Liejutokko ja suurkalastaja

Kuvien perusteella tokkojen tunnistus ei onnistunut niin perjantaina 29.7. haettiin uudet tokot 2 kpl. Tokot jäädytettiin ja tiistaina 2.8. lähdettiin RKTL:n tutkimaan kaloja tarkemmin. Kauaa ei tunnistus kestänyt ja tuloksena oli että molemmat tokot ovat liejutokkoja ja pitempi 43mm liejutokko on vapavälinein uusi Suomenennätys.

Siinähän ne tokot sitten on. Mutta kuinka kauan on SE hallussa. Kuulin luotettavalta taholta että Liejutokon lirkkijät ovat lähdössä rikkomaan rekoordeja jo tänä yönä. Seuraavaksi voisi etsiä sen hietatokon ja itse opetella erottamaan liejutokot hietatokoista. No mutta kohta on vähintääkin suurkalastajan merkki hatussa ja nautiskellaan se pienen pieni hetki kun Rekoordit on nimissäin.

Tupla Elämänpinna Tokot

Tällä tasolla millä liikutaan niin harvinaista herkkua vedellä yössä 2 uutta elämänpinnaa. Eilen päästiin yllättäen duunista pari tuntii ajois niin aateltiin Paulan kans suunnata mustatokkojahtiin ennen hietatokkojahtia. Se oli 9. reissu mustatokkomestoille. Tässä vaiheessa ja tällä tasolla kaikki alkaa olla sellaista salatiedettä että mitään ei voi julkisesti paljastaa paikoista. Vain anonyymejä kuvia voi ottaa. Ei varmasti miellytä bloginlukijaa. Mutta nää paikat ratkoo toukokuussa Kalamaraton titteleitä. Saavuttiin siis salaisille mestoille, joita oli tullut jo ihan tarpeeks tahkottuu ja joissa emäntä oli rökittänyt ukkoa mustatokollisesti 2-0. Puserossa velloi jo ajatus kirouksesta minkä mustatokot olivat ylleni langettaneet. Onget lompsahtivat jordaaniin jo tottuneesti, samoille paikoille. Ei paljon ollut odotuksia ja olo oli rento. Rentona on hyvä onkia ja matosyötit saivatkin lojua pohjassa hieman rauhallisemmin kuin silloin kun puristaa vavasta ja röökiä palaa ketjussa. Leppoisa tunnelma ja rauhallisetko liikkeet aiheuttivat sen että 30min onginnan seurauksena syvyyksistä nousi elämäni ensimmäinen mustatokko. Aikamoinen körmy :)

Siinä se nyt on. Mustatokot Antti 1 - Paula 4. Ei niin nöyryyttävä tilasto enään.

Ilta oli tyyni , olo rento, hymyä kasvoilla , hyvää seuraa. ( kymmenestä reissusta se ainoa jolloin Paula ei kiukutellut). Sää ja ilma ja vedenkorkeus kaikki lupasivat odottaa hyviä tuloksia hitetokko jahdilta. Ja eikun kalaan. Saavuttiin omalle salaiselle pikku pläntille josta aisti että nyt irtoo. Ja irtoohan sielt kun tarpeeks kauan jaksaa otsalampun ja ledisoihdun valos perspystys jordaanis kykkii. Sinilevän määrä oli taas aikamoinen mutta nyt taisteltiin. Oiskohan tunti mennyt kun löysin ensimmäisen tokon. Yritin saada sitä nappaamaan 26 koukkuun ja madonpalaan mut ei niin ei. Valo houkutteli kohta paikalle parhaimmillaan 5 tokkoa yhteen keilaan. Isommat tokot eivät olleet nälkäisiä, mutta pienemmä tokot jotka kaivautuivat hiekkaa niin että vain pää näkyi, olivat. Isommat tokot ?hietatokot? Hakivat suojaa siimalevän seasta. Pienemmät tokot ?liejutokot? kaivautuivat hiekkaan ja värisyttivät hiekkaa päällensä ja odottivat suu ammollaan syöttiä. Kävivätpä viel ahnaasti kiinnikkin. 3 Tämmöistä pikkutokkoa (n.35mm) sainkin helposti koukutettua.

Siinä niit nyt sit olis näytillä. Kuvat ovat RKTL:n tutkijan  tarkasteltavina tällä hetkellä. Voimme vain arvailla mitä merkkiä nämä ovat. Itse sain kuitenkin näitä livenä tutkia ja pyrstön tyvestä löytyi kaikilla ankkurimainen täplä joka viittaisi liejutokkoon. Kumpikin kuitenkin kelpaa koska ihan kumpi vaan on elämänpinna ja vuoden 36. fongaus.

