Translate

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

7.4. Vikat pilkit 2013, kohteena Vanhankaupunginlahti

Aamu ysiltä sännättiin toiveikkaina tutuille mestoille VK-lahdelle. Koskaan aikaisemmin emme olleet pilkkineet paikassa näin myöhään keväällä. Jokohan nyt ne kalat olisivat heränneet talven koomasta. Mulla oli hurjat suunnitelmat Hauen ja Vimman suhteen. Paula elätteli toiveita pilkkikuhasta.

Alla kuvassa Paulan tarkoin määrämä aloituskohta. Muistaakseni Paula oli hyvin vakuuttunut että tästä nousee Vimpaa. Mun ajatukset olivat vähintäänkin puol kilsaa meremmällä.


No alotuskohdasta ei mitään elonmerkkejä. Jatkettiin parisataa metriä ulommas. Jään laadusta voisi sanoa että päällä 5cm kova kuori ja alla kohva sohjoo 20cm. Kivinokan leveyspiirillä oli jo 70 senttii kohtuu kovaa.

Olin pikkasen yllättynyt kun ensimmäinen kala nyki siiman päässä. 3. kala kolmeen vuoteen , kymmeneen reissuun. Pasuri poikkasi tuskasen MP-putken. Kiitos siitä sulle Pasuri. Tunnelmat olivat mahtavat. Nyt alkaa vimpaa nousee.


Ja siihen se jäi se kalan tulo. Seuraavaksi siirryttiin kaislikoiden läheisyyteen hauen ja kuha pilkintään. Ajoittain vaihettiin morriin tylsyyden ehkäisemiseksi. Ei tapahtumia morrissakaan ja tylsyys alkoi hipoa maksimiaan.


Alla oleva kuva on otettu juuri niiltä seisomilta mistä VK-lahden ainut kuha nousi 2.3. Odotukset olivat korkealla. Nyt tulee kuhaa! Ja ei tullut. Syötiin eväät ja siirryttiin taas morreilla ettii pikkukalaa. Ei löytynyt.


Paluumatka vedettiin samaa linjaa takas. Paluumatkalla uitettiin enemmän tasuria tsägä kuhan toivossa. Ei tullu. Päädyttiin alkupisteeseen. Vedettiin 10 metrin siirtymil reimareilta sillalle. Ei mitään eloa. Koko lahdella näkyi koko päivänä vain yksi pilkkijä meidän lisäksi. Muut on jo tajunneet kuin hanurista toi lahti on. Tarantellojen virallinen pilkkiperseenreikä. Kesällä lajikalastajan paratiisi ja jään päältä jotain aivan muuta.


Keli oli ihan jees vaikka säätiedoitukset varoittelivat kovasta kylmästä tuulesta ja pilvisyydestä. Ihan ok keli mun mielestä.


Sillan läheisyydes Paulalla katkes tapsi ja Paulan luotto morri jäi pohjaan. Paula kiros että nyt loppu hänen pilkit tältä vuodelta. Sitten hän katsoi vapa-ämpäriä ja nappas kuitenkin tasurivavan käteen. Kun hän laski tasuria niin kysyin että oletko varma ettei tasuri jää samaan rojuun. Ja samalla hetkellä tasuri jumitti pohjaan. Menin avuksi ja kokeilin et ei irtoo ja yritin vetää siiman poikki. Silloin pohjasta irtos jotain ja kohta jotain saatiin jään päälle. Ja siinä rojussa mikä roikkui tasurista niin roikkui myös Paulan luotto-morri :)





Noilla koordinaateilla alettiin puhua että meidän kevätpilkki-kiintiöt alkaa olee täysiä. Jos saaliin tulo on tällästä schaibaa ni pilkkikamat munkin puolesta kellarin perimmäiseen nurkkaan. Joo meille riitti pilkkitouhut vähäks aikaa.

Gepardinhakumatkalla alettiin suuntaa katseitä tuleviin siianonginta kohteisiin ja samalla oltiin samaa mieltä että lähitulevaisuudessa lähetään Sumarikalaan jäistävapautuville koskille. Koskikohteestakin oltiin samaa mieltä. Mieli alkoi saman tien piristyä. Himaan kun pääsin aloin googlettaa perhokalastuskohteita ja luin kirjasta AHDIN APAJILLA (Retkiä kalamiesten kanssa , Tommi Sarlin) viimeisen luvun: Perhokalastusta pienellä joella. Suunnittelin mitä perhoja voisi netin kautta tilailla ja kohde kosken kalastoa.

