Translate

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Siihen tyssähti... (Ei riitä, ei ... ei ei ei ei !!!!!!...... :) Tahtoo lisää

Joku varmaan huomannut et ei irtoo niin pienintäkään jutunpoikasta. Tavoitteit on nostettu ehkä liian korkeelle ja on alettu puristaa vapaa rystyset valkosina. 2,5 päivää ongittiin Saimaan kanavalla miekkasärkeä. Ei natsannu. Kivaa oli kuitenkin kun luottamus fongoihin oli korkealla. Laitellaas pari kuvaa sinne tänne jorinoiden sekaankin.
 Soskuan sululta alotettiin onkiurakka ja 2,5 päivän pääst oltiin jo melkein Venäjän rajal , karhujen mailla.

Siistei oli virtaukset mitä alukset sai aikaan ennenkuin edes näkyivät.
 Kansolan paikkeil päätettiin ottaa parin tunnin ajan kaikki kalat ylös. Yhdestä aiheutuikin monelle tunnistajalle päänvaivaa.



70 Kalaa nosteltiin 2 tuntiin ja ja huimat yks kala ees hieman näytti kohdekalalta. Tuomio tuli kuitenkin korkealta taholta että ei miekkistä.


Paikallisiakin tuli haastateltua, mut paikallisia kiinnostivat enemmän Kuhat ja Karhut. Ei tarvi ihmetellä jos tuolla päin semmosiin törmää. Mut elkää peljätkö, miekkasärkeen tuskin törmäätte. Juhannusta lähdettiin viettämään Kotkan mutuisille ja hietatokkoisille vesille. Ja skitit. Emäntä sentäs turvan nappas mereltä, salmipaikasta.

 Ite luulin lirkkiväni mutui ni fiffy lahnanpoikasii prkl! Lirkimmä siel leirintäalueen ympäristöskin koko yön ja näinköhän yhen 3-piikin, jee! .
 Meriturpa

Kaunista oli Hinttulankoskel, mut vesi metrin alaalla ja hellettä. Aattelin et siä mitää säynet kuitenkaan ole. En sit menny. Kun kerta oli Kotka-spesialistilta kuullu et mutuja on runsaasti Kotkas niin siihen sit tuhrattiin se pysäkki.

Jussin jälkeen kipastii himasa ja suunnattiin kohti tykkimäkeä. Fongojen pualest en odottanu mitiä ja ei tullukaan paljoo mitiä. Lirkin salakanpoikasii ja uisteltiin käyrälammelt yks puikkari. Jyräänjoen Paaskoskel  kävin luovuttaa itikoil pari litraa bloodia ja samal muutaman ahvene ja yhre hauen tartutin. Ei tullu mitta harrii. No eihän tää kesäloma tuska viel tähän loppunu vaan suunnattiin Forssaan pyhäjärvel sulkavajahtiin.


Paikallinen Rommi eli Trompi

Lomien loppu alko häämöttää ja normaali jano yllättää.

Tulihan sielt rantsust pari abboo ja hakki katko siimat

Lätkästiin abboo maustettuna folioon voin kera ja tuli elämäni parast abboo

Kiva oli soudel ain pari minuuttii enneku joku urpo kaahas vierest muskelillaan

Jotai sentäs

Yöllä laitoin särjenpaloi täkyiks jos vaik kuha tai made eksyis, mut ei eksynyt. Suunnattomasti otti päähän kaikki jurpot jotka kaahas urpoveneillään 15m rantsust vuorokaudet ympäriinsä. En suosittele tota mestaa kenellekkään. Ihan noiden urpojen takia. Muutaman kerran tuli kuunneltua "POIKA SAUNOO"- biisiä kertaa 2000 miljoonaaWATTIA!











Onnex oli lomat pian lusittu ja pääs duunii lepuuttaa hermoi.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Lomille lompsista!

