Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mätäjoki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mätäjoki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. toukokuuta 2013

Mätäjoella 24.5.2013 Myrkkyvuodon jälkeen - elämää etsimässä

Kalamaratonin jälkeinen iltavuoroviikko oli taas niin uuvuttava että vesien äärelle päästiin vasta perjantaina duunien jälkeen. Kai se vaatii oman aikansa, että kroppa tottuu normaali rytmeihin 3 viikon univajeen jälkeen.  Suunnitelmat olivat selvät. Tarkoituksena oli löytää ihan mikä tahansa elävä otus pinnan alta, myrkkyvuodon alapuolelta.

Kamera muutttaa hämärän valoisaksi. Saavuin mestoille vaille 23:00.


Ensimmäisiä havaintoja olivat vedenkorkeus ja virtaamat, jotka olivat reilusti kasvaneet sateiden ja HSY:n vesijuoksutuksien johdosta. Seuraava havainto oli voimakas tärpätin haju joka keskittyi kapeikkoihin ja patoihin. Ensimmäisenä oli mielessä etsiä eläviä kaloja, joita oli joka reissulla löytynyt joka puolelta. Aivot eivät vaan käsitä miten kaikki voisi olla tuhottu. Kun näin kuolleiden matojen massat rannoilla ja pyörimässä akanvirroissa, niin ymmärsin kuinka totaalista tuhotyö on ollut.


Päätin haravoida 400 metrin matkan, jolta normaalisti valokeilaan osuisi 30-50 kalaa. Paikat olivat jo tuttuja ja tiesin mitä etsiä.






Lisääntynyt virtaama ja vedenkorkeus oli kuljettanut kuolleet kalat alemmaksi jokea. Valokeilaan osui tutkittavalta pätkällä vain yksi raato.



400 metrin matka oli lohdutonta katseltavaa. Ei mitään elämää.  Päätin vetää saman matkan takaisin päin. Mihinkään ei ollut kiire ja uppouduin valokeilan lumoihin. Onneksi haravoin saman matkan takaisin. Olin jo luovuttanut elämän suhteen kun valokeila tavoitti kalan. Sydän sykki ilosta. Veikkaan että näkemäni kala oli kestänyt koko Shelsoll A 100 kylvyn ja selvinnyt hengissä alueella, missä lähes kaikki ovat kuolleet. 

Toivo elää!!! Palataan asiaan kun tärpätti lakkaa tuoksumasta. Toivottavasti kalojen ruokaa olisi myös selvinnyt vuodosta hengissä. Toivotaan että joskus löytyisi tutkijoiden raportteja pieneliöiden kohtaloista. Tämä oli vain hajanaisia havaintoja Mätäjoesta 24.5. myrkkyvuodon jälkeen, Kalabongarin silmin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

20.5.2013 Isku mätäjoen sydämeen....

Koulutukseltani olen kemianteollisuuden prosessinhoitaja vaikka viimeiset lähes 10 vuotta ovatkin vierähtäneet rakennus ja varasto hommissa. Muistan kun hain Pitäjänmäen Teknoksen maalitehtaille töihin pian valmistumisen jälkeen. Haastattelu kesti lähes 2 tuntia ja sisälsi kierroksen tehtaalla. Fiilis oli korkealla ja olin jo varma että pääsen 10 min työmatkan päähän töihin. Haastattelu päättyi laushdukseen. Olet ylikoulutettu ja et tule täällä viihtymään.

Mikä on sitten vaatimustaso päästä Teknokselle linjaamaan liuottimia oikeisiin poistoputkiin?

Mätäjoesta kehittyi yksi tärkeimmistä treenikohteista Kalamaratoniin 2013. Määrällisesti 3 valosan treeniä ja 4 yötreeniä. Työpaikkani osallistui 29.9.2012 mätäjoen kunnostustalkoisiin. Itse en kalastuksiltani paikalle päässyt, mutta kyseisen tapahtuman raportit, niin sisäisessä tiedotuksessa kuin netissäkin, jäivät mieleeni elämään omaa elämää. Eräältä maratonilaiselta sain vahvistuksia epäilyksiin eräästä uudesta lajista ja tämä sinetöi projektin "uusi laji Helsingin Kalamaratoniin 2013".

Treenit alkoivat valosalla jolloin kuvasin pitkiäkin pätkiä joesta, miettien potentiaalisia paikkoja yökalastuksiin. Mitä enemmän tuli vietettyä joen varsilla aikaa, sitä enemmän aloin ymmärtämään, miten joen tila on kohentunut ajoista, kun puisto-osastolla, meidät määrättiin raivaamaan joki auki, Strömbergin putoukselta alaspäin, 100m matka. Tämä tapahtui vuonna 1997.

