Aurinko paistoi 16-17.3.

Kattelin just peilistä aurinkolasien jättämää rusketusrajaa. Silmien ympärykset loistavat kalpeuttaan ja toisaalta nenänvarsi käryää punertavan ruskeana. Jos viikonloppuna ei ihan täysin saalistavoitteisiin päästy niin ainakin naamaria on kuritettu urakalla auringon UV-säteillä.

Lauantaina auringon noustessa suunnitelmat hipoivat taasen kerran Strobosfäärejä. Google oli taas laulanut sulosointujaan, kuinka eteläisen Suomen merenlahdista nousee vaikka mitä kivaa, varsinkin maaliskuun puolessa välissä. Tärkeimpinä Targetteina pidettiin Haukea, Lahnaa, Salakkaa, Sorvaa, Siikaa ja 3-piikkiä. No ei ehkä kuitenkaan 3-piikkiä. Käsittääkseni on mentävä pikkasen ulommas merelle että tämä lajipinna helpottuu. Korvataan se kampelalla.

Facebookista osui silmiin TR-kalastuksen kuva-albuumit ja Haikkoonselän tuhannet helpot pilkkihauet. No mitä tässä enempiä jaarittelemaan. Mennääs jäille!


Matkaan lähettiin ajoissa, mut Porvoos piti venail Shellil aamiaisen merkeis, kunnes Honkkarin toukkafarmi aukasis ovensa. Kivasti loksahti leuat auki kun avasin syöttijääkaapin ja perukoilla näkyi 4 toukkapurkkia. Tuli hetkellisesti kakka housuun et  onks yhtään hengis. No onneks pari purkkii sisälsi ihan kohtuu pirteetä valkosta toukkaa. Yleensä punasia suositaan. Ja eiku kohti Hamarin SEO:n rantakahvilaa. Parkkikset olivat tupaten täys ja kelattiin et ompas suosittu mesta. No sielhän oli alkanu pilkkikisat 09:00.

Ja nyt sinne jäälle! Mestan olin kattonu karttoja tutkailemal ja marssittii 500m etelään. Kävely oli helppoa kun tuhannet kelkkaurat veivät kohti etelää. Mesta oli pienehkö saari ja sen kaislikkoiset rantsut. Ensimmäinen kairaus osoitti jo et rankkaa tulee olemaan. Jäätä on yli 80 sentin kierteen. Raivolla voi jaksaa 3 reikää porailla kerrallaan.

Ensimmäinen fisukin hyvin ennusti kenen nimeen tänä viikonloppuna mennään. Kiisken! Kiiski-kiintiöt on taas totaalisen täysi. Miten ne muut kalat kerkee pilkkiin kun joka nostol roikkuu räkäkiiski siimanjatkeena.

Kelit oli niin kohillaan kuin vain voi. Aika nopeesti pilkkitunnelmat muuttuivat puuttuvien fongojen kiroamisesta auringon palvontaan ja ulkoilusta nauttimiseen.

 Tosta alotettiin pommittaa kaislikon reunoi. Rouva tapsipilkil ja minä haukihärpäkkeil.

Kuvat puhukoon puolestaan. Kyllä tossa kelissä hyytyy kaikenmoinen itku fongauksista.

Jossai vaihees kyllästyttii repii kiiskee, särkee, pasurii ja ahventa ja suunnattiin syvemmälle. Syvemmältähän se emäntä reissun ainoon Kuoreen nappas. Kiva piriste.

Taustalla pilkkikilpailijat valuvat kohti Hamarin kisakeskusta. Pilkkikisat loppuivat 14:00. Parhaimmillaan näköpiirissä oli varmaan 100 pilkkijää ja ulkoilijaa.

Ehkäpä tällä kertaa jätän kaikki hauettomuus itkut väliin ja totean vaan että pikkasen on muuten siisti harrastus tämä pilkkiminen. 6 tuntia viihdyttiin jäällä ja hyvillä mielillä lähdettiin kotimatkalle ja suunnittelemaan  seuraavan päivän kirkkonummen reissua.


Linloo 17.3.2013

Sunnuntaiksi oli ennustettu yhtä täydellistä keliä kuin lauantaiksikin. Matkaan päästiin puol ysin mais ja fiilikset olivat korkeal. Linloon satamaan saavuttiin joskus ysin jälkeen. Samoihin aikoihin valui mestoille moni muukin pilkkijä. Suunnaksi otettiin Linloon ulkoilusaaren itäranta ja eiku patikoimaan ja nautiskelemaan maisemista. Aurinko porotti ja askel oli kevyt. Itärannal tuli kuitenkin selväksi että kohtalainen tuuli oli yllättävän kylmä. Pari mestaa kerettiin kokeilla ennenkuin päätettiin marssii puol kilsaa lahden toiselle puolelle tuulen suojaan. Näin päätti aamun aikana moni muukin ja lahden länsipuoli täyttyi pilkkijöistä.

Hyviä mestoja löytyi sieltäkin ja koluttiin saarten ympäristöjä joista löytyi jyrkkiä rinteitä.

