Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kivinilkka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kivinilkka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Härkäsimppua ja Kivinilkkaa 23.-24.3 Airistolla

Aurinko valaisi aikaisin matalan majamme Airiston juppikylässä. Meri-ilman käheyttämät kurkut hoivattiin aamu-teellä ja alettiin valmistautua viikonlopun mittaiseen pilkkikarkeloon.



Eväät reppuun, kamat kantoon ja eiku muutama satametrii jäille. Alotuskohta oli päätetty edellisillan lopetuskohtaan. Mulla oli mielessä 3-piikki, silakka, kampela, säyne. Paula lähti tavoittelemaan kivinilkka pongoa. No näillä leveyspiireillä ei kovin kauaa nilkan suhteen rimpuiltu. Kallion eest alotettiin ja ekaks Paula nyki Ahvenen ja jo toka kala oli Kivinilkka. Paulan fongo numero 7.



Ja eiku Kalliolle kiipeämään ja haistelemaan missä seuraavat fongot luuraa?


Heikoimmillaan jäätä oli 6 kairanpyöräytystä eli arvion mukaan alle 10cm. Varovainen piti olla. Väylältä kun löytyy syvyyttä useita kymmeniä metrejä ja virtaukset voivat olla arvaamattomia. Kallion edustalla pyörittiin aikamme ja jossain vaihees päätettiin lähtee Weksun vinkkaamalle kampela mestalle, matalalle hiekkapohjalle. Kallion edustalta nousi Simppua, nilkkaa, ahventa ja muutama kuore. Kampelamestoil tuli sitten vain pikku ahventa jatkuvalla syötöllä.

Nälkä alkoi jo kurnimaan ja päätettiin lähtee Paraisille idylliseen maaseutumaisemaan täyttämään masut ja eväspussukat. Honkkarista haettiin myös siikaviritykset ja oikeen harvinaisen pirteet kastemadot.

Maaseutumatkailu koitettiin pitää lyhyehkönä, että jääaika on megalomaaninen. Kun päästiin takas jäille niin taivas oli verhoutunut harmaaseen pilvimassaan.

Meno jatkui kuitenkin samanlaisena. Simppua, kivinilkkaa ja kuoretta nous 18 metristä.



Näköjään on sitä aurinkokin ajoittain pilkahtanut.



Katteltiin monta kertaa pohjoispuolen reimarin suuntaan että millon 3 hengen pilkkiporukka luovuttais ja päästäis meidät sinne. Reimarisuunnitelma oli tehty jo Paraisten Pitseria Venetzias.


Jossain vaihees reimari-porukka häipyi ja suoritettiin pikamarssi mestoille. Kuvassa taustalla kalliomestat.


Kuoretta nous hyvin ja sitä käytettiin paloina hajustamaan pystyä ja tasuria. Sit annoin 10cm palasen lillua pohjas mateen toivos. Ja eiköhän sit härkäsimppu ollut syönyt senkin. Melkoisia ahmatteja.


Pikkasen säikähdin, kun pohjaonki viritys, 10cm kuoreenpalal, hyppäs metrin kohti reikää. Tein vastaiskun ja  kuvittelin kelaavani madetta ylös. Ei saamari, Simpunpää sieltä reijästä putkahti.


Siin se on suu täys kuoretta.

Paulal tuli vilu ja hän lähti ilta kuuden aikoihin lämmittää saunaa. Mä jäin kaijuttaa syvyyksiä ja ettii penkkoja.
Samal osuin johonkin ahven parveen kun tuli 3 vähän isompaakin ylös. Aurinko alkoi laskemaan ja mikäs siin oli istua pilkillä. Ihastella auringonlaskua ja venailla että pääsee pitkän pilkkipäivän päätteeksi valmiiseen saunaan.

Päivä pulkassa ja kohti saunan lämpöä. Ilta jatkui vedonlyöntien ja pilkkisuunnitelmien säestämänä. Sunnuntaiksi oli luvattu täydellistä keliä.

Sunnuntai 24.3. Täydellisen kelin pilkkipäivä


Sunnuntai tarkoitti myös lähtöpäivää ja suuntasin hyvissä ajoin jäälle seiskan jälkeen. Paula jäi pakkaa kamat ja sivoo mökin. Avaimetkin sai tiputtaa 100 metrin päähän postilaatikkoon mökistä.