Emäntä vetelis dunkkuun jos paljastaisin meidän ensimmäisen salaisen mestamme tarkemmin. Jalat kutisi 1,5 tunnin sinileväkylvyn jälkeen kiitettävästi. Menkää vaan etsiskelemään. 40-"ÄIJÄ"-Fongari-Raja lähestyy. Helppoja puuttuvia :Säyne, sulkava, hieta/liejutokko, ankerias, kivennuoliainen, made, nieriä, lohi, kampela , mistähän näitä lähtis hakemaan?

Äkkiä jotain positiivista ennenkuin joku kerkee lukee vuodatukset.

Vaihteeks oli mustis/mutu/hietatokko -ilta edessä. Aloitettiin kuitenkin ensin lirkkimällä kaloja jotka mun mielest vois olla mutuja. Päivän valossa ne kuitenkin pysyvät just ja just lirkkien ulottumattomissa. Polaroideil olen kuitenkin tarkkaan seurannut tälläisten pikkukalaparvien käytöstä normionkimisen ohella. Ei yltänyt taaskaan kunnolla 80cm lirkkillä päivämutujen nenien eteen. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt niiden olevan mutuja ja rasti hylättiin aika pikaisesti tuloksettomana kalanpoikasten kiusaamisena. Kutina kuitenkin jäi vellomaan ajatuksiin.

Vaihettiin mestaa ja alettiin simona sijottelee mustatokko-onkia. Kauaa ei emäntä kerenny onkimaan kun vapa notkahti ja syvyyksistä nousi emännän elämän 3. mustatokko (mulla 0). Emännälle vuosipinna nro 23.

Jatkettiin mustisjahtia toiveikkaina parisen tuntia ja siihen ne tokot sitten jäivätkin vaikka mukana oli meidän lisäksi alan ammattilaisia. Ilma oli mitä mahtavin. Meri oli tyyni. Alettiin lopettelee mustisjahtia ja pohdittiin seuraavaa lajia ilman suurempia erimielisyyksiä. Kaverilta pääs joku ehdotus ääneen ilmoille ja kauaa ei tarvinnut houkutella 50% Antista ja Paulasta mukaan. Mutukohde olikin sopivan lyhyen matkan päässä ja suoritettiin lirkkimarssi kun auringon viimeiset säteet valaisivat polkua. Lirkit esiin , 26 koukkua ja 2mm toukan rääpälettä syötiksi. Tutun oloisia pikkukalaparveja singahteli siellä täällä. Onneksi yks onneton puri koukkuun ja saatiin tunnistukseen tämmöinen pikkukala.

Jos tää nyt sitten on semmoinen MUTU niin olen näitä havainnut aikaisemminkin ja jopa aikaisemminkin samalta illalta ja maanantai-illalta ja eräältä kolmanneltakin illalta. Parvit on jotain 10-50 yksilöö. Kohtalaisen arkoja ja varvovasti purevia. Liikkuvat lujaa ohi ja kiertelevät ja osuvat taas kohdille. 22 koukku on niille liian suuri. Kiitokset kaverille opastuksista. Eli jos tää on mutu niin elämänpinna ja vuoden 34. fongaus. Jatkossa tuskin on vaikeuksia näitä nostella. Uskon että saan niitä nostettua muutenkin kuin otsalampun valossa. Eiliset tunteenpurkaukset ovat historiaa ja matka kohti 40 lajia/vuosi , jatkuu taas täynnä uskoa ...

Lomien jälkeen

Ollaan keskitytty lähinnä mustatokkoon. Yks ankeriasYÖkin on takana. Kiitos Roopelle kivasta seurasta. Ankeriaist mittää havaintoo tietenkään. Hydäreit suut täys. Kävästii Linloossakin mustatokkoo ettii.

Mitää V*tun mustatokkoi misää. Abboi ja pikku hakkei kuiteski.

Välil ollaan käyty ettii Paulal töröö , mut vitut mitää töröö...

 Välil yritetty mutuu ja vitut mitää mutuu tuu

 Välil pyydetään ammattia apua vaivoihin mut ei tuu mustatokkoo täältäkään.

Kiitoksia Veksul neuvoista ja erinomaisesta seurasta. Seuraaval kerral varmasti natsaa.

