Translate

torstai 16. kesäkuuta 2011

Saletisti Natsas 30

Oli keskiviikko aamu kun aloin valmistautua kivisimppujahtiin tulevana yönä. Edessä olisi aamukalastus vantaankoskella, sitten duunia ilta kybään ja sit lirkit tanaan stadin yöhön. Säätiedotukset sun muut asiat saivat minut hylkäämään karppijahdin vantaankosken suvannosta. Ei ollut esim. maissia. Kivisimpusta oli siis tuleva kolmenkybän rikkoja.

Ysiltä aloitettin kalastus vantaalla ja jo kybältä ropisi kiitettävästi vettä niskaan. Seuraksi kalaan sain Viikate Viccyn joka kiilas kirkaasti kärkipäähän jos välineiden surkeus on mittari. Jätkän 0,30 monofiili-siima vuodelta -85 katkeili kun vähän käsillä nyki. Vapa maalarinteipillä kasassa. Jätkä sai painavan lusikan lentää 10m jos oikein kovasti riuhtoi. Sitä saa mitä tilaa kun Antti päätti viedä kavereitaan kalastuksen alkeiskursseille. (Ketään en ole pyytäny vaan kaikki vinkunu mukaan).

Vantaan virtaus oli luokkaa ämpäri/sekunti ja kalat oli häipyneet karppien maille, suvannon monttuihin. Vesisateen saattelemana pakattiin kamat muutaman tunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen ja suunnattiin motonettiin missä kerroin mitä välineostoksia on ihan pakko tehdä jos aikoo kalastuksesta nauttia. Samalla kaappasin mukaan toukkia ja matoja illan simppureissua varten. Hyvin harvoin jätän tarkistamatta onko madot hengissä, mut nyt varmaan tokan kerran tänä vuonna jätin ja tokan kerran madot olivat " puolimaatunutta matovelliä". Mahtavaa!

Ja eiku duuniin ja trukki kulki taas. Ajatukset olivat jo illassa ja muutama keräilyvirhe laitettakoon simppujahdin piikkiin. Kello 22:00 kurvas Fiat Ferrari duunimestoille ja pirtsakka Paula muistutti heti mieliin että on niin ihanaa lähtää yökalaan kun herätys 05:30. No ei se mitään. Joskus miehen on oltava mies ja vaadittava lupaa tehdä jotain älytöntä lyömällä nyrkkiä pöytään siis (pyytämällä kauniisti, anelemalla polvillaan, lahjomalla) . No vihdoin päästiin rantsuun ja yhentoist pintaan alkoikin hiukan hämärtää. Ittelle 20-koon lirkki ja Paulal 22-lirkki. Ensimmäiset 20 min olivat tosi hiljaisia. Näin vain 5 3-piikkiä ja Paula 2. Kivisimpuista tietoakaan. Vaihdoin taktiikkaa ja siirryin syvemmälle ja heti tapahtui jotain. Simppu kävi toukkaan kiinni , nykäsin ja simppu irtos 5cm veden yläpuolel. Ei kerenny dyykkaa itämereen. Sit uhrasin taas 20min turhaan tähän samaan koloon koska ei vain kykene luovuttaa kun kerta sen himoitun simpun näkikin. Alkoi usko ja toivokin mennä ja jätin lirkin mikropohjaongex. Polttelin tupakat ja tässä vaiheessa Paula oli luovuttanut koko touhun. Otin paulan lirkin ja siirryin simppukolon läheisyyteen, mutta sijoitin tällä kertaa saman kaltaiseen koloon vielä hiukan syvemmällä. Simppu iski heti kiinni. Malttamattomana repäisin heti lirkin ylös ja koukuttuihan se pentele kuitenkin. Vuoden 2011 Kalabongaus numero 30 näki pimenneen kuun. Varmasti näki. Ei vaan myöntäny. Hiljanen kaveri koukku suussa.





