Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tainionvirta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tainionvirta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hartolan kuningaskunta - Haukifongojen luvattu maa 7.-9.3.2014

Aikainen kevät tarkoitti aikaista reissua Tainionvirralle. Kohteena olivat Hauki, Taimen ja Kirre. Cämpingille saavuttiin perjantaina mutkien kautta, kun Lahden motarilla palanut rekka aiheutti liikenteen ohjautumisen vanhalle Helsingintielle.

Perjantaina keskityttiin saunomisiin ja kalastus jäi laiturijigittelyyn mökkirannalta. Aikaisemmista reissuista ollaan opittu, että Tainiolla on turha kalastella itku kurkussa kirreä tai taimenta, jos kalat eivät yksinkertaisesti ole aktiivisia. Aivan yhtä tärkeä fongobongo on meidän jengille Hauki.

Lauantai-aamu vedettiin räntäsateen säestämänä ensin mökkilaiturilta jigittäen päätyen Ekonkoskelle.


Eipä siellä Ekolla montaa heittoa tarvinnut heittää, kun Hauki sinetöi fongomääräksi täyden kympin.



Välillä tuli räntää , välillä vettä ja jatkuvasti kovat tuulenpuuskat repivät siimaa kelalta. Päätettiin klo:11 lähtee  kylil ahtaa masut täytee Kebabbia. Safkan jälkeen kelattiin että toppahousut on imeny sen verran nestettä, että parempi lähtee saunomaan ja kuivattelee kuteita.

Saunan jälkeen taivas alkoi repeillä ja auringon säteet saavuttivat harmaan Hartolan. Mieli piristyi kerta laakista ja pikaisesti pakattiin taas kamat ja suunnattiin takas Ekolle. Kauan ei kuitenkaan keretty Ekolla hillumaan kun Ystävällinen Lupientarkastaja neuvoi meidät haukirikkaammille vesille.

Ensin oli uskaltauduttava jään reunalle. Reunassa oli vedensyvyys arviolta metrin luokkaa. Parempi oli kantapäillä koputella jään kestävyyttä.


Eipä aikaakaan kun Paula nosteli 2 jigi-haukee jäälle. Fongot tasoittuivat taas. Molemmat hauilla kympissä.


Oli harvinaista herkkua kun kalareissussa tuli ihan oikeesti saalistakin. Haukisaldo oli päivän päätteeksi 4-3 mun hyväksi.


Auringon laskiessa palattiin vielä Ekolle totee että jalokalat pitävät tiukasti suunsa kiinni. Koko reissun aikana näin ainoastaan yhden korennon räpiköivän kaikessa rauhassa pitkin virtaa.



Sunnuntai-aamuna käväsin vielä Campingin uimarannalla viskomassa lippaa. Illalla oltiin kuultu, että mestoilta oli saatu ihan oikeasti kirjo ylös asti. Joku rimpuili 4 sekuntia Lotto-lipassa, mutta en nähnyt merkkiä. Siihen oli hyvä päättää Keväinen haukisessio Hartolassa. Seuraavaksi voisin kuvitella jengimme merenrannalla siikahommissa. So-So-So-ro-no-oo!! Ja Kireit!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Auringonpaistetta ja hauki havaintoja 21.4. Hartola osa III


Siitä se lähti niin kuin edellistekstissä lupasin, Mökkirannasta. Aurinko paistoi ja keli oli tyyni. Yöllä pakkanen oli käynyt -3 asteessa ja rantaheinikossa jääriite rahisi. Ja eiku jigiä jordaaniin ja pitkin pohjaa pompottelee. Emäntä siivos mökkii ja roudas kamoja autoon ja minä senkus paiskoin jigiä. Ei sitä kauaa tarvinnu heitellä. Ehkä alle 10 heittoa kun tärähti. Tuntui taas reilu kiloselta fisulta. Nyt se fongobongo pois kuleksimasta.

Pikku haavitsemis sekoilujen jälkeen fongo numero 10. punnittiin lukemiin 1,2kg. Reissu oli pelastettu.



Kattelin et porottava aurinko oli saanut ötökät liikkeelle ja päätin nappasta yhden laiturilta kuvattavaksi. Eiköhän niille jalokaloillekkin purtavaa siis löydy.



