Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kivisimppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kivisimppu. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. tammikuuta 2012

Särki on kala , Särki on Säyne

Kävi ilmi että Vuoden 2012 ensimmäinen kala onkin SÄYNE. Ensimmäinen Säyne elämässäni. Kaverien ja omatkin epäilykset vahvistettiin lähettämällä kuvat RKTL:n tutkijalle tarkasteltaviksi. Tänään tuli tuomio , korkeelta ja kovaa : SÄYNEHÄN SE!!! Ei vois fongailuvuotta paremmin aloittaa. 40 suustansakoukutettua pitäs olla nyt lasten leikkiä :)


Siinähän se Säyne sojottaa!

Huomenna lähdetään laituripilkille ja mukaan tulee uus kamera Olympus SZ-10 jossa supermakro ominaisuus. Supermakron pitäis taata laadukkaat lähikuvat pikku öttiäisistä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

31.12.2011-1.1.2012 Laituripilkillä Airistolla

Kolmen kopla , HeittokalaTarantella + Vesku, saapuivat tuuliselle Airistolle siis uudenvuoden aattona. Meikäläisellä ainakin ajatukset olivat jo fongauskauden avauksessa ja päätinkin heitellä virpalla lusikoita nokkakalojen toivossa. Paulahan aikamoisen Härkäsimpun sielt vetäskin. En oo niin isoo ennen nähny ja oiskohan veskukaan.


Alempi simppu o meikäläisen ja sil oli kohtuu tuore kuore kidassaan. Ahne kaveri.

Paula nyki 3 simppuu, meikä yhen ja vesku nollat. Noh mä olinkin säästelly energiat kirjaimellisesti vuoden vaihteeseen. Vaakasuora lumimyräkkä saatteli meidät mokille lämmittää saunaa... Siitä tulikin sellanen maratooni saunanlämmitys etten toista muista. Noh 23:45 hilpastiin pihalle ja pohjaonget pyytämään. Ja eiku lirkkiin otsalampunvalos rantsuu. Kello 00:13 oli meikällä vuoden eka fongo , Särki , rantsussa. Särkeä seuras ylläri kun veskun kivisimppua ihmeteltyäni lähdin noukkii semmosen itsellenikin. Eli kivisimppu sai luvan olla fongo numero kaksi tälle vuodelle.

Siin niit nyt sit olis. Veikkaisin et kohtuu ekoja fongoja fongopiireis. Veskun kivisimppu keskel.

Aamul oli pakko ottaa kamera messiin röökil napsii pari kuvaa ensimmäisestä auringonnoususta vuonna 2012.


Rouva napsas samantein kuorehet veksun kans ja mul alko kuoreapina painaa seläs. Mut keli oli mitä mahtavin ni jaksoi yrittää.


Noh ahvenesta tuli fongo numero 3 ja sit tulikin jo Silakka numeroksi 4.


Keli oli upea.


Ja tulihan se kuore kun oikeen kiukulla yritti. Eli fongo numero 5


Tsiigailin siin sit kolmipiikkien ja katkojen karkeloit pilkkimisen ohel ni silmiin osu joku tikku mil o silmä. Noh eiku yritin kietoo siiman sen ympäri mut ei onnannu. Sit koukkasin sen pilkkivavan kärel ja ylös tuli kohmeinen luikero, joka 5 minuutis olikin jo jääpuikko. Elämäni ensimmäinen Siloneulan fongaus. Jee jee aina sattuu ja tapahtuu kun pitää silimät auki ongella. Juu eli täst ei tuu fongopistettä kun ei oo suustakoukutettu.