Siin se nyt sit oli. Kiva fiilis. Vuoden alussa asetetut tavoitteet täynnä. Ei menny kauankaan kun ajatus siirtyi hietatokkoo ja mutuu. Näin se homma etenee. Piti jättää hietatokot sun muut uiskentelemaan ja päästää emäntä ansaituille parin tunnin tirsoille. Just listailin jotain lajei ihan mitä päästä löyty et mitä vois viel loppuvuonna tavoittaa : Karppi, ankerias, harjus, puronieriä, mutu, hietatokko, säyne, kivennuoliainen, mustatokko, 5-piikki, miekkasärki, lohi, sulkava, rautu, kirjoeväsimppu, muikku, kampela, made. Siinä joitain ajatuksia. Kommentoidakin saa että mikä on helppoo ja mistä. Jos ajelee vaik 300km johonkin suuntaan niin pitäs olla hyvät neuvot että irtois yhel reissul. Muuten tulee kalliiks tää touhu. Harjusta ja Lohta lukuunottamatta nää ois elämän ensimmäisiä eli elämänpinnoja.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pikapäivitystä , todellakin kolisten kohti kolmeekybää

Illalla suunniteltu seipijahti alkoi liikekannallepanolla mäkkärien aukeamisten aikoihin. Masu täys kolesteroolia on mukavampi kalastaa. Siis suuntana oli mustikkamaa ja kohteena seipi. Motonetista haettiin vielä freesejä toukkia jos huitsittaa lirkkiä simppuja kivenkoloista. Saavuttiin ajois kuiteski mustikkamaalle ja pujoteltiin miljuunia auringon palvojia paahtavassa aamu auringossa. Löyty 20 metrin pätkä mis ei kalpeaa ihoa loistanut pahemmin. Eiku onget sojoon ja lirkit tanaan. Kalatukihenkilö Räpylä-Arska viritteli viel virvelitkin iskuun. Mä alotin lirkkimisel ja Paula onkimisel. Jennan fisustuskiintiö tiedettävästi hipoo "kiintiö täys" -tasoa ja niinpä Jedu Gepardi pisti levyks ja alkoi paahtumaan ilman suurempaa liikehdintää. Aallokko oli aika kovaa ja en saanut lirkkeihin kunnon näköyhteyksiä, mut kiukulla sörkin kivien väliin. Oiskohan puol tuntii hurahtanu ku Paula nosti jonkun kalan minkä mä heti tuomitsin salakaks 5 metrin pääst kattottuna. No eiku lähempi tarkastelu ja tuntomerkit: solakka , haalea + kuonomainen nokka , siis tuntomerkit täsmäsivät. Paulan fongo-ennätys parani jo seuraavalle kymmenelle , eli 20. laji vuodelle 2011. Meikäläinen iski lirkin mikropohjaongex siltä seisomalta ja vaadin Paulan ongen lainaksi ja eiku jahtaa. Eiku anteeks Paula otti siis 2 Seipiä putkeen. Sit riitti mulle ja mulle kans sitä seipiä ja vähän pikana. 20 min meni et meikäläisen fongoennätys kirjataan lukemiin 29. Kuvattiin Seipit sillai et Seipien keskelle laitettiin särki ettei voi olla epäselvää.


Lähettiin viel Jollakseen onkii mustatokkoo , mut ei natsannut. Sit mentiin munkkaan jigittää viel tunniks kuhaa, mut ei edes yht alamittast. Nyt himas ja tauko ja kalaan mars mars!!! :))

Kolmekybää lähestyy hurjaa vauhtii. Mikäköhän on seuraava laji? Koputetaan puuta ettei jäädä näihin lukemiin. Oishan joku mitta harjus aika kova. Mitäs niit nyt olikaan : Harjus, puronieriä, kivisimppu, hietatokko, mutu... alkaa meikäläisen tietotaito olee kovilla... säyne juujuu ankerias , karppi... hmmm.....

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Kohti kolmeekybää

On se jännä juttu miten ei saa jorinoita blogiinsa. Meni reissut hyvin tai huonosti. Tulee yleensä joka vapaa hetki oltuu kalassa tai suunniteltuu sellaista. Nukkumisesta on tingitty kun pitäs kaikenlisäk töihinkin suoriutuu. Kaiken tän kaaoksen hallinta samalla kun fongaa 30 lajia vuodessa, on kai joku "fongari-tittelin" -raja. Ei se aina yhtä juhlaa ole. Juhlaa oli reissu Lempäälään kuokkalankoskille josta irtosi kauan kaivattu Toutain 1,79kg (fongo nro: 26) . Surkeita päiviä on kans saaliin puolest vietetty, mut kivinilkka kaapelilta piristi kummasti mieltä.