Ottaa niin suunnattomasti pattiin kaikki tikkitokot sun muut. Menee pikkasen blogitkin sekasin kun ei viddy vaan huvita kirjottaa ilman tuloksia niinku ei huvita kirjottaa mitään. Piiskaan itteeni et huomen tulee mutuu tai hietatokkoo ja unohdetaan nää negatiiviset fiilikset. Tää ilta annettiin Paulan levätä et jaksais huomen yökalaan ja aamul kuuelt töihin. Hioin välineit tos ja päätin avautuu tänne näin tällä tavalla tällä kertaa.
Huomen tulee jotai ihan salettii.... :) joo joo joo öitä. On niin raivostuttava harrastus et huhhuh. Sopii kokeil. Huomiseen. Viittiiks tät ees julkast no menkööt

Siihen tyssähti... (Ei riitä, ei ... ei ei ei ei !!!!!!...... :) Tahtoo lisää

Joku varmaan huomannut et ei irtoo niin pienintäkään jutunpoikasta. Tavoitteit on nostettu ehkä liian korkeelle ja on alettu puristaa vapaa rystyset valkosina. 2,5 päivää ongittiin Saimaan kanavalla miekkasärkeä. Ei natsannu. Kivaa oli kuitenkin kun luottamus fongoihin oli korkealla. Laitellaas pari kuvaa sinne tänne jorinoiden sekaankin.

 Soskuan sululta alotettiin onkiurakka ja 2,5 päivän pääst oltiin jo melkein Venäjän rajal , karhujen mailla.

Siistei oli virtaukset mitä alukset sai aikaan ennenkuin edes näkyivät.

 Kansolan paikkeil päätettiin ottaa parin tunnin ajan kaikki kalat ylös. Yhdestä aiheutuikin monelle tunnistajalle päänvaivaa.

70 Kalaa nosteltiin 2 tuntiin ja ja huimat yks kala ees hieman näytti kohdekalalta. Tuomio tuli kuitenkin korkealta taholta että ei miekkistä.


Paikallisiakin tuli haastateltua, mut paikallisia kiinnostivat enemmän Kuhat ja Karhut. Ei tarvi ihmetellä jos tuolla päin semmosiin törmää. Mut elkää peljätkö, miekkasärkeen tuskin törmäätte. Juhannusta lähdettiin viettämään Kotkan mutuisille ja hietatokkoisille vesille. Ja skitit. Emäntä sentäs turvan nappas mereltä, salmipaikasta.

 Ite luulin lirkkiväni mutui ni fiffy lahnanpoikasii prkl! Lirkimmä siel leirintäalueen ympäristöskin koko yön ja näinköhän yhen 3-piikin, jee! .

 Meriturpa

Kaunista oli Hinttulankoskel, mut vesi metrin alaalla ja hellettä. Aattelin et siä mitää säynet kuitenkaan ole. En sit menny. Kun kerta oli Kotka-spesialistilta kuullu et mutuja on runsaasti Kotkas niin siihen sit tuhrattiin se pysäkki.

Jussin jälkeen kipastii himasa ja suunnattiin kohti tykkimäkeä. Fongojen pualest en odottanu mitiä ja ei tullukaan paljoo mitiä. Lirkin salakanpoikasii ja uisteltiin käyrälammelt yks puikkari. Jyräänjoen Paaskoskel  kävin luovuttaa itikoil pari litraa bloodia ja samal muutaman ahvene ja yhre hauen tartutin. Ei tullu mitta harrii. No eihän tää kesäloma tuska viel tähän loppunu vaan suunnattiin Forssaan pyhäjärvel sulkavajahtiin.

Paikallinen Rommi eli Trompi

Lomien loppu alko häämöttää ja normaali jano yllättää.

Tulihan sielt rantsust pari abboo ja hakki katko siimat

Lätkästiin abboo maustettuna folioon voin kera ja tuli elämäni parast abboo

Kiva oli soudel ain pari minuuttii enneku joku urpo kaahas vierest muskelillaan

Jotai sentäs

Yöllä laitoin särjenpaloi täkyiks jos vaik kuha tai made eksyis, mut ei eksynyt. Suunnattomasti otti päähän kaikki jurpot jotka kaahas urpoveneillään 15m rantsust vuorokaudet ympäriinsä. En suosittele tota mestaa kenellekkään. Ihan noiden urpojen takia. Muutaman kerran tuli kuunneltua "POIKA SAUNOO"- biisiä kertaa 2000 miljoonaaWATTIA!











Onnex oli lomat pian lusittu ja pääs duunii lepuuttaa hermoi.

Lomille lompsista!