No mut kun pääsin jäälle niin tajus et ei jumansviidu tääl ei tuule yhtään ja aurinko paistaa.


Sunnuntaihin mennes mua ei oltu siunattu viel ainoallakaan fongolla. Asiaan piti tehdä pikanen korjaus. Virittelin salaiset HYSHYS-vehkeet ja lähdin 3-piikki mehtälle. Kun ei ole varma onko alueella 3-piikkia, on indikaattorit herkistettävä maksimiin. Ja kun hetken kuluttua oikealla korkeudella alkoi indikaattori väpättää niin oli onneni kukkuloilla. Oiskohan joku viides vastaisku tuonut toivotun tuloksen ja vuoden 9. FongoBongo oli kädessäin :)


Reissu oli jo taydellinen. Paulal 2 uutta fongoa ja mullakin nyt 1. Edessä täydellinen pilkkipäivä täydellisessä kelissä. Ei tarvinnut hammasta kiristää. Kaikki oli vaan plussaa.

Venailin siin että Paulakin saapuis jäille niin seuraani liittyi Lintubongari megalomaanisen järkkärinsä kanssa. Kertoi että eilen bongasi Merikotkan. No mainitsin että mä oon kalabongari ja sitten homma menikin aivan överiksi. Lintubongari kertoi että oli eilen lähistöllä pilkillä ja sai semmosen lajin mistä meikä vain unelmoi. Sanoin että suoraan sinne ja näytät paikan ja välineet. Lintubongari oli varma fongauksestaan ja nostin kaikki simput ja nilkat jäälle ja kysyin ettei varmasti ollut mikään näistä. EI! Lintubongari oli varma asiastaan ja sanoi että oli Googlettanut ja tarkkojen tutkimuksien jälkeen päätynyt erääseen lajiin.


Paulakin saapui mestoil ja kun Lintubongari kuvaili meidän kivinilkkoi ni aattelin ettei hän pahastu jos mä kuvaan lintubongarin. Tietysti mainitsin että mistä löytää mun blogini. Armottomasti saalistettiin jymy-ylläri-fongobongoo.

Aurinkoinen tyyni keli oli todellakin aktivoinut simput ja nilkat. Kuoreet olivat ihmeellisesti kadonneet täysin. Sunnuntaina ei ainuttakaan kuoretta. Nilkkoja ja simmpuja joka nostolla.


Totta kai mä kuvittelin joka nostol et nyt tulee JYTKY mut ei niin ei. Nautiskeltiin elämästä minkä kerkes. Alla olevan kuvan simppu punnattiin ni vaaka näytti lukemia 270g.


Joskus kannattaa sitoo tapsit tarpeeks kauas pilkistä. Alla kuvassa ainut tuplatärppi.



Kuvailtiin videoita ja katteltiin vierestä seilaavia laivoja.





Videokamera ei tullut mukaan ja pirkka-digikamera sai kelvata. Patterit loppu just kun kävelin laivaa kohti.

Lopuks yritettiin viel Paulal 3-piikkii mut ei löytyny. Kotimatkalle lähdettiin akut ladattuina ja niin hyvillä mielin etten muista. Tota HYSHYS-kalaa on turha Udella. Ehkä Weksu on tiedon ansainnut jos kehtaa kauniisti pyytää :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

20.1. Täsmäisku SeukkaSeläl ja tulosta tulee

Joskus pitää jonkun verran suunnitella tekemisiään. Pilkkifongoilu-polte oli särkireissun jälkeen vielä sen verran huipussaan, että oli parempi käyttää ilta seuraavan reissun suunnittelemiseen. Kohteena oli Seurasaarenselkä ja kohdefongona Kuore. Mietin että mistä tää polte johtuu, ni en voi syyttää muuta kuin kalasaalis.comin pilkkifongoilu kisaa. Vuos sit jäin kisas kaus kärestä tuloksel 9 lajia. Voittaja tais vetää jotai 13. Joo eli siis kaivelin lauantai-iltana taktiikkavihkosen esiin ja aloin piirtää reittiä selälle. Kävin läpi mitä pilkkejä käyttää ja millasista syvyyksistä Kuoretta haravois. Pilkkivavat viritin vimosen päälle ja virittelin sivutapsit valmiiks. Kuorefongo here I come!