Hyvin nopeasti pilkki-itkut oli itketty ja olo oli uudesti syntynyt. Nyt alkoi avovesi aika Tarantelloilla. Olo on kevyt. En ehkä tajunnut kuinka raskaaksi itselleni tein pilkki-pakko-toisto-itku-fongaamisen. Kyllä mä vaan avovesi ihminen enemmän  olen. Kohde-kosken yleisin saalis perholla on harjus. Perholla Harjus, niin se fongaus etenee. Sumari-aika taitaa olla kohta parhaimmillaan. Seuraavaan kertaan, Soronoo ja Kireitä!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Aamupäivällä pilkittiin, iltapäivällä avovesikauden avaus siikaongella Larussa 6.4.

Opetusvirasto, taikka jokin muu korkea taho, oli päättänyt, että meidän Gepardilla oli velvollisuus pistäytyä lauantaina 6.4. koulussa. Suunnitelmat etenivät seuraavanlaisesti. Ukko lähtisi itsekseen pilkille lähijärvelle, Espoon Pitkäjärvelle. Iltapäivällä vaihdettaisiin lajia siianongintaan ja suunnattaisiin Lauttasaareen. Aamu yhdeksän aikoihin Ukko heivattiin Pitkäjärven jäisiin maisemiin. Pakkasta tais olla pari astetta ja kylmä pohjoistuuli tuiversi noin 5m/s. Aurinko lämmitti jäällä marssivan poskia. Muita pilkkijöitä ei näkynyt missään.

Hyvin harvat ovat positiiviset mielikuvat kyseisestä lähijärvestä. Oikea masokistin MP-paratiisi. Kerran järvi yllätti rannaltaonkijan kesäkuussa tarjoamalla Sorva fongoja koko jengille. Sorvakoordinaateille siis suunnattiin. Sorvan metskaus alkoi.


Kaislikon vieres oli jäätä 70cm ja jään alla vettä 50cm. Siis ulommaksi. Nopeasti iski tajuntaan että täällä ei ole mitään elämää. Siirryin pieniin morreihin ja varovaiseen täristykseen.


Pikku hiljaa etenin pitemmälle rannasta kuin koskaan. Sama meno jatkui , ei nypyn nypyy. Hiihtelijät pysähtelivät kyselemään jään paksuutta. No jotain hyötyä musta siis oli jollekkin.


Järvessä pitäisi olla vaikka mitä kalaa ja vaikka kuinka paljon Kuhia. Pyörin ja hyörin ja kiertelin syvimpien monttujen reunoja. Kai tuollakin järvellä on tullut käytyä jigittelemässä kymmeniä kertoja ja ei yhden yhtä haukea taikka kuhaa.

Halusin antaa Lähijärvelle vielä yhden mahdollisuuden. Käydä siellä pilkillä keväällä. Nyt se on koettu ja ei nypyn nypyy. Aktiivisesti liikuttu ja vaihdettu paikkaa, pilkkiä ja syvyyttä. Ei enää ikinä pilkille tonne.


Ei ikinä ikinä ikinä enää tonne pilikille. Sorvan voi käydä onkimassa jos siltä tuntuu.

Onneksi kello kävi ja tuskanen viiminen pilkkisessio tuolla järvellä oli ohi. Ja eiku himaan virittää pilkkirepusta  siianongintareppua.


6.4. Avovesikauden avaus siikaongella Larussa 

Kello paineli jo 13:00 kun päästiin kohti jäistävapaita Lauttasaaren rantoja. Koordinaatit oli selvillä kun viikkoa aikaisemmin käytiin ennustamassa missä järjestyksessä rannat aukenevat. Meidän lisäks ainoa onkija oli juuri meidän suunnittelemissa koordinaateissa. Mentiin noin 30 metrin päähän. Kasasin toista vapaa kun tämä tuntematon onkija nappas kamansa kantoon ja häippäs. Kertoi meille kuitenkin että mitään ei ollut tullut ja että varokaa ettei jäälautat vie vapoja.

No niin päästiin omille koordinaateille.



Kolme vapaa onki siikaa ja neljäs vapa ehkäisi tylsistymistä ja tarjosi tekemistä virppailun muodossa.



Jäälauttoja valui ohitse tasaseen tahtiin. Hereillä piti olla ettei tarvitse uida vapojen perään. Kaksi kertaa kelattiin puntti koukkuineen jäälautan yli.