Kauan odotettu 11 päivän kesäloma alkaa huomisen aamuvuoron jälkeen. Suoraan  duunista suunnataan itäänpäin. Lyhyeen lomaan mahtuu useita kohteita, mökkeilyä ja telttailua. Kohdekaloina on säyne, miekkasärki, sulkava, lohi, ankerias. Voi olla että ei irtoa pinnan pinnaa mut lomilla ei saa pinna kiristyä. Istutaan sit vaik yks ilta terassilla jos tuntuu et alkaa kädet puristaa vapoja hieman liikaa. Bloginlukijoille toivotan Hauskaa ja Kalaisaa juhannusta. Päivitellään blogit kun kerkenee. Son soronoo ja eiku syöttiä koukkuun.

Paras fongailupäivä ikinä

Lauantai aamuna suunnattii Punto kohti Renkomäen ABC:tä aamiainen mielessä. Saavuttiin mestoille aamu kahdeksan aikoihin ja huitastiin limpparit ja viinerit nassuun. Hammonjoki oli kalastuskohteena ja luvat sinne saisi J.Kärkkäiseltä Renkomäen ABC:n vierestä. Kärkkäinen avas ovet vasta ysiltä , mut siihen oli varauduttu. (Pelailtiin rahapelejä ABC:llä, jäätiin jopa voitolle). J.Kärkkäiseltä saatiin luvat kalastusosastolta ja matkaan tarttui kaikenlaista krääsää. Mukana kuvan lippis " Rapalan Virallinen Onnenhattu". Tässä hatussako oli se taika mitä tuleman pitää? Sen voin luvata että lakkia ei hukata, ja että se on kulkeva täst edes kanssani samoja polkuja.

Seuraavaksi suunnattiin kohti hollolan kirkonkylää, joka löytyikin pienen reittisekoilun jälkeen. Aateltiin että on aikaa nappasta pari kuvaakin.

No Bongashan Paula heti Pinkin traktorinkin, mutta ei pisteitä siitä

Hammonjoki alkoi lähestymään ja koko aamun jatkunut sade yltyi rumputulimaiseksi kaatosateeksi. Paula istui pelkääjän paikal ja tokaisi että älä aja niin tien pientareella, vastasin et en näe ajaa, ei pysynyt Punton pyyhkijät messis. Näissä tunnelmissa saavuttiin mestoille. Eikun tilanteen toteaminen ja sadevaatetusta niskaan ja Perhovermelit iskuun.

Reippailtiin pienehkö mäki alas ja siellähän se hammo odotti tuhansine helppoine jalokaloineen. (Ainakin nettitekstien perusteella). Eli olin saanut käsityksen että 15 puronieriää kun koukuttaa niin joukossa on yksi harjus. Hammo, tuo eteläisen Suomen jalokalajoki kutsui luokseen ja aukeni eteemme koko 2,5 metrin leveydellään , leveimmästä kohtaa. Alkoi armoton kissa ja hiiri leikki. olin havainnut heti kättelyssä 3 puronieriää. Tästähän tulee helppoa.

Kohta näkökenttääni osuivat myös mittaharjus sekä puolenkilon kirjo. Lasten leikkiä siis. Eikun perhoa naaman eteen. No seuraavat 3 tuntia sitä perhoa laiteltiin varmaan noin sadan purkkarin naaman eteen tarjolle, mut ei kiinosta kuin tökkäistä tai pikkaisen näykkäistä. Hermoja raastavaa touhua. Paula päätti pitää pienen tauon ja mä päätin lähtää yksiksein yläjuoksulle kohta pulppuavia lähteitä. Kalastelin kaikki mahdolliset paikat missä nyt puiden väleistä mahtui 9 jalan keppiä heiluttaa. Yritin 15min välein vaihtaa perhoakin jos muisti. Onneks yks pikku purkkari lopulta hyväksyi vihreän larvan. Ilo oli ylimillään. Ei tule 300km MP-reissua.

Kalastelin viel saman matkan takas ilman tuloksia. Kävin herättämässä Paulan ja jatkettiin taas perhostelua Parkkiksen laavun kohdilta. Tajusin jossain vaihees vaihtaa pintureihin ja sitten tapahtui ylläri kun harjus nappasi kiinni. Fongarille täyspotti Hammolta oli nyt varma.

Sää alkoi poutaantumaan ja ainoa negatiivinen asia yläjuoksun hydäreiden ohel oli että Paulan perhostelut eivät tuottaneet kuin kalastuksen iloa ja mielihyvää. Ja sehän ei fongarille riitä :) Tuloksia pitää tulla. Ja eikun kädestäpitäen pintureiden uitto opetusta. Kalat nous näykkii perhoo mut ei jääny ykskään kiinni.