Kello näytti jotain 09:30 kun otin viimisen kuvan mökin laiturilta. Kyllä sielu lepää sitä katsellessa.



Paulalle piti siis saada kans haukifongo ja suunnattiin avainten luovutusten jälkeen kirbelimestoille. Mä alotin perhostelut pintureilla ja Paula alkoi naaraa vihernieriää. Keli oli niin upea että ihmeteltiin missä ihmeesä muut fisustelijat olivat. Täysin omassa rauhassa saatiin fiilistellä.



Paulalla alkoi jiginuitto sujua ja eikä aikaakaan kun hänen fongo numero 8. oli kuvattavana rannalla. Mä heittelin lippoja ja lusikoita kirrelle ja ajoittain perhostelin pintureilla ja loppu reissusta tinseleillä.


Vähän jäi kaivelemaan miksi tinselit eivät kelvanneet hauille. Paula nosti vielä toisenkin hauen ylös asti. Tämän lisäksi molemmat karkuutettiin yhdet. Jossain vaihees paula onnistui hukkaamaan luottojiginsä ja oli aika ottaa uutta suuntaa. Fongobongot oli taskussa ja ei me paljoa enempää kalareissulta toivota. Yksi uusi fongo molemmille niin se on siinä.


Aateltiin et kun kerta kello on vasta vaille 13:00 niin hilpastaas 180km lauttasaareen hakee siikapongoa ettei ihan pääse tatsi katoamaan.


No ei siin taas nokka kauaa tohissu kun 16:00 maissa viriteltiin siikaonkia Larussa. Paras mesta oli miehitettynä ja jouduttiin tyytyy sekunda mestoihin. Kuten arvata saattaa katteltiin kun vierestä nostettiin 2,5 tunnin aikana 3 noin 0,5kg siikaa.



Oltiin jo päätetty et kohta lähetään himaan niin sit se paras mesta vapautui. Päätettiin vetää viel 45min siinä. No eihän sitä sit siikaa meille suotu. Mut olipahan mielenkiintoista kun viereinen siianonkija tuli kysyy et ootsä  se Tarantella? No oonhan mie. Kaveri oli vaan sattunut lukemaan blogiani.


Totaalisen täydellisesti otettu viikonlopusta kaikki mahdollinen hyöty irti. Tosi mieltäylentävää kärventää naamaria kevätauringossa. Huomenna jaksaa taas täböllä sietää leipäduuneja. Fongaaminen kyllä kävis fyysisenä suorituksena duunista. Jos joku siitä maksais niin kyllä mä sen 8 tuntia päiväs voisin kalastella.
Toivotaan et tänä keväänä siianonginnan sivutuotteena nousis elämän eka kampela. Nyt pitää jo kelailla, mitkä on ne lajit, jotka määräävät, pääsenkö neljäänkymmeneen suustakoukutettuun Suomen vesistöistä, tänä vuonna. Jotain listaa mielessäni hahmottelin: Kampela, Toutain, Karppi, Ankerias, Lohi. Kattellaan vuoden lopussa nousiko jotain noista.

Hyvä että vantaanjoen virtaus lähti laskusuuntaan. Kalamaratooniin aikaa vajaa kuukausi. Kerkeekö vesi lämmetä 12 asteiseksi? Tulviiko joet? Missä karpit? Ja eikun suunnittelunkukkas-vihkonen käteen ja punomaan juonia. Soronoo ja ens viikonloppuun!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Hartolan Tainionvirta, koskikalassa osa II , 20.4.2013

Tainionreissun toisen päivän aamuna, auringon ensisäteet iskeytyivät tajuntaan verhojen raosta. Pakko oli sännätä ulko-ovelle ja nähdä auringonnousu virralle päin. Kauaa ei kuuppa jumittanut kun raikas kevätilma selkeytti ajatukset ja sisäinen kello sanoi, että on aika lähteä kalaan. Edellisiltaista Ekonkosken kopasua ei paljoa analysoitu vaan ajatukset olivat jo kirremestoilla Vanhanmyllynkosken yläpuolisella, kalastusalue kakkosen loppuosassa.