Hiljaista oli mut ei se mitään. Sika siisti keli ja sika siisti maisema. Ei siihen väsy ikinä. Ja ainahan voi siimanjatkeena rimpuilla kämmenen kokoinen kampela, joka ei jaksa kelloja kilisyttää.


Siimat tuli suoristettua ja todettua että avovesikamat toimii niinkuin pitääkin.



Jossain vaihees alkoi ulapalta kuulua armotonta älämölöä ja ei aikaakaan kun edessämme purjehti melojien alkeiskurssi I/13. Ei viel tossa vaihees osattu ennustaa että Jäiden ja Joutsenten lisäks joudutaan varomaan siimojamme muiltakin uhkilta.


Melojat rantautuivat 50 metrin päähän ja sitten tekivät jotain odottamatonta. Alkoivat purjehtia kohti siimojamme.



Vähintäänkin tuntui kuin ois katsellut Kummeli-jaksoa melomisen alkeista. Sillä vain Kummelit ovat niin teräväpäisiä että voisivat keksiä seuraavaa. Ajelehditaan ton siianonkijan siimoille ja aletaan treenaa eskimokäännöstä.



En meinannut uskoa mitä tapahtui niin kuvasin vaan ja venasin milloin kellot soi. Tyypit siis tuli suoraan naamarin eteen oikeasti treenaa eskimokäännöstä. Kyllä minäkin haluasin kuitusiimat kaulan ympäri pää alaspäin meloes. Mun heittopituus oli tuplasti matka minkä noi oli rannasta.


Mulla ei enää pokka riittäny venaa 70kg saalista ja päätettii kelaa siimat ylös ja vaihtaa maisemaa.



Ei niil ollu ko koko itämeri siin vapaana ni eiku mun siimojen päälle tekee eskimokäännöksiä. Ei mee jakeluun. Joskus kun olin 4 vuotias ja oltiin Lintsillä niin faija sanoi väistä! noi on Saksalaisia, ne ei väistä!

No oltais ihan hyvin voitu jatkaa onkimista ja ei me mieltä pahoitettu. Lähinnä oltiin huvittuneita. Noitten jälkeen seurasi sellainen jäälauttojen jono et paikan vaihto ois ollu ainoa ratkaisu. Lähettiin sit himaan.

Että tälläsiä tarinoita tänään. MP pilkki vai MP siianonginta? No MP siianonginnassa on paremmat maisemat ja aina saa olla varuillaan kuka tai mikä matkaa kohti siimoja. MP pilkki varsinkin keväällä on todella tylsää touhua. Ja eiku huomenna Pilikille? :D

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Täplismestoilla jään päällä 1.4.

Aprillipäivän aamuna suunta otettiin julkisilla kulkuvälineillä kohti Olympiaterminaalia. Täpliksiä löytyy varmasti laajalta alueelta, mutta näillä koordinaateilla tiheys on huippu luokkaa. Ainakin avovesiaikaan. Pilkkikamat niskassa reissu alkoi seittemän jälkeen aamulla. Ensimmäinen stoppi oli aamupala hietaniemenkadun huoltsikalla. Seuraavaksi pilkkijän olemus herätti huvitusta metrossa kohti kaisaniemeä. Sieltä marssittiin pari kilsaa kohteeseen. Hikistä hommaa.


Luottamus saalliiseen oli taas kerran huipussaan Välineet kunnossa ja syötit pirteitä. Eväitä ois voinu olla pikkasen enemmän. Vesipullo tyhjeni jo 09:00 aikoihin. Syytetään hikistä marssia mestoille. No ei muuta ku pilkkimään. Ensiksi piti varovaisesti kokeilla jään vahvuutta ja kyllä kannattikin. Muurin vieressä oli selvästi heikompia kohtia ja lähes avovettä. Muurilta kun pääs pari metriä jäille päin niin vahvuus oli 20 senttiä ainakin. Tulipahan koettua jäiden liike kun Silja Linet ja Viikkarit seilasivat vierestä. Reimarista oli hyvä ottaa mittaa. Liike oli yllättävänkin laaja n. 50cm ylös alas. Vaikeeta oli pitää pilkki pohjan yllä.

Alla kuvassa reissun ainut ahven ja tämän lisäksi nousi yksi kiiski. Edelleen pitäis olla kevät ja parasta pilkkiaikaa. Vesikin on noussut pohjalukemistaan ja ei mene jakeluun tämä touhu. Säästän lukijat pakko-toisto-itkuilta ja ihailkaa vaikka kuvia.