Kauan odotettu 11 päivän kesäloma alkaa huomisen aamuvuoron jälkeen. Suoraan  duunista suunnataan itäänpäin. Lyhyeen lomaan mahtuu useita kohteita, mökkeilyä ja telttailua. Kohdekaloina on säyne, miekkasärki, sulkava, lohi, ankerias. Voi olla että ei irtoa pinnan pinnaa mut lomilla ei saa pinna kiristyä. Istutaan sit vaik yks ilta terassilla jos tuntuu et alkaa kädet puristaa vapoja hieman liikaa. Bloginlukijoille toivotan Hauskaa ja Kalaisaa juhannusta. Päivitellään blogit kun kerkenee. Son soronoo ja eiku syöttiä koukkuun.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Paras fongailupäivä ikinä


Lauantai aamuna suunnattii Punto kohti Renkomäen ABC:tä aamiainen mielessä. Saavuttiin mestoille aamu kahdeksan aikoihin ja huitastiin limpparit ja viinerit nassuun. Hammonjoki oli kalastuskohteena ja luvat sinne saisi J.Kärkkäiseltä Renkomäen ABC:n vierestä. Kärkkäinen avas ovet vasta ysiltä , mut siihen oli varauduttu. (Pelailtiin rahapelejä ABC:llä, jäätiin jopa voitolle). J.Kärkkäiseltä saatiin luvat kalastusosastolta ja matkaan tarttui kaikenlaista krääsää. Mukana kuvan lippis " Rapalan Virallinen Onnenhattu". Tässä hatussako oli se taika mitä tuleman pitää? Sen voin luvata että lakkia ei hukata, ja että se on kulkeva täst edes kanssani samoja polkuja.

Seuraavaksi suunnattiin kohti hollolan kirkonkylää, joka löytyikin pienen reittisekoilun jälkeen. Aateltiin että on aikaa nappasta pari kuvaakin.

No Bongashan Paula heti Pinkin traktorinkin, mutta ei pisteitä siitä

Hammonjoki alkoi lähestymään ja koko aamun jatkunut sade yltyi rumputulimaiseksi kaatosateeksi. Paula istui pelkääjän paikal ja tokaisi että älä aja niin tien pientareella, vastasin et en näe ajaa, ei pysynyt Punton pyyhkijät messis. Näissä tunnelmissa saavuttiin mestoille. Eikun tilanteen toteaminen ja sadevaatetusta niskaan ja Perhovermelit iskuun.


Reippailtiin pienehkö mäki alas ja siellähän se hammo odotti tuhansine helppoine jalokaloineen. (Ainakin nettitekstien perusteella). Eli olin saanut käsityksen että 15 puronieriää kun koukuttaa niin joukossa on yksi harjus. Hammo, tuo eteläisen Suomen jalokalajoki kutsui luokseen ja aukeni eteemme koko 2,5 metrin leveydellään , leveimmästä kohtaa. Alkoi armoton kissa ja hiiri leikki. olin havainnut heti kättelyssä 3 puronieriää. Tästähän tulee helppoa.






Kohta näkökenttääni osuivat myös mittaharjus sekä puolenkilon kirjo. Lasten leikkiä siis. Eikun perhoa naaman eteen. No seuraavat 3 tuntia sitä perhoa laiteltiin varmaan noin sadan purkkarin naaman eteen tarjolle, mut ei kiinosta kuin tökkäistä tai pikkaisen näykkäistä. Hermoja raastavaa touhua. Paula päätti pitää pienen tauon ja mä päätin lähtää yksiksein yläjuoksulle kohta pulppuavia lähteitä. Kalastelin kaikki mahdolliset paikat missä nyt puiden väleistä mahtui 9 jalan keppiä heiluttaa. Yritin 15min välein vaihtaa perhoakin jos muisti. Onneks yks pikku purkkari lopulta hyväksyi vihreän larvan. Ilo oli ylimillään. Ei tule 300km MP-reissua.







Kalastelin viel saman matkan takas ilman tuloksia. Kävin herättämässä Paulan ja jatkettiin taas perhostelua Parkkiksen laavun kohdilta. Tajusin jossain vaihees vaihtaa pintureihin ja sitten tapahtui ylläri kun harjus nappasi kiinni. Fongarille täyspotti Hammolta oli nyt varma.




Sää alkoi poutaantumaan ja ainoa negatiivinen asia yläjuoksun hydäreiden ohel oli että Paulan perhostelut eivät tuottaneet kuin kalastuksen iloa ja mielihyvää. Ja sehän ei fongarille riitä :) Tuloksia pitää tulla. Ja eikun kädestäpitäen pintureiden uitto opetusta. Kalat nous näykkii perhoo mut ei jääny ykskään kiinni.



6 tuntia oli kulunut kuin siivillä. On koukuttavaa seurata jalokalojen elämää suhteellisen kirkkaasta purosta sateisiin nähden. Jossain vaihees oli pakko luovuttaa. Ja niihin aikoihin heitettiin tsoukilla että haetaan illal Paulalle Karppi , Karppimestoilta Helsingistä. Mun tavoitteet oli jo ylitetty koko päivälle , elämänpinna purkkari ja vuosifongo 31.Ja 32. Harjus (elämäni toinen harjus, eli en ole mikää spesialisti näiden lajien kohdalla).