Pienehkön reittisekoilun jälkeen löydettiin parkkipaikka ja suoritettiin pikamarssi mestoille missä tuoksui evämakkara. Jotenkin taas kerran pääs käymään niin että mökin pihassa tehtiin analyysi kuin kylmä ilma ja pieleenhän se meni. Pelipaikoilla tuuli nimittäin 10m/s ja puuskissa 14m/s (Ilmatieteenlaitoksen mukaan). Nopeasti tajus että perhosteluista ei tulisi mitään. Marssiessamme mestoille nähtiin kyllä pari perhostelijaa piiskaamassa vastatuuleen.



Kohdekaloina pidettiin Kirree ja haukee. Virpaten siis edettiin pellonreunaa. Siimanpäähän sidottiin kaikennäköstä lippaa, lusikkaa ja vaappua.

Aika kului ja räkä poskella piiskattiin vastatuuleen. Kyllä siinä vilu alkoi tulla. Jossain vaihees alettiin jo puhumaan lounas mestasta. Pieni hetki keskustelun jälkeen iski puolen kilon hauki lippaani ja metri rantsusta sätki ittensä irti. Ei fongobongoa prkl. Fongari ei tarvitse vuodessa kuin 2kpl haukia ylös asti. Vuoden ekan ja kalamaratoonissa toisen. Loput luupäät saavat sätkiä ittensä mielellän irti.

Lounassuunnitelmat pistettiin hetkeksi jäihin ja uudella vimmalla naarattiin sitä vuoden ekaa puikulaa. Persukset huurussa lähdettiin valumaan kohti parkkista nälän ja vilun runtelemina. Sen vertas oli kuitenkin energiaa että jaksettiin vielä käydä kuvaamassa Vanhanmyllynkoski eli kalastusalue kolmonen.


Kalastusalue kolomonen on pieni koskipätkä, mikä näkyy alla kuvassa. Ihan mielenkiintonen, mutta nyt meitä kutsui kebabit.


Kebabit nassussa paineltiin mökille vetää pitempiä kalsareita jalkoihin ja otettiin kompassista uutta suuntaa. Seuraava kohde oli kalastusalue nelonen. Alla kuva nelosen parkkikselta laavulle ja koskelle päin.


Nelonen on kans pieni koskipätkä ja yläosan ollessa varattu, päätimme aloittaa ihan laavun tuntumasta. Laavun vieressä koskeen yhtyi runsasvirtainen oja joka puski multaa koskeen ja värjäsi veden. Heiteltiin aikammekuluksi loppuliukua ärsyvärisillä lipoilla ja lusikoilla.




Jossain vaihees päätettiin siirtyä kosken yläosaan vaikka mestat olivat varattuja. No Pari perhoukkoa vinkkasivat meille että tulkaa vaan tänne kun ovat lopettamassa juuri. Kertoivat myös niskalla havaitusta kalasta. No eiku sinne sit.


Sen verran oli tuuli tyyntynyt taikka puista sai tuulensuojaa, että oli aika uitella uusia perhoja. Yläosassa vesi oli vielä sen verran kirkasta että fiilikset täysin menneet. Uittelin liitsejä ja pintureita, mutta ei mitään kontakteja kaloihin. Kuvattiin parit perhostelu videot, mutta kyllä soisi, että kalastusvideossa näkyisi myös kaloja. No ei näkyny.




Pakkohan se oli jossain vaiheessa uskoa et ei täältä mitään kalaa tule. Eivät olleet edellisetkään saaneet koko päivänä mitään. Kamat kasaan ja punomaan uusia suunnitelmia mökin lämpöön.


Mökkirantsussa tuuli oli täysin tyyntynyt ja päätin vielä heitellä virpalla hauen toivossa. Ekaks lippaa, sit lusikkaa ja sit jigii. Sininen jigi ei kelvannut, mutta keltaista vietiin päivän pisimmän taistelun verran. Noin 6 sekuntia oli reilu kilon hauki kiinni. Olin jo lähes varma uudesta fongosta. Jigikoukku oli kuitenkin pitkä ja ohutlankainen. Hauki repi ittensä irti ja koukunkita oli suurentunut parilla sentillä. Pari minuuttia tän jälkeen tärppäsi taas. Armottomasti piiskasin virtaa kunnes mökiltä kuului ankara käsky jättää hauet rauhaan ja painua saunan lämpöön. No saunomiset hoitui pikana sillä hauettomuus sai tuskanhien otsalleni. Ja eiku pihalle. Piiskaamaan virtaa.


