8.-9.6. Piikkareita ja villasukkia

Lauantai 8.6. aurinko porotti hellejakson viimeisiä kertoja. Ilmat olivat kylmenemässä, mutta vielä kerkeis kärventyä. Loisto kohde kärventymiselle on Hausjärveläinen HYShys-lampi. Sieltä löytyy fongarille piikkarii ja rutkuu. Perheen pienimille mahdollisuus uimiseen.

Uimakamat olivat messissä, mutta kun saavuttiin lammelle niin ei se keli enää niin helteinen ollut. Ja eikun asiaan eli piikkaria metskaa. Tutut kuviot ja onget veteen.

Pakko oli käyttää tilaisuutta hyväksi ja laittaa Duracelli kuvaamaan. Voi elämä sitä kuvien määrää mikä kameran muistikorttia kuritti. Gepardin lailla Duracelli lauko 110 kuvaa sekunnissa.

Piikkareita ei kauan tarvinnut hakea. Kymmeneen minuuttiin kaikilla kolmella komeili uusi vuosifongo Piikkimonnista. Mulla numero 37. Paulal 27. Duracellil tais tulla vasta vuoden kolmas.

Ongittiin kuitenkin ihan kokonaiset 15 minuuttii ja Duracelli vetäs ainokaisen Ruutanan. Hänelle fongo numero 4.

Tohon oli hyvä päättää maratoonarimainen lajinhaku rasti.

9.6. oli tarkoitus täydentää Elis-Arkistoa vähintäänkin viidellä lajilla. Kohteina olivat Turska, Nokkakala, Isosimppu, Vaskikala ja Kampela. Merireissua oli suunniteltu varmaan vuoden ajan tai ainakin aktiivisemmin 6 kuukauden ajan.

Meitä oli 3 jannuu lähös eliksiä jahtaa, sekä kippariks hommattu Kalakettu.

www.kalakettu.fi

Opas alan eliitistä ja välineet sen mukaiset.

Lauantai ilta venähti pitkälti sunnuntain puolelle kun virittelin viimeisiä fongaushärpäkkeitä. Reilu nelisen tuntii unta palloon ja kello herätti. Markku ja Weksu kurvasivatkin kohta pihaan ja eiku matkaan. Kohdesatama ei ollut kaukana. Kirkkonummen alueelta startattiin ulommas. Linkistä liikkuvaa kuvaa.

http://www.youtube.com/watch?v=HysB66muJUU

Ensimmäinen laji oli Turskan pilkintä. Suosiolla vaihdoin himasta raahatun siikavavan Weksun jäämeri-vapaan. Syvyyttä ei ollut huimasti jotain 30m jos oikein kuulin tuulessa ja tuiskussa. Pilkillä oli painoa 250g. Pilkkiin kalanpala syöttiä ja pilkin ylle koukkulitka. Ja eiku veivaa ylös alas. Kaiku lupaili kaiken näköistä hirviösilakoista metrin monstereihin. Vaan eivätpä pilkkimme kelvanneet.

 Pyörittiin aikamme hehtaarin alueella ja veivattiin ranteet saikkukuntoon, mutta ei nypyn nypyy. Oli aika vaihtaa lajia. Alunperin suunnitelma oli 8 tunnin reissusta. Turskaa pilkkiessä ei vielä tiedetty, että Nokkakala-projekti veisi koko loppureissun. Isosimppu, Kampela ja Vaskikala -välineistö sai lojua venheessä rauhassa. Ja eiku nokkista metskaa.  Siirtymiset paikasta A paikkaan B hoitui kätevästi nupit kaakossa.


http://www.youtube.com/watch?v=aEqSK43MW7M

Videokamera veti ekaa kertaa jonkun häiriön " Recording error" ja kalastuksesta en saanut haluamaani pätkää.

http://www.youtube.com/watch?v=QE-nuHMMC8E

Aallokko oli siedettävää ja yksinoikeudella ryntäsin keulakorokkeelle horjumaan. Täytyy myöntää että 6-7 tunnin tasapainoilu pisti pohkeet spagetiksi.

Nakeltiin mitä ihmeellisempiä Nokkakalaviritelmiä luotojen ympärillä. Ja kun luoto oli kertaalleen koluttu kolmen piiskaajan voimin niin pikasiirtymä seuraavalle mestalle. Kyllä kerkes kaikennäköistä viehettä ja uittotyyliä ja koukkutapsia esitellä Nokkikselle. Mikään vain ei kelvannut.

Tässä legendaarinen Markun villasukka (Silk Hook) , siis silkkilankarulla jonka pitäisi sotkeutua Nokkiksen hampaisiin. Vaan eivätpä olleet niin nälkäisiä, että olisivat purreet kiinni. Yhteensä 5 Nokkakala havaintoa tehtiin. Nokkakalat seurasivat eleettömänä torpeedona vieheitä ja säntäsivät metrin etäisyydellä syvyyksiin. Ensimmäistä kertaa kuitenkin näin Nokkakalan ja hetki oli extreme-fongarille sykähdyttävä. Adrenaliini valui ja pumppu hakkasi.