Ai niin saihan emäntä kans kuokkalankoskel elämänfongo kirbelin. Eilinen VKK-suvanto-onginta jätti todella karvaan maun suuhun ( reilu 2 tuntii ongella 2 tyyppiä ja saaliina 3 salakkaa, 1 pasuri ja 1 särki) . Tosta kimpaantuneena pakattiin kamat ja suunnattiin kohti hausjärven lammikoita, piikkimonnit mielessä. Pisteitä on nyt taas saatava , nimittäin se 30 pitää rikkoa. Keli oli helteinen ja arveltiin oikein että lammella on hikistä populaatiota vilvoittelemassa tuskaista oloaan. Vantaalla mittari näytti 30,4 astetta , mut hausjärveltä ei tietoa. Huh hellettä kuitenkin. Kuitenkin sovittiin onkien kans sekaan ja ruutanoita alkoikin pinnassa näkyä. (siis tää oli eka kerta koko lätäköllä). Jotai 30min tais mennä ennenkö emäntä otti ensimmäisen piikkimonnin. Tästä sain energiaa ja aloin onkimaan kahdella vavalla ja kohta roikkui ittelläkin elämänfongot siimassa ruutanoiden seurana. Säärintama alkoi lähestyä. Taivas tummua ja tuuli koveni. Heitin tsoukilla että kohta tulee myrskyyy ja trombeja. No onneks Jennan vapaan iski viel piikkari ennenkuin kaatosade pakotti kotimatkalle.






Nyt oon pari päivää lukenut aiheesta Hammonjoen puronieriät ja harjukset , varmaan kaiken mitä googlettamalla löytää. Toivottavasti saadaan järjestettyä retki hollolaan mahd. pian ja kolmenkybän rajapyykki rikkoutuu. Muitakin helppoja lajeja puuttuu esim. seipi, kivisimppu, mutu, hietatokko, säyne. Mun syötit nää on kiitettävästi kiertäny. Pitää vaan osuu oikeeseen aikaan oikeelle mestalle. Huima viikon kesälomani lähestyy hurjaa vauhtia ja suuntaamme joko itään tai länteen. Oulujärveltä sais satavarmat seipin ja kivisimpun jos jaksais ajel. Oiskohan ne seipit viel siel mustikkamaan rannoil?

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kalaisaa viikonloppua kaikille

Iltavuoron ja aamuvuoron väliin jäävä mini viikonloppu alkoi lauantai aaamuna suutarimäskien hieromisella. Aineksissa pysyttiin ihan perus aineksissa ja yritettiin pitää kuviot yksinkertaisina. Viikolla Paula ja Jenna olivat jo käyneet kippaamassa maissia mestoille. Välineet kasaan ja tuhatta ja sataa Espoon Pitkäjärvelle. Aluksi kokeiltiin mitä tulee ennen mäskäystä, no ei paljon midistä jos multa kysytään. Otsaan ripotteleva sade takoi tajuntaan pikaisesti että mäskipallot jonkkaan ja vähän pikana. Vaikuttiko kelin paraneminen vai mäskäys niin kohta alkoi sorvaa ja särkeä nousemaan. Eniten sykettä nostatti puolenkilon lahna, joka tempoi kuin kohdekala suutari. Loppu ajan vavoista nousi tasaisesti vuoroin särkeä ja sorvaa. Eli sorva/särki-mäskiresepti löytyy jatkossa.





Mäkkärin kautta kotio , jossa selvisi että hyvä ystävämme Selväsen Arska oli kehitellyt menoja, eikä näin ollen kyennyt kuhatalkoisiin laajalahdelle. No eikun kamat kasaan taas kerran ja jigipussit järjestykseen ja eikun taas menoks. Noh mestoilla tuuli yli omien tarpeiden mutta ei annettu sen lannistaa. Oikeeta väriä etsittiin ja lopulta vihreään jigiin iski vuoden eka kuha 30cm. Väri oli löytynyt.