Tosta se lähti. Voiko enään kauniimpaa keliä toivoa. Suunnitelmat olivat kristallin kirkkaat. Aloitin viime vuosina hyväksi havaituilta koordinaateilta. Olo oli luottavainen. Silppuabboo nous harvakseltaan ja kaikki sivutapsis. Miksi? Välil meni pitkiäkin aikoja et ei mitään. Ei haitannu, olo oli luottavainen koko reissun ajan. Parissa tunnissa olin edennyt reittiä n.400 metriä. Keskimäärin 8 minuuttii reijäl. Seuraava reikä 20 metrin päähän.


Puolisen kilsaa oli reikäjonoo takana ja saaliina vain abboo. 2 suurinta olivat selvästi suurempia n.200g. Takaraivossa kävi välillä ajatus tasurin uittamisesta, mut onneks pysyin suunnitelmissa. Ja sehän palkittiin piakkoin. Tärppi oli jollai tavalla tuttu, mutta ihmetys oli kuitenkin suuri kun kivinilkka saapui säteilemään elämääni. Muistan tärpin. Kaks vetäisyä ja ei potkuja ylösnousemuksen aikana.




Ihana Nilkka. SeukkaSelän eka Nilkka mulle ikinä. Kiva että lähivesiltäkin löytyy diversiteettiä. Olo oli letkee. Tästä eteenpäin kaikki fongot ois plussaa. Pidättäydyin taas suunnitelmissa ja haravoin Kuoretta eri syvyyksistä ja eri kerroksista. Tos sillan al oli muuten 20 senttii teräsjäätä. Odotin et ois ollu heikompaa. Seukkaseläl jäätä oli varmaan 30-40 senttii. Yht`Äkkiä keli muuttu aivan päälaelleen. Kivasti blosas ja muutenkin siistii tsiigail näköalapaikoil kun LuontoÄiti Määrää! Nappasin muuten pikku viteopätkänkin just enneku näkyvyys katos.

En sit tiedä toimiiks toi viteo kun en ole ennen laittanu näit. Kirjotelles ei ainakaan pyöri.

No mut jos ei pyöri ni alla semmonen kuva et eiköhän siitä aisti mitä tapahtu.


Lähin takaspäi selälle ja seurasin sellast railoo mikä jatku ja jatku vaan. Suunta oli otettu aloituskoordinaateille. Joskushan sinne päästiin ja fiilis huippu vaik mitää kuoretta näkynykkään. Sit yhel reijjäl nous kaks isoo kiiskee. Niitä siin ihmettelin ja taas nyki. Terävämpi ku kiiski, mut ei rätätätä niiko ahven. Ei Jumaleissön! Son KUORE! :D Ta Daa! Ja eiku Bileet pystyy. Alotuskohasta Kuore, niiko monena aikasempanakin vuotena.



Päivä oli täydellinen. Aurinko laski kun fongoja ropisi. Mut hei kyyti oli tulos noutamaan vast tunnin pääst. Eiku Simona virittelee Tasuri-MegaKurkulla.


Tasuri-MegaKurkku siks ku Seukkaseläl ei tod uiskentele Kuhia siellä täällä. Ne pitää houkutella jostai viereisistä lahdista paikalle. No tuli sielt yks tärppi tunnis mut ei haitannu. Oli jo pimeää ku pakkailin kamat. Taas kerran täydellinen fongailuBongailu päivä. Tuli fongot 6 ja seiska. Näillä kalasaalis.comin pilkkifongoilukisan jaettu ykössija ainakin hetkeks. Ja eiku suunnittelee ensviikonloppuu. JESH! :D

maanantai 20. helmikuuta 2012

3. päivä

Pilkkiloman kolmannen päivän tehtävä oli tipauttaa jo useamman tunnin kivinilkka-apina selästä. Eihän se paljoa paina mut klo:11 piti olla jo menos Paraisille luovuttaa mökin avainta. Onneks tuli nukuttua sen verran huonosti että pomppasin jo 06:30 kolistelee kamoja kuntoon. Aamusta oli tulossa aurinkoinen ja sen aisti jo kauan ennen auringonnousua. Seiskan jälkeen oltiin jo menos mestoil.


