Toutainpiina ohi tältä vuodelta - Suvannolla loiskii

Viikko kulunut maratonista ja vapaa viikonloppu. Kalamaraton 2014 treenit oli saatava täydellä höyryllä käyntiin. Takana iltavuoroviikko duunissa ja aamupäivät paikkailtiin maratonhässäkän aiheuttamaa univajetta. No ei sitä täysin aamuja nukuttu viikolla, vaan suunnittelunkukkas-vihkosessa sivut alkoivat täyttyä. Tähtäin on selkeästi Kalamaraton 2014, eikä esimerkiksi 40 suustakoukutettua fongoa tälle vuodelle.

Mustatokkoa emme ole koskaan maratonissa saaneet ja tähän täytyy tulla muutos. Aamulla pakattiin kamat ja lähettiin ruoholahden täplishelvettiin. Ensiksi käveltiin molemmat puolet päästä päähän ja yritettiin saada telepaattinen yhteys mustatokkoihin. Jostain syvyyksistä olimme kuulevinamme täplistenruntelemien mustisten hätähuudon.

Eiku vehkeet veteen. Täplistä nous 1kpl/2min tahtiin ja Paulalla käväs 700g Lahnakin näytillä. Jotenkin alkoi tuntua että kisassa tämmöinen lottoaminen ei vain vetele. Onget lojuivat vedessä ja käytiin läpi treenikuvioita. Yksi laji erottui kiireellisyydellään, nimittäin toutaimet eivät enää kauan suvannolla hillu.

Siispä suvannolle. Paula lähti asioille ja ukko pääs kiukulla repii toutsii niinkuin 2 kevättä tässä on jo pidempään rimpuiltu. Ilman toutsia siis. Nyt olo oli kuitenkin luottavainen, sillä vierestä on päässyt seuraamaan, millä ja miten Toutsit saadaan haaviin asti. Aloitin taas hakemaan oikeaa viehettä niin että vaihto 10 minuutin välein. Toutsit loiskivat ajoittain siellä täällä heittoetäisyydellä.

Pari tuntia siinä tais vierähtää. Kerkesin haavitsemaan muille kalojakin. Eräs ukkeli ei uskaltanut nostaa kilon lahnaa muurille. Ja eiku apuun. Toinen haavitseminen olikin mielenkiintoinen kun isä ja poika olivat muurilla kalassa ja pojan jigiin iski yli kilon kuha. Kuha oli kuulemma pojan ensimmäinen ja isän hätä suuri saada haavi jostain. Juoksin 30 metrin päästä tuomaan haavia. Poju sai komean kuhan :)

Ehkä joku yläkerrassa seurasi mun haavitsemisurakkaani, koska kohta alkoi tärähdellä. Ensin tärähti niin että ranteissa tuntuu vieläkin. Toutain pläjäyttii kuvaan kiinni ja suoristi koukun ja irtos. Fiilis oli korkealla. Nyt on oikea viehe, väri, uinti, uittotyyli. Ja eiku jarrua löysemmälle ja toistamaan mitä tein. 10 minuuttia kerkesin heitellä kun Tärähti taas. Pari sekuntia ja tuntui kuin ois irronnut. Pari sekuntia ja tärähti pysyvästi kiinni. Ei voi oikein verratta iskua muihin kaloihin. Toutsi tuntuu todella kiukkuiselta elämänmuodolta.

10 metrin päässä kala ja aloin hapuilla haaviani. Olin niin innoissani että kädet tärisi ja aivot löi tyhjää. Varmasti näytti todella koomiselta huojua muurinreunalla toisessa kädessä haavi ja toisessa virppa jota nyki kiukkuinen toutsi viime metreille asti. Onneksi eräs vierestäkatsoja huusi että tarviitko apua. Kyllä tarvitsin sillä tämän kalan halusin ylös. Kaveri oli ammattimainen haavitsija ja Toutsi tuli ylös. Kiitin sydämellisessti kaveria ja kysyin vielä voiko hän nappasta vielä kuvan.

Siinä se nyt lepää. En uskalla taaskaan arvioida kauanko on tätäkin kaveria etsitty sen ensimmäisen toutsin jälkeen. Tämä siis elämäni toka toutsi ja Eka Stadilainen Toutsi mulle ikinä :) Mittaa fisulla oli 58cm ja painoa 1,93kg. Eli uus rekoordi kuitenkin. Vuosifongo 34. Enään 6 lajia neljänkympin haamurajaan :)

Tästä on hyvä lähteä iltatreeneihin. Soronoo ja fongoa tulloo!! :)

Hartolan Tainionvirta, koskikalassa osa II , 20.4.2013

Tainionreissun toisen päivän aamuna, auringon ensisäteet iskeytyivät tajuntaan verhojen raosta. Pakko oli sännätä ulko-ovelle ja nähdä auringonnousu virralle päin. Kauaa ei kuuppa jumittanut kun raikas kevätilma selkeytti ajatukset ja sisäinen kello sanoi, että on aika lähteä kalaan. Edellisiltaista Ekonkosken kopasua ei paljoa analysoitu vaan ajatukset olivat jo kirremestoilla Vanhanmyllynkosken yläpuolisella, kalastusalue kakkosen loppuosassa.