Hirvee yritys päälle. Nyt otetaan se helevatan harvinainen laajalahden mittakuha. Ystävämme Tikkasen Teemu tsygäili näillä paikkein pelimestoille ja saman tein alko sorvaa mun virvelistä kampee väärälle puolelle. Ja eikun armoton jigailu päälle. No tovi siinä menikin ilman kontakteja koska muut alkoivat jo pakkailla kamojaan. Minä kiukulla aattelin viel pari heittoo heittää. No toka vikalla heitol jysähti. Siimanjatkeena teutaroi MITTAKUHA 41cm. Nous kiltisti ilman haavia ja pikana kuvattavaksi. Eikun koko ryhmä kasaan ja kuvat maailmalle.
Siinäpä olikin lauantaille kalastusta tarpeiksi ja eikun suunnittelemaan sunnuntain kalastuksia. Aamuksi suunniteltiin Selväsen Arskan ulkoilutus kuha mestoilla.

Kauaa ei kerennyt ottivärijigi kolistella laajalahden kivistä pohjaa kun Paulan vapa kaarella. Paulan eka jigikuha 38cm oli plakkarissa. Enempää kuhia ei sitten noussutkaan vaikka rantoja koluttiin puolenkilsan verran. Alkoikin jo tulla kiirus mätisfestareille. Kello veteli jo yli puolen päivän ja mätiksen kirrelasti kipattaisiin klo:13:00. Eiku simona hönkää Puntoon ja mäkkärin kautta himaan selvittelee yhä sekavampaa kalaväline sotkua. Sieltä täältä oikeeta relettä reppuun ja pikasesti kohti mätiksen tuoksuja. Populaa olikin rannoilla vaikka useammallekin festarille jos multa kysytään. Kyynerpää taktiikat kun ei vapaaehtois-kalastuksessa kiinnosta niin viritimme vehkeet syrjemmälle.
Selväsen Arskan liikkeet olivat kuitenkin yhtä liukkaita kuin meikäläisen taksisuhailu karaokepaarien välillä ja niin huomasimme Arskan jo liuenneen. Väki ei näyttänyt vähenevän ja Pääesiintyjien myötä musiikkikin alkoi vain kovenemaan. Eikun kamat kantoon ja kohti festarihumua. Jos nimittäin aikoo joskus sen kirjon saada.

Onneks oli kunnon polaroidit pääs vesisateel ja aloin huomaamaan kirjoja, joita ei vois vähempää kiinnosta mato-onget. Pikku hiljaa aloinkin suunnitella siirtymista kunkkujen kunkkuun, Bete-Lottoon, eli lippaan. Kolmisen tuntia oli kulunut ja taas kaikki muut olivat jo pakanneet kamansa, mutta meikäläistä ei revitä jonkasta ennenkuin kirjo retkottaa lotto huulessa haavissa.
Eino Gröönien ja Aaronien piinatessa tärykalvojani, yritin viimeisillä toivon rippeillä pitää paketin kasassa ja keskittyä olennaiseen. Onneksi tajusin laittaa kumpparit jalkaan ja näinpä sain pienehkön edun muihin nähden matalalla hiekkapohjaisella rannalla. Ensiksi polaroidit tekivät havainnon kirjosta joka veti kohoa perässään. Aloin piirrellä mielessäni karttaa kirjon liikkeissä ja havaitsin että vauhti on kova ja ympyrää mennään 30 metrin halkaisijalla pinnassa liikkuen. Koho kirjolla olikin 5 kirreä mukana matkassaan. Noh eihän tämmönen tarina voi päättyä kuin onnellisesti kirren naruttamiseen. Mutta oliko syynä että aluksi keltainen lotto, sit punainen ja sit ensimmäinen heitto sinisellä ja heti natsas niin loton väri vaiko heittäminen kirreparvin eteen? Tähän oli hyvä päättää kalaisa viikonloppu. Kirre 1,1kg. Syöty jo voissapaistettuina fileina kokonaan. Hieman oli mudanmakua aistittavissa. Voiko muka paris tunnis tarttuu. Kiitos kaikille viikonlopun kalastuksien osanottajille ja mahdollistajille. Tälläsiä lisää. Tulee halavemmaks kuin moni muu harrastus. Fongoja onkin jo tälle vuodelle 24 kasassa. Tavoite on 30 lajia vuonna 2011. Seuraavaksi : suutari, seipi, mustatokko, kivisimppu jakivinilkka.