Eiköhän se juttu mene vaan niin, että aina kannattaa lähteä pilkille. Ei se tuskanen julkisilla suhailu enään niin tuskaselta tunnukkaan. 45 päivää kalamaratoniin ja aurinko paistaa. Kohta vois säätää ruuvia päässä ja virittäytyä toukokuun 18.-19. koitokseen. Pilkkifongoilu ei ole niin lasten leikkiä kuin joskus ehkä kuvitteli. Sata varmasti tos mestas oli jään alla täpliksejä. Ne vaan ei tajunnu mikä mahdollisuus ois ollu saada naamansa blogiin. Ajatusmaailma alkaa väkisinkin sinkoilemaan avovesien ja siikaenkkojen suuntaan. Päästäänköhän tulevana viikonloppuna siikafongojen makuun?





sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Hanuri soi 31.3. akselilla Emäsalo Porvoonjoki

Päivän sää oli täydellinen. Aurinkoa , lämpöä , ei tuulta. Vedenkorkeuskin oli pompannut jotain -68cm:stä -> -45cm:iin. Odotukset olivat niin huipussaa kuin vain voi olla. Jos ne olisivat olleet yhtään korkeammalla, ne eivät olisi olleet yhtään korkeammalla, koska sen korkeammalla ei odotukset voi olla. Maaliskuun viimeinen päivä. Parasta kevätpilkkiaikaa. Liikkeellä oltiin pikkasen myöhemmin kuin normaalisti. Kellot oli siirretty tunnilla eteenpäin kesäaikaan ja klo: 11:00 maissa päästiin aloittamaan erään vieraslajin metskaus Kuggsundin sillanalta. Siis Emäsalon sillan alta. Kaijulla haettiin alotuskohdaksi 9.8 metriä kun puskaradio oli tiedottanut saantisyvyydeksi 10 metriä. Aurinko paistoi kaikki oli täydellisesti. Kun sain pilkin veteen niin Paula oli jo nykinyt 3 ahventa jäälle. Mulla oli myös kastemadoilla pohjaonkiviritys mukana.


Jäätä oli vähintään 20cm koko sillan pituudelta. Varovaisesti edettiin ja kairasin 5-10m välein koko salmen poikki. Uintireissu ei ollut listalla. Suunnitelmat oli selkeet ja pilkillä vietiin nopeasti morri 10-16m syvyyksiin.



Oli sellanen kutina et ne kohdeoliot ois voinu vaikka tykätä noista sillan pilareista. Jos tuol pilkkii ni kannattaa kattoo ettei pään päällä 17 metris roiku metrin jääpuikkoja. Yhden pilkkijän viereen tuli jäät ryminällä. Saalis oli masentavaa kiiski tunnissa tahtia. Paulan saalis yleensä tuplaten mun saalis.



n. 14:00 päässä ei soinu enää kuin hanurista tää touhu joskus on. Taivaskin meni pilveen kuin merkkinä et ollaanko nyt ihan oikees paikas. Alkureissusta otettiin parit kiisket pussukkaan siltä varalta että uuden fongon jälkeen laitetaan pohjaonki kiiskenpalal seuraaval fongol , mateelle. Kiisket sai homehtua ihan rauhas pussukassa. Peli oli vihellettävä poikki ja siirryttävä toisille koordinaateille. Siirryttiin meidän vakio poukamaan, mistä nousee aina jatkuvasti kaiken näköstä kalaa. Paitsi tänään.


Poukamassa vedettiin tapsipilkil ja morril. Ei kalan kalaa. V-käyrä nousi kun Hanurikonsertti vei lopullisesti uskon minkään kalan saamiseen näiltä koordinaateilta. Piti tehä ratkaseva liike ja päätettii vaihtaa maisemaa Porvoonjoelle.

Porvoonjoki on yks Etelä-Suomen tunnetuimpia kuhan pilkki mestoi. Haukia pitäis olla häiriöks asti. Kohteeksi otettiin mesta missä joki levenee kohdatessaan meren. Kaislikoita joka puolella.



Ikinä en ole nähnyt niin paljon kairanreikiä jäällä. Ei paljon tarvinnut kairailla. Avas vaan vanhoja reikiä. Ja vanhoja reikiä oli joka neliömetrillä. Ei sinne ois saanu omia reikiä sekaan. Paula yritti Hopeasiivellä ja tasureilla kuhaa ja minä thunderbladel , tasureil ja jigeil Haukea.