Ajeltiin himaan tuhattajasataa kun aateltiin että kerkeis viel matoja jostain hakee Karppipohjaonkiin, mut kaikki oli kerenny jo mennä kiinni. Takakontis oli kuitenkin 3 purkkii maissii ja sehän riittää. Eiku pikku tauko himas ja välineiden vaihto. Punto kohti vanhankaupunginlahtea ja perillä odotti poutainen ja tyyni kesäilta. Mahtavaa hermolepoa stressaavan pakkosaadafongo suhailun sijaan. Maisseja viskeltiin sinne tänne ja pohjaonki maissilla sinne ja koho-onget tänne. Sit vaan nautiskeltiin. Fiilis oli korkeel, tunsin itteni fongari kuninkaaks :)





Eipä mennyt kauankaan kun sorvat löys mestoille.


Sit jossain vaihees tuntu et nyt ne sorvat hävis. Hetken kuluttua pohjaonkea vietiin Mä olin niin satavarma et nyt on karppi kuin vain olla. Vielä kun nappasin 1,2kg mötkön haaviin niin luulin sitä karpiks , mut totuus paljastui että Suutarihan se siellä ja entinen enkka 0,5kg parani huomattavasti. Fiilis huipussaan vaik ei ollutkaan karppi.


Taisin sanoa että hemmetin mahtavaa että ei esim istuta pubissa vaan että ollaan täällä missä tapahtuu. Tunnelma oli huumaavaa. Saapui yöttömän yön YÖ. Välillä kokeilin jopa särjen palaa pohjaonges jos vaikka ankerias tai enkkakuha ottais kii, mut ei niin ei , mut Oli täydellinen päivä. Alettiin pakkailee kamoi ja lähettiin liikkuu poistumis tarkoitukses. Kuului ääni " hei oottekste ne Saarikosket? En tunnistanut kysyjää mutta onneks kysyjä kertoi nimensä. Kysyjä myös ihmetteli et miks näin aikasin ollaan lähös ja puhui ympäri yrittämään karppia viel pintaongella. Siinä rupateltiin fongailun ihanuudesta kun huomasin että koho hissukseen liikahteli. Kuuntelin juttuja toisel korval ja seurasin kohoa toisel silmäl. Joku vie oudosti kohoa, sentti , sentiltä , sentti sekunnissa yön pimeydessä. Oli vaikea sanoa viekö joku kohoa vaiko näenkö halluja yön pimeydessä. Päätin kuitenkin vähän nykäistä vastaan ja nykäisy aiheutti että koukku alkoi liikkumaan 10 sentiä sekunnissa. (Ei muuten suuremmin välittänyt koukun pistosta). Nykäisin kovaa ja sit alkoi sellainen Show että kaveri huus että ÄLÄ PÄÄSTÄ VAPAA SUORAKS! NOSTA PYSTYYN! Yritin repii minkä 0,12 kärkee uskalsin. Kai siinä useampi minuutti meni ennenkuin kala tuli tunnistettavan lähelle rantaa. Kuulin nuo hunajaiset sanat Karppi se on! Taistelu ei ollut viel ohi. Pirtee kala. Ties vaik 5 min ois pistäny kunnol vastaan. Paulakin juoksenteli ettimässä pitempää haavia metrisen kaverin haavin tilalle. Just kun Paula sai 3metrin haavin rantaan niin Karppi , Elämänpinna , vuosipinna 33. , oli turvallisesti haavissa. Kiitokset kaverille. Täydellisen fongauspäivän Täydellinen päätös. En voinut uskoa mitä vuorokaudessa oli saatu aikaan.