Keli oli mainio ja melkein oli riittävästi vaatetta päällä. Kuvista ei aisti kylmää puhuria. Maisemat olivat täydellisiä jos kalastajalta kysytään. Varmaan ois hauki purru jerkkiin jos ois halunnu taikka taimen truttaan jos vedenlämmön perusteella se olisi haettu.

Elämme mielenkiintoisia hetkiä kun blogin päivitys on pois kalastuksista. Taas pitäisi olla menossa, mutta pitäisihän kaikesta keretä jotain kirjoittamaan. Reissuista saisi vaikka kuin hyviä raportteja jos niitä kirjoittelisi synkkänä syysiltana. Mut mun on mentävä kalaan. Tsorit :)

Nokkakala-projekti on nyt saanut alkusysäyksen ja emme lepää ennenkuin nokkis on kaikkien kolmen fongarin listoilla. Näkemisiin. Ja kiitokset. Markku, Weksu ja Kalakettu!

Aurinko paistoi 16-17.3.

Kattelin just peilistä aurinkolasien jättämää rusketusrajaa. Silmien ympärykset loistavat kalpeuttaan ja toisaalta nenänvarsi käryää punertavan ruskeana. Jos viikonloppuna ei ihan täysin saalistavoitteisiin päästy niin ainakin naamaria on kuritettu urakalla auringon UV-säteillä.

Lauantaina auringon noustessa suunnitelmat hipoivat taasen kerran Strobosfäärejä. Google oli taas laulanut sulosointujaan, kuinka eteläisen Suomen merenlahdista nousee vaikka mitä kivaa, varsinkin maaliskuun puolessa välissä. Tärkeimpinä Targetteina pidettiin Haukea, Lahnaa, Salakkaa, Sorvaa, Siikaa ja 3-piikkiä. No ei ehkä kuitenkaan 3-piikkiä. Käsittääkseni on mentävä pikkasen ulommas merelle että tämä lajipinna helpottuu. Korvataan se kampelalla.

Facebookista osui silmiin TR-kalastuksen kuva-albuumit ja Haikkoonselän tuhannet helpot pilkkihauet. No mitä tässä enempiä jaarittelemaan. Mennääs jäille!


Matkaan lähettiin ajoissa, mut Porvoos piti venail Shellil aamiaisen merkeis, kunnes Honkkarin toukkafarmi aukasis ovensa. Kivasti loksahti leuat auki kun avasin syöttijääkaapin ja perukoilla näkyi 4 toukkapurkkia. Tuli hetkellisesti kakka housuun et  onks yhtään hengis. No onneks pari purkkii sisälsi ihan kohtuu pirteetä valkosta toukkaa. Yleensä punasia suositaan. Ja eiku kohti Hamarin SEO:n rantakahvilaa. Parkkikset olivat tupaten täys ja kelattiin et ompas suosittu mesta. No sielhän oli alkanu pilkkikisat 09:00.

Ja nyt sinne jäälle! Mestan olin kattonu karttoja tutkailemal ja marssittii 500m etelään. Kävely oli helppoa kun tuhannet kelkkaurat veivät kohti etelää. Mesta oli pienehkö saari ja sen kaislikkoiset rantsut. Ensimmäinen kairaus osoitti jo et rankkaa tulee olemaan. Jäätä on yli 80 sentin kierteen. Raivolla voi jaksaa 3 reikää porailla kerrallaan.

Ensimmäinen fisukin hyvin ennusti kenen nimeen tänä viikonloppuna mennään. Kiisken! Kiiski-kiintiöt on taas totaalisen täysi. Miten ne muut kalat kerkee pilkkiin kun joka nostol roikkuu räkäkiiski siimanjatkeena.

Kelit oli niin kohillaan kuin vain voi. Aika nopeesti pilkkitunnelmat muuttuivat puuttuvien fongojen kiroamisesta auringon palvontaan ja ulkoilusta nauttimiseen.

 Tosta alotettiin pommittaa kaislikon reunoi. Rouva tapsipilkil ja minä haukihärpäkkeil.

Kuvat puhukoon puolestaan. Kyllä tossa kelissä hyytyy kaikenmoinen itku fongauksista.

Jossai vaihees kyllästyttii repii kiiskee, särkee, pasurii ja ahventa ja suunnattiin syvemmälle. Syvemmältähän se emäntä reissun ainoon Kuoreen nappas. Kiva piriste.

Taustalla pilkkikilpailijat valuvat kohti Hamarin kisakeskusta. Pilkkikisat loppuivat 14:00. Parhaimmillaan näköpiirissä oli varmaan 100 pilkkijää ja ulkoilijaa.