Kun tylsyys oli maksimissaan niin pakko oli kokeilla aina hetki morril. Porvoonjoelta sain yhden sormen mittasen ahvenen JEE! Saaliin puolesta oli niin schaiba päivä että en muista.... eiku tsori niinhän se oli perjantainakin :) Schaibaa tuutin täydeltä. 11-17:30 1 ahven ja 5 kiiskee mulle. Paula veti jotai 7 ahventa ja 6 kiiskee. Ei saamari mitä touhuu.




Juttelin sit yhen paikallisen kans ni se sano et ei oo kuhaa nähny pariin viikkoon mut ite saanu vajaan 8 kilon Hauen näiltä koordinaateilta 2 viikon sisään.

Mut joo ei tämmöstä enään kiitos. Ulkoilla voi muillakin tavoin. Tällä tavalla ei paljoo kehity. Untill the next session... Soronoo!! Kireämpiä lukijoille!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kalastukseton päivä 30.3.2013 Jäätilanne Lauttasaari

Kun ei kerta kaikkiaan saanu itteensä keploteltua pilkille niin Heurekan ja Sukuloimisten jälkeen sännättiin Laruun bongaa Avovettä. Takaraivossa takoo että viime vuoden eka siika tuli 1.4. Larusta. Nyt ollaan varmaan yli viikon myöhäs siikatouhuista. Tilanne pitää käyttää hyödyksi ja jatkaa pilkkitouhuja vielä pari viikkoo ja tutustua, miten kalat aktivoituu jään alla päivän pidetessä. Kuvista näkee että Siikatouhut voi aloittaa jo nyt.

Sisä-Hatulta Kaapelille

Uimarannalle päin

Länsikulma

Sisä-Hatulta Ulko-Hatulle

Sisä-Hatulta Kaapelille päin

Uimaranta

Huomenna päästään taas pilkkifongojen perään. Huomiseen!!!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Lähivesillä 29.3.

Viikonlopun suunnitelmiin tuli viimehetken muutos kun puskaradio toitotti särkiarmadan liikkuvan maratoonin kisakeskuksen lähettyvillä. Suunnitelmat pistettiin uusiksi ja mukaan pakattiin myös korppujauhomäskit ja kastemadot.

Gepardi oli ylennetty Kaikuluotaus-päälliköksi ja hänen vastuulleen oli sysätty myös särkimäskin veivaus. Porailin vasta ensimmäisiä reikiä kun Paula nyki jo ensimmäistä kalaa jäälle.


Ei osattu odottaa kuoretta näiltä koordinaateilta. Fiilikset oli hyvät ja alku lupasi loistokeikkaa. Ja eiku mäskiä reikiin ja särkiä oottelee. Tietenkin takaraivossa jyskytti toivo täplisfongosta. Muita pilkkijöitä oli kans siihen tahtiin että aateltiin että Hopeasalmi taitaa olla hyvä Kuhapaikka. 



Odotuksiin nähden saaliin tulo oli todella masentavaa. Mä sain 1,5 tuntiin 2 kiiskeä. Paula pikkasen enemmän. 1,5 tunnin kohilla tehtiin ratkasu että tää mesta ei toimi ollenkaan. Lähdettiin kohti merta. 



Merelle mentiin ja tahti jatkui samana. Lopullinen saldo oli: Paula 1 Kuore + 4 Ahventa + 8 Kiiskeä, Antti 1 Ahven + 3 Kiiskeä. Jääaikaa kertyi 3 tuntia. Mä uitin koko ajan morria tai pilkin alla tapsissa morria. Syöttinä kärpäsen toukkia tai kastematoa. Paula uitteli myös tasuria Kuhan toivossa. Kalat olivat kadonneet jonnekkin. Ei aavistustakaan minne.



Keli oli kuitenkin niin mahtava että Gepardikin tarttui Pilkkivapaan. Hetki oli niin sykähdyttävä että se oli ikuistettava videoille. Ei enää pahemmin näe Gepardia kalastuspuuhissa. Sillon ku G fisustaa niin todellakin pitäs olla mestoil mist nousee fisuu. Nyt oltiin aivan vääräs paikas tai sit oli vaan joku surkeen syönnin päivä.




Viiminen pätkä paineltiin merelle päin irti luodoista. Mä en saanu ainakaan mitään. Paula tais kiisken tai ahvenen saada joka paikast. Ulkoiluks meni tämäkin reissu. 65 senttinen jää pisti kadet aika hyvin hapoille kun kalaa ei tule ja 5-10 min välein kairaa 2-3 reikää. Huomenna on välipäivä kalastuksista ja seuraava kohde ja kohdekalat mietitään todella tarkasti.