Näytin valoa ja koukku irroitettiin ripeästi kalan huulesta. Otettiin valitettavasti vain yksi valokuva ja paikka jää nyt pimentoon harmittavasti. Sain vielä kunniatehtävän elvyttää tätä kaunista otusta hetken kunnes Karppi oli vain vanana vedessä ja ikuisena muistona mielessäin. Tämän fongon myötä tavoitteeni kirkastuivat ja nyt tiedän että tahdon isojen poikien 40-kerhoon.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

River Hammondin Prologi

Perjantai 17.6.2011 Kello 23:15
Kuumottaa niin piruusti et pakko skriivail jotain. Aamul siis lähtö Hammondin puropahaselle. Ikinä siel ei ole käyty, mut nyt pitää saada fongoa tapahtumaan kun viel fongaajien kärkikastissa heilutaan. Hammondi on siis joku ojanpuolikas jossai ryteikös. Hienoa siin on että vesi virtaa tasalämpöisenä vaik kuin helteilis. En sit tiedä miten noi saapuneet sateet kerkee värjää kristallinkirkasta wooterii. Puros uiskentelee purkkarii, harrii, tanelii ja kirbelii. Harri ja purkkari puuttuvat fongoista. Siel ryteikös pitäs olla jotku 3-luokan ja viiden jalan vehkeet, mut tää jengi joutuu tyytyy 5-6 luokan + 9 jalan (vantaanjoen) vehkeeseen ja mulle 7-8 + 9jalan (kymijoen) vehkeeseen . Todennäkösesti luvassa on perhoja puissa ja hermot kireellä sun muuta. Siiman käret hioin 0,16 pätkiks et mahtuu siimat pienimpienkin perhojen lenkeist. Kymmeniä tunteja on hammondist juttuu guugletettu ja Harmaat nymfit, mustat liitsit, ruskeet pinturit, vihreet pupat ja pikku klinkhämmerit on kuulemma pelittäny. Mesta on siis vain perhokalastukseen tarkoitettu ja Paula joutuu ekan kerran elämässään tarttuu perhovapaan. Jos Hammondi on joku 3 metrii levee umpeenkasvanut oja, kaatuneiden puiden seas, niin en ihmettele jos jäis Paulan vikaks perhoreissuks. Varmasti sade tuo oman mausteensa touhuun. Jos sade lakkaa niin miljardi hydärii iskee nassuun kii.

No mut tavotteeks asetetaan et Rouva ei katko vapoja parin tunnin nyhjäämisen jälkeen ja et molemmat onnistuis ainakin sen purkkarin koukuttaa. Mä oon tähän reissuun huolellisesti valmistautunut ja luottamus on kova. Mut naisista ei aina ota selvää. Kun mä kalastan, unohtuu hydärit, sade, nälkä, stressit ja murheet, vaikka kalastais pikku oja pahasella ilman saalista. Kun mä kalastan, mä palaan mielikuvitusmaailmassa jonnekkin lapsuuden kalastuksiin, aika pysähtyy. Suoraan sanoen vituttaa attä 4. kesä ilman kesälomaa. Viikon lomaa ei lasketa. Vuoden päästä kun olen kuukauden lomalla, toivon, että saan olla viikkoja kalassa, aamusta iltaan.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Saletisti Natsas 30

Oli keskiviikko aamu kun aloin valmistautua kivisimppujahtiin tulevana yönä. Edessä olisi aamukalastus vantaankoskella, sitten duunia ilta kybään ja sit lirkit tanaan stadin yöhön. Säätiedotukset sun muut asiat saivat minut hylkäämään karppijahdin vantaankosken suvannosta. Ei ollut esim. maissia. Kivisimpusta oli siis tuleva kolmenkybän rikkoja.

Ysiltä aloitettin kalastus vantaalla ja jo kybältä ropisi kiitettävästi vettä niskaan. Seuraksi kalaan sain Viikate Viccyn joka kiilas kirkaasti kärkipäähän jos välineiden surkeus on mittari. Jätkän 0,30 monofiili-siima vuodelta -85 katkeili kun vähän käsillä nyki. Vapa maalarinteipillä kasassa. Jätkä sai painavan lusikan lentää 10m jos oikein kovasti riuhtoi. Sitä saa mitä tilaa kun Antti päätti viedä kavereitaan kalastuksen alkeiskursseille. (Ketään en ole pyytäny vaan kaikki vinkunu mukaan).

Vantaan virtaus oli luokkaa ämpäri/sekunti ja kalat oli häipyneet karppien maille, suvannon monttuihin. Vesisateen saattelemana pakattiin kamat muutaman tunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen ja suunnattiin motonettiin missä kerroin mitä välineostoksia on ihan pakko tehdä jos aikoo kalastuksesta nauttia. Samalla kaappasin mukaan toukkia ja matoja illan simppureissua varten. Hyvin harvoin jätän tarkistamatta onko madot hengissä, mut nyt varmaan tokan kerran tänä vuonna jätin ja tokan kerran madot olivat " puolimaatunutta matovelliä". Mahtavaa!