Todella hiljasta oli kalojen suhteen. Pariin tuntiin tuli 1 kpl mini ahvenia, siinä kaikki. En nyt tarkalleen muista kellon aikoi mut oisko jotai kymmenen mais sit tullu se kauan kaivattu kivinilkka. Just sillä hetkellä vaihdoin 1-haaraseen koukkuun. Oisko 3-haara ollut jotenkin liikaa varovaiselle syönnille. Tiärä häntä? Todellakin pistin pileet pystyyn. Viel ois vajaa tunti aikaa noukkii se Kuha-apina (eli elämän eka pilkki-kuha, täysin käsittämättömän kokonen apina siihen nähden kauanko oon sitä metskannu 3 talven aikana).

Ihana otus... joka kerta!

Ja eiku rantsuun päi. Kivinilkka tuli 25metrist ni nyt siirryin 10 metrin syvyyteen uittaa tasuria kuhan toivos. Naisväkikin saapui ihmettelee ja lätkäsin tyypeil pilkit kouraan. Duraceelilt puuttui viä härkis mut eiköhän se junttihärkis sit koukuttanu ihtensä mun tasuriin jee.
Eli tasuril härkis 10 metrist!

Naisväki nyki tasaseen tahtiin abboo ja minäkin viel yhe. Sit tuli kello tarpeeks ja käsky kävi et menox ny! Otin viel pari kuvaa kun kamat survoin reppuun.



Ja kohti uusia seikkailuja. Seuraavaksi vaikka kuha ja lahna. Ehkä made tai sorva. Nähtäväks jää. Ja koskaan ei voi tietää mikä sieltä tulee, mut taivas varjelee. Voikohan helsingin vesiltä saada ryöstäjäl mateen? sano se! Ehkä se pilkkimade pitää jättää tulevil vuosille? Huomen kuhaa, ylihuomen kuhaa ja madet , joo niin met teemmä :) soronoo!!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Pilkkiloma 18.-22.2.2012 Toinen päivä

Tokan pilkkipäivän aamu sarasti Salossa kun lumimyräkkä yltyi yltymistään. Maittava aamiainen Salon Cumuluksessa lärviin ja auto kohti airiston miljoonia helppoja kivinillkoja. Kun joskus pyryn keskeltä suoriuduttiin mökkikylään niin 100 metriä ennen mökkiä auto juuttui hankeen (auraamaton tie). No eiku minilappari kouraan ja aamujumpaks 8 x 3 metrii alue lumettomaks. Jee päästiin hangesta yli. Ihan ei mökin eteen päästy kun metrinen lumivalli katkoi tien. Auto jätettiin roskakatoksen eteen. Kamat mökkiin ja hiluvitkuttimet pyyntikuntoon. Tuuli oli ihan käsittämättömän kova. Nyt pääsis uudet IMAXin lämpöhaalarit testiin. No miehän säntäsin munaravia yksikseen pelipaikoil kun kerta aikainen pilkkijä kivinilkan nappaa. Jee ei naurata vielkään. Naisväki suuntas viel Paraisil shoppailee. Ja eiku mestoil.
Noh mestoil odotti kiva ylläri kun 30cm jäänpäälinen hanki oli 100% kyllästetty vedellä. No eiku kairailee jään vahvuuksia. Pidin muuten koko päivän kirjaa montako kairanpyöräytystä tarvittiin. Kaikki osuivat 9-11 väliin. Lapparin varrel sai hyvin jäänpaksuuden mitattuu ja aika lähel 20cm joka puolel. Olin varautunut suurempiin heittoihin virtauksista johtuen. Kauaa ei muuten ekaa kalaa tarvinnu venail. Härkäsimppuhan se sielt pikana bongattiin.
Sitten seuraskin pitkä hiljanen jakso kunnes pääsin niin lähel vastapäistä kalliorantaa että olikin enää 10 metrii syvää ja abboo alko nousee. Yhe kerran testasin simppusyvyyden vetämäl pilkin ulos avannost kävelemäl pois päin. 30 askelta tarvittiin eli vajaa 30 metrii syvää. Abboi ois varmaan taas tullu vaiks hurumykket jos ois kiinnostanu. No ei kiinnosta. Veksukin sattui soittelee joskus ja mainitsin että kohta siirrytään kivinilkka jahtiin. Siitä tuli sit semmone et haluis pikana unohtaa. Varmaan 4 tuntii kuuesta tuhrasin kivinilkkajahtiin. Ei siin mitää ellei toi naisväki ois pyörähtäny mestoil ja nostanu molemmat kivinilkkoi. Paula otti härkäsimpun kans. Duraceeli vetäs siis elämän ekan kivinilkan ja koko jengin ekan täl reissul.