tiistai 24. toukokuuta 2011

Kalamaraton 2011 - Paluu maan pinnalle

Torstai-perjantain treenipainajaiset (yht. 1 särki + 1 ahven) alkoivat häivetä ajatuksista kun alkukesäinen aurinko valaisi kämppämme lauantaina 21.5. Hetki oli käsillä ja laulun sanoin : vain se, mitä teet nyt, on tärkeää. Hyvä , treenitulokset voi siis unohtaa. Paula lähti hakemaan kävellen kaupasta viime hetken ostoksia kun minä viimeistelin tavaroiden sijoittelua tila-Puntossa. Hyvin pian alkoikin tapahtumaan virheitä, mitkä johtivat nyt tiedossa olevaan lopputulokseen. Virhe numero 1.jääkiekon maailmamestarrus voitaisiin voittaa ihan mihin muuhun vuodenaikaan tahansa. Virhe nro 2. Älä tunge pikkulirkkejä samaan kangaspussiin jos koukut on maalarinteipin palasilla tikunkyljessä. Virhe nro 3 oli ehkä anteeksiantamattomin: mietin kauan aikaa kahluukamojen mukaanottamista. Lopulta päätin jättää kotio. Seuraavana yönä tulisin huomaamaan mitä kahlaamiseen liittyvää tuli samalla unohdettua kotio.

Nälkä alkoikin jo kurnimaan ja päätimme suunnata maittavalle aamupalalle keravanjoen vierustalle. Bigmäkit upposivat nassuihin alta aika yksiköiden ja pikainen katsaus keravan virtauksiin. (aikas hissukseen virtas kerava). Siirryimme tulevan kisan ensimmäiseen kohteeseen , mustikkamaalle. Lirkin 5 sekuntiin 3-piikin ja ajattelimme että kisa tulee lähtemään loistavasti käyntiin. Ja eikun honkaluotoon. Juha Salosen surviais-rastin ohitettuamme, pääsimme ilmoittautumaan ja tutkimaan miten kuvien perusteella ei tunnista kilpailijoita livenä. Onneksi olimme tuoneet itseämme fongailu sivuilla runsaasti esille ja pikku hiljaa meidät alettiin tunnistamaan. Päädyimme Ahven.Netin rinkiin odottelemaan lähtölaukausta. Nyt oli hetki kun joku voisi ottaa meistäkin yhteiskuvan.

Hyvässä seurassa aika kului pikana ja kohta joukkueet ampaisivat kohti helsingin helppoja lahnoja.


Olo oli luottavainen kun saavuimme ensimmäiselle rannalle. Tarkoituksena oli ottaa 3-piikki, salakka, kiiski, ahven, särki, pasuri ja lahna. 3-piikki tulikin nopeasti, hetki meni ahveneen ja kiiskeen, mutta särjen jälkeen karu totuus paljastui. Tämä paikka ei vaan toimi. Aikaa oli kulunut 1h15min ja 4 lajia kasassa.

Kamat pikana pakettiin ja punto kohti viikinlammen miljoonia minikaloja. Lammen rannat olivatkin täynnä lirkkijöitä ja hissukseen aloin aistimaan että täällä on joku onkelmatilanne. Lammelta kuuluikin tuttu ääni kun Pomoni (työpaikan varastopäällikkö joukkueesta FC MATO) huuteli että 10-piikkiä ei näy ei kuulu. Vastasin et tosta noin ne nousee kun mä saan lirkit käteen. No eipä noussu. Ja allikkosalakkakin pisti mut lirkkimään 15 min kauemmin kuin oli pelikirjaan suunniteltu. Lammen ruutanapitoisuudenmittaus jätettiin suosiolla väliin ja singahdimme täyttä hönkää kohti veräjämäen ohutta ilmanalaa. Ruutanat olivatkin erittäin yhteistyöhaluisia ja päätimme ottaa molemmille fongot.
 Seuraavan kohteena oli Vanhankaupungin suvanto miljoonine lahnoineen. Aluksi päätimme ottaa pika vimman muurilta, no ei ollu pikanen. Salakan Paula kuitenkin lisäsi listaan. Pakko oli vaihtaa mestaa ja suosittelin lahnapitoista kohtaa joka toi miljoona lahnaa treeneissä. Siirryimme sinne ja kohta oli Paulan vapa notkollaan. (Ajattelin että kyllä minä tiedän mistä sitä lahnaa saa) Juu ei tullu lahnaa vaan Vimpahan se siellä. Otettiin Vimpa pois. Sen verran tuli hyvä olo että päätimme kuvata kalat.