Rouvahan olikin jo aikoja sitten polttanut päreensä huonon pilkkivavan kans ja juuri kun tuli käskyä puhelimitse että autoon tai mene bussil ni Härkäsimppuhan se sielt tuli fongoksi numero 6. Sit pakattii kamat kasaan ja häipättiin pikana autolle ettei kyyti jätä. Noh ei tullu kivinilkkaa , mut ei paljo jääny harmittaa.
Venäläisii turistei kiinnosti mahoottomasti meijän pilkkimiset ja parisenkymmentä niit kävi meitii ja meitien kaloi pällistelemäs ja kuvailemas. Erittäin onnistunut reissu, mut vesku voi olla erimieltä kun joutu autonsakin jättää sinne vasten tahtoaan.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Fongausvuosi lähestyy loppuaan

On jouluaatto ja pikkuhiljaa pakko luovuttaa 40 rajan metästys (vapavälinein suusta koukutettuna, Suomen rajojen sisäpuolelta). Lopullinen saldo taitaa jäädä 39 + 1 haavilla. Paljon lähemmäks ei kuninkuusrajaa (40) piäse rikkomati. Kuvia en näköjään tosta mateesta laittanutkaan ni laitetahan ny sit.


Erälehden artikkelin innoittamana suunnattiin Weksun kans salaiselle (Pennasen/Salosen -vinkkaamalle) mestalle keravanjoella. Ensin kuitennii kävästii seukkasaares pilkkii mustatokkoi ja huimat 1kpl särkiä mateen syätiks. Ei siinä kauaa kerenny särjenpalat keravassa marinoitua kun ekan kerran kellot kilajas. Tokalla kilkatuksella olikin sitten elämäni ensimmäinen made matkalla kohti rantsua. Irtihän se piäs kun nostin ilimaan ja eiku Jonathan Edwardsin oppien mukaan kolmiloikalla perään. Just ennen wooteria nappasin niskasta kii ja fongo nro:39 ohjattiin rantsuun kuvattavaks. Siinäpä hyvä laji syksyiseksi jokikalastukseksi.

Tainionvirral kävästiin kans joulukuun alkupuolel mut ei uusia fongoja. Kivisimpun nappasin kyl rantsusta haaviin. Pari haukee sentäs sai kelatakkin.




Kerettii myö samal reisul ihastelee emäsalon tyrskyiki.



Lopullisesti kausi päätetään laituripilkkireissulle 31.12-1.1. jossa avataan myös seuraava fongausvuosi apinan raivolla. Sieltä (turuun saaristosta) nousevat teistit ja elaskat heti kättelyssä. Huomenna ehkä viel kävästään jossai virppailemassa, mut eiköhän tän kauden voi hyvinkin pitkälti taputella fongailujen puolest sinetöidyks.
Ja muuten millonkohan sitä pilkitään kuoretta seukkasaarenseläl? Sanohan se? 7 plusastet lupailtu lähipäivänä.

Ai niin kävästiihä myö viime viikonloppuna siä turuuski päi. No muutama fotone sielt viä.






Nähtiihä myö tuol niit silakanlitkaajiakin ja yhen silakankin hyö näyttivät saavan. Pittää vientää varmaan pohojaonget ja litkat valmiiks pilkkitouhujen lisääks. Tervetuloa Fongausvuosi 2012! Valmiina ollahan!

torstai 16. kesäkuuta 2011

Saletisti Natsas 30

Oli keskiviikko aamu kun aloin valmistautua kivisimppujahtiin tulevana yönä. Edessä olisi aamukalastus vantaankoskella, sitten duunia ilta kybään ja sit lirkit tanaan stadin yöhön. Säätiedotukset sun muut asiat saivat minut hylkäämään karppijahdin vantaankosken suvannosta. Ei ollut esim. maissia. Kivisimpusta oli siis tuleva kolmenkybän rikkoja.

Ysiltä aloitettin kalastus vantaalla ja jo kybältä ropisi kiitettävästi vettä niskaan. Seuraksi kalaan sain Viikate Viccyn joka kiilas kirkaasti kärkipäähän jos välineiden surkeus on mittari. Jätkän 0,30 monofiili-siima vuodelta -85 katkeili kun vähän käsillä nyki. Vapa maalarinteipillä kasassa. Jätkä sai painavan lusikan lentää 10m jos oikein kovasti riuhtoi. Sitä saa mitä tilaa kun Antti päätti viedä kavereitaan kalastuksen alkeiskursseille. (Ketään en ole pyytäny vaan kaikki vinkunu mukaan).