Naisväel ei kauaa nokka tuhissu ku tarvittavat lajit oli yläällä ja eiku mökki kutsui. Meikäläine pääs siis yksin taas raivoisasti yrittää kivinilkkaa ja nyt oli ottipelikin tiedos. Ja fitut sielt mitää tullu pari tuntii pyörin siin 15 metrin säteel ja mitää kivinilkkaa tullu. Aurinko laski ja pimeys ajoi ukkelin saunaan ja syömään. No pikasesti ne hoidettiin alta pois ja eiku elämän ekalle mademetskaus käväsylle. Mökin eteen parin metrin veteen koputtelee ryöstäjää ahvem mausteel ja pohjaonki ahvenenpalal viereen. No siin on todella tylsää puuhaa ainakin jos vettä on 30cm jään pääl ja saappaat o jotai 40mc korkeet. Reppuu ei voi uittaa eli seisoen pitää pohjaa koputel.

Ekasta madereissus vois sanoo et parempi kun menee jonkun osaavan kans jonnei mis on mateit. Tos touhus tuli sellane ankerias dejavuu. Ei niiku minkään maailman uskoo omaan tekemiseensä. Noh toista tuntii siin hieroin ryöstäjän koukkuu kovaan pohjaan ja venasin et kilikellot sois. No ei soinu.

Kello o puol ykstoist ja eiku nuksuu kun aikasin aamul o treffit kivinilkan kans. Ei kai toikaan ny sit täysin turha päivä ollu. Hemmetin nopeest ne vaan menee. Joku laji ku alkaa ketuttaa ni siinä unohtuu muut ja sit hakataan päätä seinään. Ei tarvinnu kuhaa, kampelaa, siikaa paljo yritel. Soronoo ja unta palloo!!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Fongausvuosi lähestyy loppuaan

On jouluaatto ja pikkuhiljaa pakko luovuttaa 40 rajan metästys (vapavälinein suusta koukutettuna, Suomen rajojen sisäpuolelta). Lopullinen saldo taitaa jäädä 39 + 1 haavilla. Paljon lähemmäks ei kuninkuusrajaa (40) piäse rikkomati. Kuvia en näköjään tosta mateesta laittanutkaan ni laitetahan ny sit.


Erälehden artikkelin innoittamana suunnattiin Weksun kans salaiselle (Pennasen/Salosen -vinkkaamalle) mestalle keravanjoella. Ensin kuitennii kävästii seukkasaares pilkkii mustatokkoi ja huimat 1kpl särkiä mateen syätiks. Ei siinä kauaa kerenny särjenpalat keravassa marinoitua kun ekan kerran kellot kilajas. Tokalla kilkatuksella olikin sitten elämäni ensimmäinen made matkalla kohti rantsua. Irtihän se piäs kun nostin ilimaan ja eiku Jonathan Edwardsin oppien mukaan kolmiloikalla perään. Just ennen wooteria nappasin niskasta kii ja fongo nro:39 ohjattiin rantsuun kuvattavaks. Siinäpä hyvä laji syksyiseksi jokikalastukseksi.

Tainionvirral kävästiin kans joulukuun alkupuolel mut ei uusia fongoja. Kivisimpun nappasin kyl rantsusta haaviin. Pari haukee sentäs sai kelatakkin.




Kerettii myö samal reisul ihastelee emäsalon tyrskyiki.



Lopullisesti kausi päätetään laituripilkkireissulle 31.12-1.1. jossa avataan myös seuraava fongausvuosi apinan raivolla. Sieltä (turuun saaristosta) nousevat teistit ja elaskat heti kättelyssä. Huomenna ehkä viel kävästään jossai virppailemassa, mut eiköhän tän kauden voi hyvinkin pitkälti taputella fongailujen puolest sinetöidyks.
Ja muuten millonkohan sitä pilkitään kuoretta seukkasaarenseläl? Sanohan se? 7 plusastet lupailtu lähipäivänä.

Ai niin kävästiihä myö viime viikonloppuna siä turuuski päi. No muutama fotone sielt viä.






Nähtiihä myö tuol niit silakanlitkaajiakin ja yhen silakankin hyö näyttivät saavan. Pittää vientää varmaan pohojaonget ja litkat valmiiks pilkkitouhujen lisääks. Tervetuloa Fongausvuosi 2012! Valmiina ollahan!