Pakko oli vaihtaa paikkaa kun lahnaa ei kuulu ei näy. Seuraava kohta antoikin Paulalle Pasurin. Lajeja alkoikin olla jo kivasti kasassa(9) ja kympin raja alkoi lähestyä.
Taikurinhatustani repäisin seuraavaksi että mennään tohon sorvakulmaan ottaa sikanopee lahna ja kohta ollaan honkaluodos. Honkaluodos oltiin koht mut sielt mitään lahnaa tullu sorvakulmasta. Arvatkaa mitä sielt tuli?
 Paineltiin tuhatta ja sataa honkikseen ja parkkikselle saavuimme yhtäaikaa toisen jengin kanssa. Ehdotin Paulal että mitä jos juoksen ni ollaan ennen noita. No ei kelvannu ehrotus ja ei juostu. (Tämä jengi joka meni askeleen ennen meitä, voitti meidät aikasäännöllä, eli jäätiin samaan määrään)


10 lajin ajaksi tuli 17:48 ja tietoon tuli myös että vasta noin 13 joukkuetta oli käyny näyttää kymppänsä. Fiilis alkoikin nousemaan. Nälkäkin alkoi kurnimaan ja päätimme suunnata sinne mistä sitä bigmäkkiä irtoo eli tammistoon.
Mäkit ja tuplat hujahtivat hetkessä huiveihin ja kohta lipat lentelivät viereiseen keravanjokeen. Olin todella tyytyväinen välineostoksiin ja mul oli 100% luottamus että joko turpa tai hauki irtoo ja pikana. Pummia pummin perään. Yksi kala karkuutettiin (veikkaan hauki). En muista kauanko hukattiin aikaa. Päätettiin suunnata 10-piikkien ja hopsuruutanoiden perään niemenmäkeen.

Niemenmäessä odottikin iloinen yllätys kun idolimme olivat levittäytyneet samoille mestoille. Paula istutettiin Jukan viereen hopeaa huuhtoo ja meikäläinen aatteli pistää lirkin kuntoon ja lähtee lirkkii Teemun lähistölle. Sit tapahtui 30 sekuntiin jotain että mä oli lähes lirkitön. Repäsin lirkkisatsin kangaspussistaan ja ihmettelin miks koukut puuttuu? Löyty kuitenkin 1 kpl 26koon lirkkiä ja hups! 5 sek. ja olin onnistunut koukuttaa vaatteeni niin että koukku koristaa housuja tai paitaa vielä tänäkin päivänä. Kaikki 26koon koukut olivat haihtuneet. Valmiina olisi 22kokoa. Yrjönmaku tuli suuhun ja alkoi pyörryttää kun muistelin kuinka hankalia 10-piikit olivat tänä vuonna. Ja eikun Teemulle kättäpäivää ja mainitsin että enää ei löydy kuin 22 koon koukkuja. Nyt otetaan miehestä mittaa. Puolisen tuntia lirkin ennenkuin luovutin. Siirryin hopsukka jahtiin. Ja juuri kun sanoin Paulalle että tuu pois sieltä että täältä ne hopsut nousee, niin Paula nosti pikkuisen hopsukan rantaan. Ukko oli taas hiljaa. Tästä sain uutta energiaa ja päätin vielä kerran kiukulla tunkea 22koukun 10-piikin kurkkuu. Minuutin päästä 10-piikki antautui.

Ihmettelin että mistä näitä minikrip-pusseja oikein tulee. Kun kerkee kaloja näkee kuin pussin läpi. Mainitsin asiasta Paulalle että kuvataan ennen pussitusta varsinkin Paulan elämänpinna hopearuutana, mutta ei niin ei. Ja kauaa ei mennyt kun huomasin kuvaavani seuraavaa lajia minikripistä. Nimittäin silakkaa.



