja pirtsakka Paula muistutti heti mieliin että on niin ihanaa lähtää yökalaan kun herätys 05:30. No ei se mitään. Joskus miehen on oltava mies ja vaadittava lupaa tehdä jotain älytöntä lyömällä nyrkkiä pöytään siis (pyytämällä kauniisti, anelemalla polvillaan, lahjomalla) . No vihdoin päästiin rantsuun ja yhentoist pintaan alkoikin hiukan hämärtää. Ittelle 20-koon lirkki ja Paulal 22-lirkki. Ensimmäiset 20 min olivat tosi hiljaisia. Näin vain 5 3-piikkiä ja Paula 2. Kivisimpuista tietoakaan. Vaihdoin taktiikkaa ja siirryin syvemmälle ja heti tapahtui jotain. Simppu kävi toukkaan kiinni , nykäsin ja simppu irtos 5cm veden yläpuolel. Ei kerenny dyykkaa itämereen. Sit uhrasin taas 20min turhaan tähän samaan koloon koska ei vain kykene luovuttaa kun kerta sen himoitun simpun näkikin. Alkoi usko ja toivokin mennä ja jätin lirkin mikropohjaongex. Polttelin tupakat ja tässä vaiheessa Paula oli luovuttanut koko touhun. Otin paulan lirkin ja siirryin simppukolon läheisyyteen, mutta sijoitin tällä kertaa saman kaltaiseen koloon vielä hiukan syvemmällä. Simppu iski heti kiinni. Malttamattomana repäisin heti lirkin ylös ja koukuttuihan se pentele kuitenkin. Vuoden 2011 Kalabongaus numero 30 näki pimenneen kuun. Varmasti näki. Ei vaan myöntäny. Hiljanen kaveri koukku suussa.

 

Siin se nyt sit oli. Kiva fiilis. Vuoden alussa asetetut tavoitteet täynnä. Ei menny kauankaan kun ajatus siirtyi hietatokkoo ja mutuu. Näin se homma etenee. Piti jättää hietatokot sun muut uiskentelemaan ja päästää emäntä ansaituille parin tunnin tirsoille. Just listailin jotain lajei ihan mitä päästä löyty et mitä vois viel loppuvuonna tavoittaa : Karppi, ankerias, harjus, puronieriä, mutu, hietatokko, säyne, kivennuoliainen, mustatokko, 5-piikki, miekkasärki, lohi, sulkava, rautu, kirjoeväsimppu, muikku, kampela, made. Siinä joitain ajatuksia. Kommentoidakin saa että mikä on helppoo ja mistä. Jos ajelee vaik 300km johonkin suuntaan niin pitäs olla hyvät neuvot että irtois yhel reissul. Muuten tulee kalliiks tää touhu. Harjusta ja Lohta lukuunottamatta nää ois elämän ensimmäisiä eli elämänpinnoja.

Pikapäivitystä , todellakin kolisten kohti kolmeekybää

Illalla suunniteltu seipijahti alkoi liikekannallepanolla mäkkärien aukeamisten aikoihin. Masu täys kolesteroolia on mukavampi kalastaa. Siis suuntana oli mustikkamaa ja kohteena seipi. Motonetista haettiin vielä freesejä toukkia jos huitsittaa lirkkiä simppuja kivenkoloista. Saavuttiin ajois kuiteski mustikkamaalle ja pujoteltiin miljuunia auringon palvojia paahtavassa aamu auringossa. Löyty 20 metrin pätkä mis ei kalpeaa ihoa loistanut pahemmin. Eiku onget sojoon ja lirkit tanaan. Kalatukihenkilö Räpylä-Arska viritteli viel virvelitkin iskuun. Mä alotin lirkkimisel ja Paula onkimisel. Jennan fisustuskiintiö tiedettävästi hipoo "kiintiö täys" -tasoa ja niinpä Jedu Gepardi pisti levyks ja alkoi paahtumaan ilman suurempaa liikehdintää. Aallokko oli aika kovaa ja en saanut lirkkeihin kunnon näköyhteyksiä, mut kiukulla sörkin kivien väliin. Oiskohan puol tuntii hurahtanu ku Paula nosti jonkun kalan minkä mä heti tuomitsin salakaks 5 metrin pääst kattottuna. No eiku lähempi tarkastelu ja tuntomerkit: solakka , haalea + kuonomainen nokka , siis tuntomerkit täsmäsivät. Paulan fongo-ennätys parani jo seuraavalle kymmenelle , eli 20. laji vuodelle 2011. Meikäläinen iski lirkin mikropohjaongex siltä seisomalta ja vaadin Paulan ongen lainaksi ja eiku jahtaa. Eiku anteeks Paula otti siis 2 Seipiä putkeen. Sit riitti mulle ja mulle kans sitä seipiä ja vähän pikana. 20 min meni et meikäläisen fongoennätys kirjataan lukemiin 29. Kuvattiin Seipit sillai et Seipien keskelle laitettiin särki ettei voi olla epäselvää.