Ja eiku duuniin ja trukki kulki taas. Ajatukset olivat jo illassa ja muutama keräilyvirhe laitettakoon simppujahdin piikkiin. Kello 22:00 kurvas Fiat Ferrari duunimestoille ja pirtsakka Paula muistutti heti mieliin että on niin ihanaa lähtää yökalaan kun herätys 05:30. No ei se mitään. Joskus miehen on oltava mies ja vaadittava lupaa tehdä jotain älytöntä lyömällä nyrkkiä pöytään siis (pyytämällä kauniisti, anelemalla polvillaan, lahjomalla) . No vihdoin päästiin rantsuun ja yhentoist pintaan alkoikin hiukan hämärtää. Ittelle 20-koon lirkki ja Paulal 22-lirkki. Ensimmäiset 20 min olivat tosi hiljaisia. Näin vain 5 3-piikkiä ja Paula 2. Kivisimpuista tietoakaan. Vaihdoin taktiikkaa ja siirryin syvemmälle ja heti tapahtui jotain. Simppu kävi toukkaan kiinni , nykäsin ja simppu irtos 5cm veden yläpuolel. Ei kerenny dyykkaa itämereen. Sit uhrasin taas 20min turhaan tähän samaan koloon koska ei vain kykene luovuttaa kun kerta sen himoitun simpun näkikin. Alkoi usko ja toivokin mennä ja jätin lirkin mikropohjaongex. Polttelin tupakat ja tässä vaiheessa Paula oli luovuttanut koko touhun. Otin paulan lirkin ja siirryin simppukolon läheisyyteen, mutta sijoitin tällä kertaa saman kaltaiseen koloon vielä hiukan syvemmällä. Simppu iski heti kiinni. Malttamattomana repäisin heti lirkin ylös ja koukuttuihan se pentele kuitenkin. Vuoden 2011 Kalabongaus numero 30 näki pimenneen kuun. Varmasti näki. Ei vaan myöntäny. Hiljanen kaveri koukku suussa.





Siin se nyt sit oli. Kiva fiilis. Vuoden alussa asetetut tavoitteet täynnä. Ei menny kauankaan kun ajatus siirtyi hietatokkoo ja mutuu. Näin se homma etenee. Piti jättää hietatokot sun muut uiskentelemaan ja päästää emäntä ansaituille parin tunnin tirsoille. Just listailin jotain lajei ihan mitä päästä löyty et mitä vois viel loppuvuonna tavoittaa : Karppi, ankerias, harjus, puronieriä, mutu, hietatokko, säyne, kivennuoliainen, mustatokko, 5-piikki, miekkasärki, lohi, sulkava, rautu, kirjoeväsimppu, muikku, kampela, made. Siinä joitain ajatuksia. Kommentoidakin saa että mikä on helppoo ja mistä. Jos ajelee vaik 300km johonkin suuntaan niin pitäs olla hyvät neuvot että irtois yhel reissul. Muuten tulee kalliiks tää touhu. Harjusta ja Lohta lukuunottamatta nää ois elämän ensimmäisiä eli elämänpinnoja.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pikapäivitystä , todellakin kolisten kohti kolmeekybää

Illalla suunniteltu seipijahti alkoi liikekannallepanolla mäkkärien aukeamisten aikoihin. Masu täys kolesteroolia on mukavampi kalastaa. Siis suuntana oli mustikkamaa ja kohteena seipi. Motonetista haettiin vielä freesejä toukkia jos huitsittaa lirkkiä simppuja kivenkoloista. Saavuttiin ajois kuiteski mustikkamaalle ja pujoteltiin miljuunia auringon palvojia paahtavassa aamu auringossa. Löyty 20 metrin pätkä mis ei kalpeaa ihoa loistanut pahemmin. Eiku onget sojoon ja lirkit tanaan. Kalatukihenkilö Räpylä-Arska viritteli viel virvelitkin iskuun. Mä alotin lirkkimisel ja Paula onkimisel. Jennan fisustuskiintiö tiedettävästi hipoo "kiintiö täys" -tasoa ja niinpä Jedu Gepardi pisti levyks ja alkoi paahtumaan ilman suurempaa liikehdintää. Aallokko oli aika kovaa ja en saanut lirkkeihin kunnon näköyhteyksiä, mut kiukulla sörkin kivien väliin. Oiskohan puol tuntii hurahtanu ku Paula nosti jonkun kalan minkä mä heti tuomitsin salakaks 5 metrin pääst kattottuna. No eiku lähempi tarkastelu ja tuntomerkit: solakka , haalea + kuonomainen nokka , siis tuntomerkit täsmäsivät. Paulan fongo-ennätys parani jo seuraavalle kymmenelle , eli 20. laji vuodelle 2011. Meikäläinen iski lirkin mikropohjaongex siltä seisomalta ja vaadin Paulan ongen lainaksi ja eiku jahtaa. Eiku anteeks Paula otti siis 2 Seipiä putkeen. Sit riitti mulle ja mulle kans sitä seipiä ja vähän pikana. 20 min meni et meikäläisen fongoennätys kirjataan lukemiin 29. Kuvattiin Seipit sillai et Seipien keskelle laitettiin särki ettei voi olla epäselvää.