Alkoi armoton kivinilkan jahtaus. Pohjaonkia ja pilkkejä sinne tänne. Kiire oli kova kun pitäisi lahna repiä töölönlahdesta valoisalla. Taimenen poikanen kävi nostattamassa hetkellisesti sykettä mutta muuten kaapelilla hiljaista nillkkojen suhteen. Päätimme lähteä läheiselle rantsulle kokeilemaan kivisimppua. Seurasi reitti sekoilu , jonka seurauksena tuli helevatan selväksi että Helsingillä on jotain vasemmalle kääntyjiä vastaan. Kun tuli mahdollisuus kääntyä vasempaan, olimme jo töölönlahdella ja enää ei huvittanut kääntyä vasempaan. Ja eikun pohjaonkia pitkin lahtea ja odottelemaan milloin lahnaparvi osuu kohdille. No ei prkl! osunu ja liityimme KiloHAILien seuraan kuhan jigitykseen. 10min tais kulua kun kiloheilit sen kuhansa repivät ja huuto kuului varmasti honkaluotoon saakka.Alkoi olla jo pimeä ja ois pitäny kaivaa kumpparit jalkaan ja lähtee kahlaa ni ei lähetty kun ei ollut kumppareita mukana. (aika paha) Ja kun ei viittiny paljain jaloin lähtee tepastelee kohti töölönlahden salettiin lasitonta pohjaa. Lähdimme toikoin puolelle jigittelemään ja tutkimaan rantoja yön pimeydessä. Sieltä mitään tullu eikä näkyny kuin 3-piikkejä miljoona.

Vetäydyimme mieli maassa kohti konalaa ja skessin sivujen ripeitä tilanne päivityksiä. No ei muuta kuin tunti unta palloon ja auringonnoustessa kohti mätiksen haukia. Uusi aurinko piristi mieltä ja rantsussa näkyikin 1,5kg hauki joka ei kiinnostunut katkomaan mun perukkeetonta siimaa. Pienempi hakki rimpuili ittensä irti ja pikaisesti se seuraava pikkuhakki lensi 3 metrii korkeessa kaaressa rantsuun kun en jaksanut enempää leikitellä

Nyt pikana kohti mustatäpliä ja kivinilkkoja. Täplätöpöt täyttivätkin koko rannan ja kivinilkat olivat vaihtaneet maisemia.

Seuraavaksi kohti helsingin jokien miljoonia turpia ja töröjö, ja ai niin mutta meiltä puuttuu vieläkin se lahna. No eikun vantaanjoelle mistä nousee lahnaa, turpaa ja töröö. Ja skitit sieltä mitään noussu.
Ehdotin vielä ruutinkosken miljoonia turpia, mut ei kelvannu ja suuntasimme VKS:n lahna-apajille. Sorvakulmassa törmäsimme taas Ahven.Nettiläiseen ja kuulimme tarinan onki-hauesta. Sorvakulma oli kuollut, varjossa ja viluinen. Päätimme siirtyä aurinkoisempaan kohtaa. Ja kohta se Lahna-apina notkui käsissäni. Laji numero 16. Eli just ja just säilytämme kasvomme. Kokeilimme viel turpaa, seipiä ja toutainta suvannolla ja suuntasimme kohti honkista.

Honkaluodossa Tapahtui elämäni pahin kirjon menetys. Parinkilon kirre iski lottolippaan laiturin vierest ja syöksyi 20 kertaa ja antautui haavittavaksi. Ongelmana oli vain että haavinainen haastatteli siloneulaa ja tuntematon maratoonari ilmoittautui haavitsemaan kirreni. Kirre tulikin selällään kohti matalaa rantsua. Ja olin niin iloinen että saan yllättää Paulan kirrepojolla. Kirren pää sujahti haaviin. Lippa irtosi huulesta ja lens suoraan kohti mun naamaa (muuten oisin dyykannu sen kirren perään.) haavimies teki parhaansa, mutta se ei riittänyt. Kirre sätki takas jordaaniin. Alkoi itkettää. Paula ei edes nähnyt koko episoodia.

Kisa oli ohi ja onnittelut Ac Deliriumille. Kiitos kanssakisaajille ja kaikille jotka mahdollistivat tämän mahtavan tapahtuman. Meidän vuoro oli ottaa takapakkia, mutta se on vain osa sitä polkua kohti kymmenen kärkeä.

torstai 19. toukokuuta 2011

Kaksi yötä jouluun on...