Lähettiin viel Jollakseen onkii mustatokkoo , mut ei natsannut. Sit mentiin munkkaan jigittää viel tunniks kuhaa, mut ei edes yht alamittast. Nyt himas ja tauko ja kalaan mars mars!!! :))

Kolmekybää lähestyy hurjaa vauhtii. Mikäköhän on seuraava laji? Koputetaan puuta ettei jäädä näihin lukemiin. Oishan joku mitta harjus aika kova. Mitäs niit nyt olikaan : Harjus, puronieriä, kivisimppu, hietatokko, mutu... alkaa meikäläisen tietotaito olee kovilla... säyne juujuu ankerias , karppi... hmmm.....

Kohti kolmeekybää

On se jännä juttu miten ei saa jorinoita blogiinsa. Meni reissut hyvin tai huonosti. Tulee yleensä joka vapaa hetki oltuu kalassa tai suunniteltuu sellaista. Nukkumisesta on tingitty kun pitäs kaikenlisäk töihinkin suoriutuu. Kaiken tän kaaoksen hallinta samalla kun fongaa 30 lajia vuodessa, on kai joku "fongari-tittelin" -raja. Ei se aina yhtä juhlaa ole. Juhlaa oli reissu Lempäälään kuokkalankoskille josta irtosi kauan kaivattu Toutain 1,79kg (fongo nro: 26) . Surkeita päiviä on kans saaliin puolest vietetty, mut kivinilkka kaapelilta piristi kummasti mieltä.

Ai niin saihan emäntä kans kuokkalankoskel elämänfongo kirbelin. Eilinen VKK-suvanto-onginta jätti todella karvaan maun suuhun ( reilu 2 tuntii ongella 2 tyyppiä ja saaliina 3 salakkaa, 1 pasuri ja 1 särki) . Tosta kimpaantuneena pakattiin kamat ja suunnattiin kohti hausjärven lammikoita, piikkimonnit mielessä. Pisteitä on nyt taas saatava , nimittäin se 30 pitää rikkoa. Keli oli helteinen ja arveltiin oikein että lammella on hikistä populaatiota vilvoittelemassa tuskaista oloaan. Vantaalla mittari näytti 30,4 astetta , mut hausjärveltä ei tietoa. Huh hellettä kuitenkin. Kuitenkin sovittiin onkien kans sekaan ja ruutanoita alkoikin pinnassa näkyä. (siis tää oli eka kerta koko lätäköllä). Jotai 30min tais mennä ennenkö emäntä otti ensimmäisen piikkimonnin. Tästä sain energiaa ja aloin onkimaan kahdella vavalla ja kohta roikkui ittelläkin elämänfongot siimassa ruutanoiden seurana. Säärintama alkoi lähestyä. Taivas tummua ja tuuli koveni. Heitin tsoukilla että kohta tulee myrskyyy ja trombeja. No onneks Jennan vapaan iski viel piikkari ennenkuin kaatosade pakotti kotimatkalle.

Nyt oon pari päivää lukenut aiheesta Hammonjoen puronieriät ja harjukset , varmaan kaiken mitä googlettamalla löytää. Toivottavasti saadaan järjestettyä retki hollolaan mahd. pian ja kolmenkybän rajapyykki rikkoutuu. Muitakin helppoja lajeja puuttuu esim. seipi, kivisimppu, mutu, hietatokko, säyne. Mun syötit nää on kiitettävästi kiertäny. Pitää vaan osuu oikeeseen aikaan oikeelle mestalle. Huima viikon kesälomani lähestyy hurjaa vauhtia ja suuntaamme joko itään tai länteen. Oulujärveltä sais satavarmat seipin ja kivisimpun jos jaksais ajel. Oiskohan ne seipit viel siel mustikkamaan rannoil?

Kalaisaa viikonloppua kaikille

Iltavuoron ja aamuvuoron väliin jäävä mini viikonloppu alkoi lauantai aaamuna suutarimäskien hieromisella. Aineksissa pysyttiin ihan perus aineksissa ja yritettiin pitää kuviot yksinkertaisina. Viikolla Paula ja Jenna olivat jo käyneet kippaamassa maissia mestoille. Välineet kasaan ja tuhatta ja sataa Espoon Pitkäjärvelle. Aluksi kokeiltiin mitä tulee ennen mäskäystä, no ei paljon midistä jos multa kysytään. Otsaan ripotteleva sade takoi tajuntaan pikaisesti että mäskipallot jonkkaan ja vähän pikana. Vaikuttiko kelin paraneminen vai mäskäys niin kohta alkoi sorvaa ja särkeä nousemaan. Eniten sykettä nostatti puolenkilon lahna, joka tempoi kuin kohdekala suutari. Loppu ajan vavoista nousi tasaisesti vuoroin särkeä ja sorvaa. Eli sorva/särki-mäskiresepti löytyy jatkossa.