Paulalle tuli hehkutettua kisan alla että meillä on todella potentiaalinen joki kaikista lähimpänä maratonkohteena. Jo vuotta ja kahta aikaisemmin olin ihastellut veden kirkkautta Talin Golfkenttien läheisyydessä. Kuulimme ennen kisaa tietoja kalakantojen runsastumisesta ja kalalajien rikastumisesta. Oli niin hyvä fiilis. Mähän voin fillaroida pitkin jokea vaikka joka päivä ja treenata kaiken näköstä.

Kun aloitin 2013 yötreenit mätiksellä niin ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan kalojen kutua yön pimeydessä valokeilassa.


Kuva on ensimmäiseltä yötreeniltä. Särkikalat kutevat hyvinkin elävinä. Näky oli vangitseva ja särkikalat peittivät 30 metrin matkalta koko joen pohjan.

Samalla reissulla löysin ensimmäisen kohdekalani ja sain ensimmäisen vielä vapavälinein koukutettua ylös astikin. Yötreeneissä alkoi näkyä muitakin valopäitä ja ymmärsin että sana on kiertänyt ja mistään megaässästä tuskin on kyse.

Kohdekalojen kutuparven löytyminen oli kanssa sykähdyttävä hetki. Arvostukseni Mätäjokea kohtaan nousi taivaisiin asti.

Todellakin asustelemme potentiaalisen jalokalajoen lähistöllä. Maratoonari tietysti pisteyttää lajit 1=1 pojo, mutta tietyt lajit kertovat joen tilan huomattavasta parantumisesta.

Nyt tässä itsekkäästi puran ahdistustani tekstin muotoon, mutta pitää muistaa kaikkia toimijoita jotka ovat vuosia kunnostaneet mätäjokea. Kärkipäässä Virtavesien hoitoyhdistys ja Helsingin Perhokalastajat. Lisätkää jos joku jää mainitsematta.

Tuli kalamaraton 2013 ja sen seitsemän treenikerran sadonkorjuu hetki.


Tätä kaveria etsiessä tuli valokeilassa nähtyä useita taimenenpoikasia.

20.5. Päivä jälkeen maratonin.

Teknoksella linjataan liottimet sadevesiviemäriin. Hiljainen tappaja valuu suoraan Mätäjoen sydämeen siirtolapuutarhojen kohdalla. Itku meinas päästä kun näin kuvat linkistä

http://www.tuomasheinonen.com/blog/ymparistotuho-helsingin-matajoella-20-5-2013/#.UZqAUOYZnQ8.facebook

Vaikea kirjoittaa Kalamaraton 2013 kisaraporttia. Jos nyt sai hiukan purettua ahdistusta niin huomenna yritän.


sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kalaisaa viikonloppua kaikille

Iltavuoron ja aamuvuoron väliin jäävä mini viikonloppu alkoi lauantai aaamuna suutarimäskien hieromisella. Aineksissa pysyttiin ihan perus aineksissa ja yritettiin pitää kuviot yksinkertaisina. Viikolla Paula ja Jenna olivat jo käyneet kippaamassa maissia mestoille. Välineet kasaan ja tuhatta ja sataa Espoon Pitkäjärvelle. Aluksi kokeiltiin mitä tulee ennen mäskäystä, no ei paljon midistä jos multa kysytään. Otsaan ripotteleva sade takoi tajuntaan pikaisesti että mäskipallot jonkkaan ja vähän pikana. Vaikuttiko kelin paraneminen vai mäskäys niin kohta alkoi sorvaa ja särkeä nousemaan. Eniten sykettä nostatti puolenkilon lahna, joka tempoi kuin kohdekala suutari. Loppu ajan vavoista nousi tasaisesti vuoroin särkeä ja sorvaa. Eli sorva/särki-mäskiresepti löytyy jatkossa.





Mäkkärin kautta kotio , jossa selvisi että hyvä ystävämme Selväsen Arska oli kehitellyt menoja, eikä näin ollen kyennyt kuhatalkoisiin laajalahdelle. No eikun kamat kasaan taas kerran ja jigipussit järjestykseen ja eikun taas menoks. Noh mestoilla tuuli yli omien tarpeiden mutta ei annettu sen lannistaa. Oikeeta väriä etsittiin ja lopulta vihreään jigiin iski vuoden eka kuha 30cm. Väri oli löytynyt.