Ehkäpä tällä kertaa jätän kaikki hauettomuus itkut väliin ja totean vaan että pikkasen on muuten siisti harrastus tämä pilkkiminen. 6 tuntia viihdyttiin jäällä ja hyvillä mielillä lähdettiin kotimatkalle ja suunnittelemaan  seuraavan päivän kirkkonummen reissua.


Linloo 17.3.2013

Sunnuntaiksi oli ennustettu yhtä täydellistä keliä kuin lauantaiksikin. Matkaan päästiin puol ysin mais ja fiilikset olivat korkeal. Linloon satamaan saavuttiin joskus ysin jälkeen. Samoihin aikoihin valui mestoille moni muukin pilkkijä. Suunnaksi otettiin Linloon ulkoilusaaren itäranta ja eiku patikoimaan ja nautiskelemaan maisemista. Aurinko porotti ja askel oli kevyt. Itärannal tuli kuitenkin selväksi että kohtalainen tuuli oli yllättävän kylmä. Pari mestaa kerettiin kokeilla ennenkuin päätettiin marssii puol kilsaa lahden toiselle puolelle tuulen suojaan. Näin päätti aamun aikana moni muukin ja lahden länsipuoli täyttyi pilkkijöistä.

Hyviä mestoja löytyi sieltäkin ja koluttiin saarten ympäristöjä joista löytyi jyrkkiä rinteitä.

Paula teki heti kättelyssä selväksi kuka on perheen Kiiskimestari. Ennen kuin mä sain ekan kalani niin Paula oli kiskonut 15 kiiskeä jäälle.

Tää kuva taitaa olla alotuskohdasta ja huppu tuli tarpeeseen. Tosta lompsittiin pikana lahden yli. 

Toispuol lahtee päästiin lähes tyyneen keliin nautiskelemaan olosta.

Oikeesti ei koko viikonloppuna itkettäny yhtään niin paljon ku normaalisti.

Ahventa särkee ja kiiskee nous jos morrilla halus niitä repiä. Välillä sitä vaan iski isompaa pilkkiä ilman odotuksia ja loppujen lopuks ilman tulostakin. Mut ei haitannu.

Joskus on ihan siistii vaan nykii silppuu jäälle ja kattoo viimisen kuvan maisemaa. Ensviikonloppuna sit purraan hammasta yhteen ja itketään puuttuvia fongoja. Ens viikonloppuun SORONOO!!!!!

Myydään vähänkäytetyt Madehärpäkkeet

Kauan odotettu eka oikea madepilkki alkoi 9.2. n. klo:15:00. Saavuttiin Topsecret Hyshys Hotspotille Porkkalan seudulle. Oltiin ajoissa liikkeellä kun päästiin jonon ekaksi sillan pieleen.

Mestoilla oltiin ensikertaa ja lähdettiin kartoittamaan minne muut ovat reikiä porailleet. Mestan pitäs olla takuuvarma made mesta.

Reikiä löytyikin urakalla sillasta etelään päin. Varmaan 20 minuuttii kerettiin olla mestoil ennenkuin muitakin alkoi valumaan madeparatiisiin. Jäällä oli parhaimmillaan 16 ukkoo ja lähtiessä sillan pielen autojono oli kasvanut 13 autoon. Oli kuitenkin sen verran valosaa että Paula päätti tutustua morrilla paikalliseen kalastoon. Mä alotin armottoman rosvouksen heti kättelyssä ja Paula nosteli miniahvenia tasaseen tahtiin jäälle. Pimeyden laskeuduttua hakeuduttiin muitten pilkkijöitten läheisyyteen siinä toivossa että näkis mitä muut tekee ja miten mateita nousee. No mitään mateita ei kukaan nostanut. Jos joku käytti otsalamppua niin ei montaa sekuntia. Kyllä sen ois aistinu jos jossai ois ollu tapahtumia.

Tulipahan hakattua ryöstäjää lahdenpohjaan yli neljä tuntia. Meidän jengiin tämmönen ulkoilu ei ihan oikeen iske. Ehkä oltais eri mieltä jos jotain tapahtumia ois edes ollu. No en nyt ihan satavarmasti manaa että oli viiminen madepilkki, mut saas vaan nähä. Madeepinnat nousee joka vuosi satavarmasti keravanjoesta syksyllä. Näitä eri kohteita kun vertaa niin kybällä pieksee keravan syysmateilu tommoset pimeessä räntäsohjo schaibassa seikkailut. Mut joo. Vaik kuin arseesta toi talvikalastus ajoittain tuntuukin niin silti seuraavana aamuna puhaltaa taas usko itseensä ja karttoja selaillaan uusien lajien ja pilkkikohteiden toivossa. Kohta suunnataan lähivesille. Ihan vaan siitä syystä että pillkiminen on kivaa vaikka taivaalta sataa räntäschaibaa ja keli on plussan puolel. Kohta lähetää lähivesille hakee Paulal kivinilkka ja kuore ja mulle tietysti se Kuha taas miljoonannen kerran. Siis se eka pilkkikuha. Soronoo vaan ja kirreit!