6 tuntia oli kulunut kuin siivillä. On koukuttavaa seurata jalokalojen elämää suhteellisen kirkkaasta purosta sateisiin nähden. Jossain vaihees oli pakko luovuttaa. Ja niihin aikoihin heitettiin tsoukilla että haetaan illal Paulalle Karppi , Karppimestoilta Helsingistä. Mun tavoitteet oli jo ylitetty koko päivälle , elämänpinna purkkari ja vuosifongo 31.Ja 32. Harjus (elämäni toinen harjus, eli en ole mikää spesialisti näiden lajien kohdalla).

Ajeltiin himaan tuhattajasataa kun aateltiin että kerkeis viel matoja jostain hakee Karppipohjaonkiin, mut kaikki oli kerenny jo mennä kiinni. Takakontis oli kuitenkin 3 purkkii maissii ja sehän riittää. Eiku pikku tauko himas ja välineiden vaihto. Punto kohti vanhankaupunginlahtea ja perillä odotti poutainen ja tyyni kesäilta. Mahtavaa hermolepoa stressaavan pakkosaadafongo suhailun sijaan. Maisseja viskeltiin sinne tänne ja pohjaonki maissilla sinne ja koho-onget tänne. Sit vaan nautiskeltiin. Fiilis oli korkeel, tunsin itteni fongari kuninkaaks :)

Eipä mennyt kauankaan kun sorvat löys mestoille.

Sit jossain vaihees tuntu et nyt ne sorvat hävis. Hetken kuluttua pohjaonkea vietiin Mä olin niin satavarma et nyt on karppi kuin vain olla. Vielä kun nappasin 1,2kg mötkön haaviin niin luulin sitä karpiks , mut totuus paljastui että Suutarihan se siellä ja entinen enkka 0,5kg parani huomattavasti. Fiilis huipussaan vaik ei ollutkaan karppi.

Taisin sanoa että hemmetin mahtavaa että ei esim istuta pubissa vaan että ollaan täällä missä tapahtuu. Tunnelma oli huumaavaa. Saapui yöttömän yön YÖ. Välillä kokeilin jopa särjen palaa pohjaonges jos vaikka ankerias tai enkkakuha ottais kii, mut ei niin ei , mut Oli täydellinen päivä. Alettiin pakkailee kamoi ja lähettiin liikkuu poistumis tarkoitukses. Kuului ääni " hei oottekste ne Saarikosket? En tunnistanut kysyjää mutta onneks kysyjä kertoi nimensä. Kysyjä myös ihmetteli et miks näin aikasin ollaan lähös ja puhui ympäri yrittämään karppia viel pintaongella. Siinä rupateltiin fongailun ihanuudesta kun huomasin että koho hissukseen liikahteli. Kuuntelin juttuja toisel korval ja seurasin kohoa toisel silmäl. Joku vie oudosti kohoa, sentti , sentiltä , sentti sekunnissa yön pimeydessä. Oli vaikea sanoa viekö joku kohoa vaiko näenkö halluja yön pimeydessä. Päätin kuitenkin vähän nykäistä vastaan ja nykäisy aiheutti että koukku alkoi liikkumaan 10 sentiä sekunnissa. (Ei muuten suuremmin välittänyt koukun pistosta). Nykäisin kovaa ja sit alkoi sellainen Show että kaveri huus että ÄLÄ PÄÄSTÄ VAPAA SUORAKS! NOSTA PYSTYYN! Yritin repii minkä 0,12 kärkee uskalsin. Kai siinä useampi minuutti meni ennenkuin kala tuli tunnistettavan lähelle rantaa. Kuulin nuo hunajaiset sanat Karppi se on! Taistelu ei ollut viel ohi. Pirtee kala. Ties vaik 5 min ois pistäny kunnol vastaan. Paulakin juoksenteli ettimässä pitempää haavia metrisen kaverin haavin tilalle. Just kun Paula sai 3metrin haavin rantaan niin Karppi , Elämänpinna , vuosipinna 33. , oli turvallisesti haavissa. Kiitokset kaverille. Täydellisen fongauspäivän Täydellinen päätös. En voinut uskoa mitä vuorokaudessa oli saatu aikaan.

Näytin valoa ja koukku irroitettiin ripeästi kalan huulesta. Otettiin valitettavasti vain yksi valokuva ja paikka jää nyt pimentoon harmittavasti. Sain vielä kunniatehtävän elvyttää tätä kaunista otusta hetken kunnes Karppi oli vain vanana vedessä ja ikuisena muistona mielessäin. Tämän fongon myötä tavoitteeni kirkastuivat ja nyt tiedän että tahdon isojen poikien 40-kerhoon.