Hirvee yritys päälle. Nyt otetaan se helevatan harvinainen laajalahden mittakuha. Ystävämme Tikkasen Teemu tsygäili näillä paikkein pelimestoille ja saman tein alko sorvaa mun virvelistä kampee väärälle puolelle. Ja eikun armoton jigailu päälle. No tovi siinä menikin ilman kontakteja koska muut alkoivat jo pakkailla kamojaan. Minä kiukulla aattelin viel pari heittoo heittää. No toka vikalla heitol jysähti. Siimanjatkeena teutaroi MITTAKUHA 41cm. Nous kiltisti ilman haavia ja pikana kuvattavaksi. Eikun koko ryhmä kasaan ja kuvat maailmalle.
Siinäpä olikin lauantaille kalastusta tarpeiksi ja eikun suunnittelemaan sunnuntain kalastuksia. Aamuksi suunniteltiin Selväsen Arskan ulkoilutus kuha mestoilla.

Kauaa ei kerennyt ottivärijigi kolistella laajalahden kivistä pohjaa kun Paulan vapa kaarella. Paulan eka jigikuha 38cm oli plakkarissa. Enempää kuhia ei sitten noussutkaan vaikka rantoja koluttiin puolenkilsan verran. Alkoikin jo tulla kiirus mätisfestareille. Kello veteli jo yli puolen päivän ja mätiksen kirrelasti kipattaisiin klo:13:00. Eiku simona hönkää Puntoon ja mäkkärin kautta himaan selvittelee yhä sekavampaa kalaväline sotkua. Sieltä täältä oikeeta relettä reppuun ja pikasesti kohti mätiksen tuoksuja. Populaa olikin rannoilla vaikka useammallekin festarille jos multa kysytään. Kyynerpää taktiikat kun ei vapaaehtois-kalastuksessa kiinnosta niin viritimme vehkeet syrjemmälle.
Selväsen Arskan liikkeet olivat kuitenkin yhtä liukkaita kuin meikäläisen taksisuhailu karaokepaarien välillä ja niin huomasimme Arskan jo liuenneen. Väki ei näyttänyt vähenevän ja Pääesiintyjien myötä musiikkikin alkoi vain kovenemaan. Eikun kamat kantoon ja kohti festarihumua. Jos nimittäin aikoo joskus sen kirjon saada.

Onneks oli kunnon polaroidit pääs vesisateel ja aloin huomaamaan kirjoja, joita ei vois vähempää kiinnosta mato-onget. Pikku hiljaa aloinkin suunnitella siirtymista kunkkujen kunkkuun, Bete-Lottoon, eli lippaan. Kolmisen tuntia oli kulunut ja taas kaikki muut olivat jo pakanneet kamansa, mutta meikäläistä ei revitä jonkasta ennenkuin kirjo retkottaa lotto huulessa haavissa.
Eino Gröönien ja Aaronien piinatessa tärykalvojani, yritin viimeisillä toivon rippeillä pitää paketin kasassa ja keskittyä olennaiseen. Onneksi tajusin laittaa kumpparit jalkaan ja näinpä sain pienehkön edun muihin nähden matalalla hiekkapohjaisella rannalla. Ensiksi polaroidit tekivät havainnon kirjosta joka veti kohoa perässään. Aloin piirrellä mielessäni karttaa kirjon liikkeissä ja havaitsin että vauhti on kova ja ympyrää mennään 30 metrin halkaisijalla pinnassa liikkuen. Koho kirjolla olikin 5 kirreä mukana matkassaan. Noh eihän tämmönen tarina voi päättyä kuin onnellisesti kirren naruttamiseen. Mutta oliko syynä että aluksi keltainen lotto, sit punainen ja sit ensimmäinen heitto sinisellä ja heti natsas niin loton väri vaiko heittäminen kirreparvin eteen? Tähän oli hyvä päättää kalaisa viikonloppu. Kirre 1,1kg. Syöty jo voissapaistettuina fileina kokonaan. Hieman oli mudanmakua aistittavissa. Voiko muka paris tunnis tarttuu. Kiitos kaikille viikonlopun kalastuksien osanottajille ja mahdollistajille. Tälläsiä lisää. Tulee halavemmaks kuin moni muu harrastus. Fongoja onkin jo tälle vuodelle 24 kasassa. Tavoite on 30 lajia vuonna 2011. Seuraavaksi : suutari, seipi, mustatokko, kivisimppu jakivinilkka.