Saunomisten jälkeen hauet olivat kaikonneet ja tuntiin ei tapahtunut mitään. Alkoi olla jo pimeää kun viimeiseksi tapahtumaksi kirjattiin irti purtu jigin pyrstö. Tietysti ainoo keltainen kalajigi pakista. Päätin kalastussessiot jigin pyrstön ihailuun.

Huomenna jatkan auringon noustessa siitä mihin illalla jäätiin. Jo se nyt on prkl jos ei yks hakki kohta rimpuile kuvattavana. Huomenna otetaan hauki. Se on jämpti! Öitä!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Keväinen koskikalastus sessio. Day 1 , Ekonkoski 19.4.2013

Perhostelemaan tänne piti tulla, mutta paikan päälle saavuttaessa, tuuli oli yltynyt kohtuu navakaksi. Päätin vetästä ekan illan virpalla. Pieni pelko oli persuuksissa että mitenköhän tainiolla tulvii tähän aikaan. No vesi on korkealla, mutta niin ihanan kirkasta verrattuna edelliseen vantaankosken kopasuun. Ajomatkalla ajoittain sateli, mutta kalastuksen alkaessa pilvien rakosista alkoi arska paistaa. Ensimmäisen päivän ilta omistettiin Ekonkoskelle. Tavoitteena Hauki, Harjus, Taimen ja kirre. Päätin uitella lippaa, lusikkaa ja vaappua. Ensiksi siimanpäähän sidottiin BeteLottoo...

Aattelin et otetaan kuva ennen ensimmäistäkään heittoa








Käytiin siis kaikki normi mestat läpi ja lähdettiin ylävirtaan kokeilee uusia mestoja. Sieltä täältä löytyikin mukavia kaislikon reunustoja, joissa vois kuvitella pikku haukien lymyävän.


Ylävirrassa oli pikkasen syvempää ja tuli koluttua horneteilla monttuja. Tuloksetta.


Mut hei ei näis maisemis paljo duunistressit paina.



Viiminen kuva on kohti jääsjärveä. Siellä niitä haukia ainakin pyörisi. Huomenna vedetää perhokalastajan ryysyt niskaan ja suunnataan kohti tuntemattomia tainionvirran mutkia. Sinne missä tuoksuu jalokalat. Virppa vaihtuu 5-6 ja 7-8 luokan vermeisiin. Lotot vaihtuu pintureihin ja hornetit liitseihin. Huomenna tulloo kallaa!!! Soronoo menninäiset ja wompatit!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jotain muuta 24.2.

Kun pilkkimiset vetää överiksi, on parempi painua avovesien ääreen tyhjentämään nuppia. Sunnuntai siis saapui ja 4 päivän pilkkiloma oli lopuillaan. Mökin avaimet piti kävästä aamupäiväl luovuttaa ja aateltiin että mitä jos täs kerkeis vielä kävästä kattoo Tainionvirtaa, mikä sijaitsee aivan Hartolan ytimessä. Takakontista tarkistettiin, että löytyi virveli, jossa monofiilisiimaa, ja tsägä kävi, löytyi. Pakkasta oli reilu 3 astetta ja kuidulla on turha lähtee hosuu. Luvat kipastii hakee Jari-Pekalta ja oletettiin vaan että koski on kalastettavassa kunnossa, ja olihan se.


Eihän tommosest parin tunnin kopasust mitään tarinaa saa aikaseks, mut kokeiltii kaikki paikat missä pääs heittämään. Vieheinä lottolippaa ja salamanderin lusikoit. Niin hidasta uittoo kuin vain voi. Tästä seurauksena yksi salamanderi jäi pohjaan.



Vettä oli virrassa paljon jos vertaa kesän käväsyihin. Rannoilta löytyy paljon paikkoi mistä heitellä. Sinne vaan kaikki jotka kuumeilevat avoveden puutteesta. Jäljistä päätellen muitakin kalastajia tuol käy. Kai se tarkoittaa että joku joskus jonkun kalankin saa.