Kuinkas moni tätä blogia lukikaan? Palkitaan heti kättelyssä eräällä tiedolla. Korviin kantautui tieto silakoiden katoamisesta. Kaveri oli litkannu 6kg , sit 3kg ja pari päivää sit 0 silakkaa. Pakko oli lähtee totee tilanne. Kun päästiin pelimestoille alkoi armoton litkaus. Väsäsin tiätyst myös pohjaonget ja pilkit kuntoon. Puoles tunnis alko pelko iskee puseroon että mitä jos tää on tätä lauantaina kisassa. Ei ketään missään ja sadat litkaajat oli kuihtunu muutamaan sitkeeseen sissiin. Paula lähtikin omatoimisesti urkkimaan tietoa missä silakat luuraa. Kuulemma tuntiin yksi silakka ja sissin tavoite oli että 4 pitää saada että saa leivänpäälistä. Tunti kun oltiin ihte litkattu niin todettiin tosiasia että silakkaa ei ole. Onko syynä vesien kylmentyminen vai painuiko koko parvi kutupaikoille. No tämä asia ei nyt tule yllätyksenä tämän blogin lukijoille. Myös kivinilkka oli kateissa. Pohjaonki tuotti huimat yhren särjen.

Kisareitit ja suunnitelmat alkaa olee lopullisesti lukkoon lyötyjä. Tämä jengi hakee lisä energiaa nopeesta kympistä ja sekös jos mikä potkii persauksille tätä ylivoimakaksikkoa vaikeina hetkinä. Silakka voi olla muutaman joukkueen kompastuskivi jos helpoimpia lajeja pidetään itsestään selvyyksinä. Kuinka kauan tuhlata silakkaan, siinä viime hetkille pohdittavaa. Mitenköhän tän päivän sateet vaikutti Vantaan ja keravan virtauksiin. Pakko nekin on käydä viel huomen toteemassa tai aikaa voi hukkaantua turhanpäiväisiin "pakkosaadaturpaa"-sessioihin. Toivottavasti muistetaan kuvata kisassa aina kun kerkenee ja sais blogiinsa ensimmäisen kalamaraton raportin. Oikeesti näillä tiedoilla mitä päästä löytyy niin olen tyytyväinen jos 18 lajia saadaan kasaan. 20 pidetään tavoitteena kuitenkin. No mutta tsemppiä kanssakisaajille ja toivotaan että "-fiasko" ei liity millään muotoa tulevan raportin otsikkoon. Son Soronoo!!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Stressi iskee

Kelit alkaa olee kohillaan ja kalassa pitäs olla. Iltavuoro 14-22 pistää ukkelin vielä kukkumaan puoliltaöin ja aamulla on kuuppa jumissa. Asiaa ei auta viimeöinen täyspitkä kalamaratonpainajainen, jossa yö hukattiin mutuparven perässä ja auringon noustessa lajeja oli kasassa 9.

Blogia pitäs päivittää ja fillarin pitäs jo kulkee kohti vantaanjokea. Matojen pitäs lillua vesistöissä maksimaalinen aika, jotta saisi edes pienen käsityksen, missä mikäkin laji luuraa. Fongatakko vaiko treenatakko kalamaratooniin. Miksi fillarin etukumi oli tyhjentynyt? Pysyykö ilma ees hetken jos pumppailee. Jäänkö raahaamaan fillaria kalakamojen kera. Myöhästynkö töistä?

Asiaa ei myöskään auta että kalakamat lojuu missä sattuu ja puolet auton takakontissa jossain 6km päässä. Paljonko evästä tarvii jos 4 tuntia kalassa ja 8 duunissa putkeen. Ja vaikka mitä muuta pyörii mielessä. Noin 11 päivää kalamaratooniin ja tää lupaa hyvää. Kuukaus sit oli selvää että tavoite on 20 lajia. Nyt pyörii enää mielessä mikä on vähimmäismäärä mikä on hinnalla millä hyvänsä otettava että kehtaa itseään lajikalastajaksi kutsua. Ei tää kyl himas stressaamal etene.