Paula teki heti kättelyssä selväksi kuka on perheen Kiiskimestari. Ennen kuin mä sain ekan kalani niin Paula oli kiskonut 15 kiiskeä jäälle.

Tää kuva taitaa olla alotuskohdasta ja huppu tuli tarpeeseen. Tosta lompsittiin pikana lahden yli. 

Toispuol lahtee päästiin lähes tyyneen keliin nautiskelemaan olosta.

Oikeesti ei koko viikonloppuna itkettäny yhtään niin paljon ku normaalisti.

Ahventa särkee ja kiiskee nous jos morrilla halus niitä repiä. Välillä sitä vaan iski isompaa pilkkiä ilman odotuksia ja loppujen lopuks ilman tulostakin. Mut ei haitannu.

Joskus on ihan siistii vaan nykii silppuu jäälle ja kattoo viimisen kuvan maisemaa. Ensviikonloppuna sit purraan hammasta yhteen ja itketään puuttuvia fongoja. Ens viikonloppuun SORONOO!!!!!

Apinoiden kuningas , kuhhoo pystyllä Linloonlahdelta 3.3.2012

Pitkä duuniviikko takana ja ei päässy ku kahtena arkipäivännä pilikille. Lauantai aamuna kuhanmetskaus-kuume oli aika lailla pahimmasta päästä. Aamupäivä arpoiltiin niin pilkkimestaa kuin ipanan hoitajaa. Kaikki järjesty ajallaan ja jäälle lompsittiin puolenpäivän jälkeen. Kohde oli vaimon keksimä ja erinomainen heitto. Ekaa kertaa pilikille Linloonlahdelle. Keli oli upea. Aurinko paistoi ja ainoa harmitus oli Paulan unohtuneet pilkkisaappaat. Onneks löyty jotku varasaappaat et päästiin jäälle. Jään pääl oli pahimmillaan 30cm vesi-loska kerros. Löyty sielt myös kuivempaakin kohtaa ja kelkkauria. Himas olin kattonu syvyyskartoist että missä ne kuhat oikein luuraa. No ainakin ne parikymmentä pilkkijää meidän lisäks , istuivat juuri siellä minne kartan mukaan oisin menny. Vieressä syvää ja pysyttiin alueella 2-8m. Kierreltiin luotoja ja etittiin rinteitä.

Muut pilkkijät taikka 15 lähintä pilkkijää olivat asettuneet kahteen jonoon. Huvitttavan näkönen muodostelma meit siel oli. Sellanen 15 pilkkijää kun laitetaan V-kirjaimen muotoon. Meidän jono tos yläpuolises kuvas.

Kaukana taustal näkyy toinen jono. Varmaankin paikalliset ties mitä teki. Jonossa on hauska pilkkiä. Näky siin kerran kun edellä oleva pilkkijä nosti jonkun 40cm laihan kalan ja juoksi edelläolevalle näyttämään. Kuhastusfiilikset oli korkeal. Uittelin itte 4-8 sentin pystyi isoil värikoukuil ja toukkanipuil. Kiiskiä eivät isot koukut häirinneet.

Kolmisen tuntia kun oli pilkitty niin alko olee aika selvää mitä merkkejä löytyy. Kiiskee, särkee ja ahventa. Särjet oli suuria ja 15 ahvenesta 2 kohtuu kokosia. Kiiskiä nous kuudes tunnis joku 40, särkiä 15. Päivä vaikutti täydelliselt. Ainoostaan se kuha puuttu. Maisemat oli täydellisiä ja aurinko lämmitti.

Ei sitä huvita enää edes itkee sitä kuhaa. Täydellinen pilkkipäivä. No alkohan ne emännän varpaat sit palelee, mut taisteli urhoollisesti ja veti yllättävän vähäl valituksel päivän. (Himas ku katottii emännän varpait ni todella kaksvärinen jalkapöytä ja umpijääsä viel tunnin autossa istuskelun jälkeen.

Isoja särkiä sielt tulee. Paljon kivempi kuhastaa kun tulee edes väärää merkkiä.

Tos vaihees oli tullu emännäl kipuraja vastaan ja pakattiin kamat. Yhteisymmärrykses kuitenkin.

Tosi nasta pilkkireissu takana ja jutut karkasivat jo huomiselle kuhanmetskaukselle. Odotukset ovat korkealla. Tilastollinen pakko et huomen jompikumpi nappaa kuhan. Linloo on siisti kesämesta ja ehkä vieläkin siistimpi talvimesta. Suosittelen kopasee. Kaikennäköst mestaa löytyy ja eiköhän sielt kaikennäkösii kalalajeiki uiskentele. Mulla vaan on joku kirous päällä. Ennen reissuu kävin hakee 2.3.2012 ilmestyneen URHEILUKALASTUS-lehden 2/2012 . Etsin sielt mainintaa mun liejutokost ja löytyhän se...

Mut löyty sielt muutakin. Löyty tosi mielenkiintonen kuhanpilkintä artikkeli , useamman sivun mittanen ja niillä opeilla mentiin tää ja huominenkin päivä. Huomenna natsaa saletisti. Uskokaa pois! :)) Kohta jätän blogittamatta jos ei kuhaa irtoo.