Kalan saaminen ei ollutkaan päällimmäisenä mielessä. Hyvin ajatus karkasi pilkkimisistä avovesikalastuksiin. Kevät kolkuttaa ovella ja asiat mallillaan. Mun mielestä vuoden paras hetki on alku keväästä alku syksyyn. Vuoden paras aika kokonaan edessä ja käsillä. Nyt kun kalaa alkaa tulemaan niin nyt sitä kannattaa alkaa vasta kalastamaan ja suunnittelemaan.


Tainionvirran kopasu päätty viel Lottolipan lentoon taivaan tuuliin kun vaparengas oli jäätynyt umpeen ja siima katkes. Alla kuvat viimeisestä heitosta. Lottolipan viimeisestä matkasta ja Kalastajan tyytyväisestä ilmeestä kun 9€ lippa lähti omille kiertoradoille. Parista tunnista tuli muutenkin pulitettua 17€ vuorokausmaksu. Virppailu kuitenkin tehosi ja pilkkiharmitukset olivat muistona vain.




Siihen loppu rimpuilu!
Kotimatkalla huomattiin että ihan kuin etelässä paistais aurinko. Ja niinhän siellä paistoi. Jumankekkuli mitkä biitsikelit. Ja eiku suunnittelee ens viikonlopuks pilkkireissuja. Forecan perkele vaan ennustaa että aurinko paistaa vaan arkipäivät ja viikonlopuks tulee synkkää ja kylmää. Ja eiku tulta taikka jäätä päin. Soronoo!!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Fongausvuosi lähestyy loppuaan

On jouluaatto ja pikkuhiljaa pakko luovuttaa 40 rajan metästys (vapavälinein suusta koukutettuna, Suomen rajojen sisäpuolelta). Lopullinen saldo taitaa jäädä 39 + 1 haavilla. Paljon lähemmäks ei kuninkuusrajaa (40) piäse rikkomati. Kuvia en näköjään tosta mateesta laittanutkaan ni laitetahan ny sit.


Erälehden artikkelin innoittamana suunnattiin Weksun kans salaiselle (Pennasen/Salosen -vinkkaamalle) mestalle keravanjoella. Ensin kuitennii kävästii seukkasaares pilkkii mustatokkoi ja huimat 1kpl särkiä mateen syätiks. Ei siinä kauaa kerenny särjenpalat keravassa marinoitua kun ekan kerran kellot kilajas. Tokalla kilkatuksella olikin sitten elämäni ensimmäinen made matkalla kohti rantsua. Irtihän se piäs kun nostin ilimaan ja eiku Jonathan Edwardsin oppien mukaan kolmiloikalla perään. Just ennen wooteria nappasin niskasta kii ja fongo nro:39 ohjattiin rantsuun kuvattavaks. Siinäpä hyvä laji syksyiseksi jokikalastukseksi.

Tainionvirral kävästiin kans joulukuun alkupuolel mut ei uusia fongoja. Kivisimpun nappasin kyl rantsusta haaviin. Pari haukee sentäs sai kelatakkin.




Kerettii myö samal reisul ihastelee emäsalon tyrskyiki.



Lopullisesti kausi päätetään laituripilkkireissulle 31.12-1.1. jossa avataan myös seuraava fongausvuosi apinan raivolla. Sieltä (turuun saaristosta) nousevat teistit ja elaskat heti kättelyssä. Huomenna ehkä viel kävästään jossai virppailemassa, mut eiköhän tän kauden voi hyvinkin pitkälti taputella fongailujen puolest sinetöidyks.
Ja muuten millonkohan sitä pilkitään kuoretta seukkasaarenseläl? Sanohan se? 7 plusastet lupailtu lähipäivänä.

Ai niin kävästiihä myö viime viikonloppuna siä turuuski päi. No muutama fotone sielt viä.






Nähtiihä myö tuol niit silakanlitkaajiakin ja yhen silakankin hyö näyttivät saavan. Pittää vientää varmaan pohojaonget ja litkat valmiiks pilkkitouhujen lisääks. Tervetuloa Fongausvuosi 2012! Valmiina ollahan!