Vantaan virtaus oli luokkaa ämpäri/sekunti ja kalat oli häipyneet karppien maille, suvannon monttuihin. Vesisateen saattelemana pakattiin kamat muutaman tunnin tyhjän nyhjäämisen jälkeen ja suunnattiin motonettiin missä kerroin mitä välineostoksia on ihan pakko tehdä jos aikoo kalastuksesta nauttia. Samalla kaappasin mukaan toukkia ja matoja illan simppureissua varten. Hyvin harvoin jätän tarkistamatta onko madot hengissä, mut nyt varmaan tokan kerran tänä vuonna jätin ja tokan kerran madot olivat " puolimaatunutta matovelliä". Mahtavaa!

Ja eiku duuniin ja trukki kulki taas. Ajatukset olivat jo illassa ja muutama keräilyvirhe laitettakoon simppujahdin piikkiin. Kello 22:00 kurvas Fiat Ferrari duunimestoille ja pirtsakka Paula muistutti heti mieliin että on niin ihanaa lähtää yökalaan kun herätys 05:30. No ei se mitään. Joskus miehen on oltava mies ja vaadittava lupaa tehdä jotain älytöntä lyömällä nyrkkiä pöytään siis (pyytämällä kauniisti, anelemalla polvillaan, lahjomalla) . No vihdoin päästiin rantsuun ja yhentoist pintaan alkoikin hiukan hämärtää. Ittelle 20-koon lirkki ja Paulal 22-lirkki. Ensimmäiset 20 min olivat tosi hiljaisia. Näin vain 5 3-piikkiä ja Paula 2. Kivisimpuista tietoakaan. Vaihdoin taktiikkaa ja siirryin syvemmälle ja heti tapahtui jotain. Simppu kävi toukkaan kiinni , nykäsin ja simppu irtos 5cm veden yläpuolel. Ei kerenny dyykkaa itämereen. Sit uhrasin taas 20min turhaan tähän samaan koloon koska ei vain kykene luovuttaa kun kerta sen himoitun simpun näkikin. Alkoi usko ja toivokin mennä ja jätin lirkin mikropohjaongex. Polttelin tupakat ja tässä vaiheessa Paula oli luovuttanut koko touhun. Otin paulan lirkin ja siirryin simppukolon läheisyyteen, mutta sijoitin tällä kertaa saman kaltaiseen koloon vielä hiukan syvemmällä. Simppu iski heti kiinni. Malttamattomana repäisin heti lirkin ylös ja koukuttuihan se pentele kuitenkin. Vuoden 2011 Kalabongaus numero 30 näki pimenneen kuun. Varmasti näki. Ei vaan myöntäny. Hiljanen kaveri koukku suussa.





Siin se nyt sit oli. Kiva fiilis. Vuoden alussa asetetut tavoitteet täynnä. Ei menny kauankaan kun ajatus siirtyi hietatokkoo ja mutuu. Näin se homma etenee. Piti jättää hietatokot sun muut uiskentelemaan ja päästää emäntä ansaituille parin tunnin tirsoille. Just listailin jotain lajei ihan mitä päästä löyty et mitä vois viel loppuvuonna tavoittaa : Karppi, ankerias, harjus, puronieriä, mutu, hietatokko, säyne, kivennuoliainen, mustatokko, 5-piikki, miekkasärki, lohi, sulkava, rautu, kirjoeväsimppu, muikku, kampela, made. Siinä joitain ajatuksia. Kommentoidakin saa että mikä on helppoo ja mistä. Jos ajelee vaik 300km johonkin suuntaan niin pitäs olla hyvät neuvot että irtois yhel reissul. Muuten tulee kalliiks tää touhu. Harjusta ja Lohta lukuunottamatta nää ois elämän ensimmäisiä eli elämänpinnoja.