Mäkkärin kautta kotio , jossa selvisi että hyvä ystävämme Selväsen Arska oli kehitellyt menoja, eikä näin ollen kyennyt kuhatalkoisiin laajalahdelle. No eikun kamat kasaan taas kerran ja jigipussit järjestykseen ja eikun taas menoks. Noh mestoilla tuuli yli omien tarpeiden mutta ei annettu sen lannistaa. Oikeeta väriä etsittiin ja lopulta vihreään jigiin iski vuoden eka kuha 30cm. Väri oli löytynyt.

Hirvee yritys päälle. Nyt otetaan se helevatan harvinainen laajalahden mittakuha. Ystävämme Tikkasen Teemu tsygäili näillä paikkein pelimestoille ja saman tein alko sorvaa mun virvelistä kampee väärälle puolelle. Ja eikun armoton jigailu päälle. No tovi siinä menikin ilman kontakteja koska muut alkoivat jo pakkailla kamojaan. Minä kiukulla aattelin viel pari heittoo heittää. No toka vikalla heitol jysähti. Siimanjatkeena teutaroi MITTAKUHA 41cm. Nous kiltisti ilman haavia ja pikana kuvattavaksi. Eikun koko ryhmä kasaan ja kuvat maailmalle.

Siinäpä olikin lauantaille kalastusta tarpeiksi ja eikun suunnittelemaan sunnuntain kalastuksia. Aamuksi suunniteltiin Selväsen Arskan ulkoilutus kuha mestoilla.

Kauaa ei kerennyt ottivärijigi kolistella laajalahden kivistä pohjaa kun Paulan vapa kaarella. Paulan eka jigikuha 38cm oli plakkarissa. Enempää kuhia ei sitten noussutkaan vaikka rantoja koluttiin puolenkilsan verran. Alkoikin jo tulla kiirus mätisfestareille. Kello veteli jo yli puolen päivän ja mätiksen kirrelasti kipattaisiin klo:13:00. Eiku simona hönkää Puntoon ja mäkkärin kautta himaan selvittelee yhä sekavampaa kalaväline sotkua. Sieltä täältä oikeeta relettä reppuun ja pikasesti kohti mätiksen tuoksuja. Populaa olikin rannoilla vaikka useammallekin festarille jos multa kysytään. Kyynerpää taktiikat kun ei vapaaehtois-kalastuksessa kiinnosta niin viritimme vehkeet syrjemmälle.

Selväsen Arskan liikkeet olivat kuitenkin yhtä liukkaita kuin meikäläisen taksisuhailu karaokepaarien välillä ja niin huomasimme Arskan jo liuenneen. Väki ei näyttänyt vähenevän ja Pääesiintyjien myötä musiikkikin alkoi vain kovenemaan. Eikun kamat kantoon ja kohti festarihumua. Jos nimittäin aikoo joskus sen kirjon saada.

Onneks oli kunnon polaroidit pääs vesisateel ja aloin huomaamaan kirjoja, joita ei vois vähempää kiinnosta mato-onget. Pikku hiljaa aloinkin suunnitella siirtymista kunkkujen kunkkuun, Bete-Lottoon, eli lippaan. Kolmisen tuntia oli kulunut ja taas kaikki muut olivat jo pakanneet kamansa, mutta meikäläistä ei revitä jonkasta ennenkuin kirjo retkottaa lotto huulessa haavissa.

Eino Gröönien ja Aaronien piinatessa tärykalvojani, yritin viimeisillä toivon rippeillä pitää paketin kasassa ja keskittyä olennaiseen. Onneksi tajusin laittaa kumpparit jalkaan ja näinpä sain pienehkön edun muihin nähden matalalla hiekkapohjaisella rannalla. Ensiksi polaroidit tekivät havainnon kirjosta joka veti kohoa perässään. Aloin piirrellä mielessäni karttaa kirjon liikkeissä ja havaitsin että vauhti on kova ja ympyrää mennään 30 metrin halkaisijalla pinnassa liikkuen. Koho kirjolla olikin 5 kirreä mukana matkassaan. Noh eihän tämmönen tarina voi päättyä kuin onnellisesti kirren naruttamiseen. Mutta oliko syynä että aluksi keltainen lotto, sit punainen ja sit ensimmäinen heitto sinisellä ja heti natsas niin loton väri vaiko heittäminen kirreparvin eteen? Tähän oli hyvä päättää kalaisa viikonloppu. Kirre 1,1kg. Syöty jo voissapaistettuina fileina kokonaan. Hieman oli mudanmakua aistittavissa. Voiko muka paris tunnis tarttuu. Kiitos kaikille viikonlopun kalastuksien osanottajille ja mahdollistajille. Tälläsiä lisää. Tulee halavemmaks kuin moni muu harrastus. Fongoja onkin jo tälle vuodelle 24 kasassa. Tavoite on 30 lajia vuonna 2011. Seuraavaksi : suutari, seipi, mustatokko, kivisimppu jakivinilkka.