Lähettiin viel Jollakseen onkii mustatokkoo , mut ei natsannut. Sit mentiin munkkaan jigittää viel tunniks kuhaa, mut ei edes yht alamittast. Nyt himas ja tauko ja kalaan mars mars!!! :))

Kolmekybää lähestyy hurjaa vauhtii. Mikäköhän on seuraava laji? Koputetaan puuta ettei jäädä näihin lukemiin. Oishan joku mitta harjus aika kova. Mitäs niit nyt olikaan : Harjus, puronieriä, kivisimppu, hietatokko, mutu... alkaa meikäläisen tietotaito olee kovilla... säyne juujuu ankerias , karppi... hmmm.....

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Kohti kolmeekybää

On se jännä juttu miten ei saa jorinoita blogiinsa. Meni reissut hyvin tai huonosti. Tulee yleensä joka vapaa hetki oltuu kalassa tai suunniteltuu sellaista. Nukkumisesta on tingitty kun pitäs kaikenlisäk töihinkin suoriutuu. Kaiken tän kaaoksen hallinta samalla kun fongaa 30 lajia vuodessa, on kai joku "fongari-tittelin" -raja. Ei se aina yhtä juhlaa ole. Juhlaa oli reissu Lempäälään kuokkalankoskille josta irtosi kauan kaivattu Toutain 1,79kg (fongo nro: 26) . Surkeita päiviä on kans saaliin puolest vietetty, mut kivinilkka kaapelilta piristi kummasti mieltä.




Ai niin saihan emäntä kans kuokkalankoskel elämänfongo kirbelin. Eilinen VKK-suvanto-onginta jätti todella karvaan maun suuhun ( reilu 2 tuntii ongella 2 tyyppiä ja saaliina 3 salakkaa, 1 pasuri ja 1 särki) . Tosta kimpaantuneena pakattiin kamat ja suunnattiin kohti hausjärven lammikoita, piikkimonnit mielessä. Pisteitä on nyt taas saatava , nimittäin se 30 pitää rikkoa. Keli oli helteinen ja arveltiin oikein että lammella on hikistä populaatiota vilvoittelemassa tuskaista oloaan. Vantaalla mittari näytti 30,4 astetta , mut hausjärveltä ei tietoa. Huh hellettä kuitenkin. Kuitenkin sovittiin onkien kans sekaan ja ruutanoita alkoikin pinnassa näkyä. (siis tää oli eka kerta koko lätäköllä). Jotai 30min tais mennä ennenkö emäntä otti ensimmäisen piikkimonnin. Tästä sain energiaa ja aloin onkimaan kahdella vavalla ja kohta roikkui ittelläkin elämänfongot siimassa ruutanoiden seurana. Säärintama alkoi lähestyä. Taivas tummua ja tuuli koveni. Heitin tsoukilla että kohta tulee myrskyyy ja trombeja. No onneks Jennan vapaan iski viel piikkari ennenkuin kaatosade pakotti kotimatkalle.






Nyt oon pari päivää lukenut aiheesta Hammonjoen puronieriät ja harjukset , varmaan kaiken mitä googlettamalla löytää. Toivottavasti saadaan järjestettyä retki hollolaan mahd. pian ja kolmenkybän rajapyykki rikkoutuu. Muitakin helppoja lajeja puuttuu esim. seipi, kivisimppu, mutu, hietatokko, säyne. Mun syötit nää on kiitettävästi kiertäny. Pitää vaan osuu oikeeseen aikaan oikeelle mestalle. Huima viikon kesälomani lähestyy hurjaa vauhtia ja suuntaamme joko itään tai länteen. Oulujärveltä sais satavarmat seipin ja kivisimpun jos jaksais ajel. Oiskohan ne seipit viel siel mustikkamaan rannoil?