Pienehkön reittisekoilun jälkeen löydettiin parkkipaikka ja suoritettiin pikamarssi mestoille missä tuoksui evämakkara. Jotenkin taas kerran pääs käymään niin että mökin pihassa tehtiin analyysi kuin kylmä ilma ja pieleenhän se meni. Pelipaikoilla tuuli nimittäin 10m/s ja puuskissa 14m/s (Ilmatieteenlaitoksen mukaan). Nopeasti tajus että perhosteluista ei tulisi mitään. Marssiessamme mestoille nähtiin kyllä pari perhostelijaa piiskaamassa vastatuuleen.

Kohdekaloina pidettiin Kirree ja haukee. Virpaten siis edettiin pellonreunaa. Siimanpäähän sidottiin kaikennäköstä lippaa, lusikkaa ja vaappua.

Aika kului ja räkä poskella piiskattiin vastatuuleen. Kyllä siinä vilu alkoi tulla. Jossain vaihees alettiin jo puhumaan lounas mestasta. Pieni hetki keskustelun jälkeen iski puolen kilon hauki lippaani ja metri rantsusta sätki ittensä irti. Ei fongobongoa prkl. Fongari ei tarvitse vuodessa kuin 2kpl haukia ylös asti. Vuoden ekan ja kalamaratoonissa toisen. Loput luupäät saavat sätkiä ittensä mielellän irti.

Lounassuunnitelmat pistettiin hetkeksi jäihin ja uudella vimmalla naarattiin sitä vuoden ekaa puikulaa. Persukset huurussa lähdettiin valumaan kohti parkkista nälän ja vilun runtelemina. Sen vertas oli kuitenkin energiaa että jaksettiin vielä käydä kuvaamassa Vanhanmyllynkoski eli kalastusalue kolmonen.

Kalastusalue kolomonen on pieni koskipätkä, mikä näkyy alla kuvassa. Ihan mielenkiintonen, mutta nyt meitä kutsui kebabit.

Kebabit nassussa paineltiin mökille vetää pitempiä kalsareita jalkoihin ja otettiin kompassista uutta suuntaa. Seuraava kohde oli kalastusalue nelonen. Alla kuva nelosen parkkikselta laavulle ja koskelle päin.

Nelonen on kans pieni koskipätkä ja yläosan ollessa varattu, päätimme aloittaa ihan laavun tuntumasta. Laavun vieressä koskeen yhtyi runsasvirtainen oja joka puski multaa koskeen ja värjäsi veden. Heiteltiin aikammekuluksi loppuliukua ärsyvärisillä lipoilla ja lusikoilla.

Jossain vaihees päätettiin siirtyä kosken yläosaan vaikka mestat olivat varattuja. No Pari perhoukkoa vinkkasivat meille että tulkaa vaan tänne kun ovat lopettamassa juuri. Kertoivat myös niskalla havaitusta kalasta. No eiku sinne sit.

Sen verran oli tuuli tyyntynyt taikka puista sai tuulensuojaa, että oli aika uitella uusia perhoja. Yläosassa vesi oli vielä sen verran kirkasta että fiilikset täysin menneet. Uittelin liitsejä ja pintureita, mutta ei mitään kontakteja kaloihin. Kuvattiin parit perhostelu videot, mutta kyllä soisi, että kalastusvideossa näkyisi myös kaloja. No ei näkyny.

Pakkohan se oli jossain vaiheessa uskoa et ei täältä mitään kalaa tule. Eivät olleet edellisetkään saaneet koko päivänä mitään. Kamat kasaan ja punomaan uusia suunnitelmia mökin lämpöön.

Mökkirantsussa tuuli oli täysin tyyntynyt ja päätin vielä heitellä virpalla hauen toivossa. Ekaks lippaa, sit lusikkaa ja sit jigii. Sininen jigi ei kelvannut, mutta keltaista vietiin päivän pisimmän taistelun verran. Noin 6 sekuntia oli reilu kilon hauki kiinni. Olin jo lähes varma uudesta fongosta. Jigikoukku oli kuitenkin pitkä ja ohutlankainen. Hauki repi ittensä irti ja koukunkita oli suurentunut parilla sentillä. Pari minuuttia tän jälkeen tärppäsi taas. Armottomasti piiskasin virtaa kunnes mökiltä kuului ankara käsky jättää hauet rauhaan ja painua saunan lämpöön. No saunomiset hoitui pikana sillä hauettomuus sai tuskanhien otsalleni. Ja eiku pihalle. Piiskaamaan virtaa.

Saunomisten jälkeen hauet olivat kaikonneet ja tuntiin ei tapahtunut mitään. Alkoi olla jo pimeää kun viimeiseksi tapahtumaksi kirjattiin irti purtu jigin pyrstö. Tietysti ainoo keltainen kalajigi pakista. Päätin kalastussessiot jigin pyrstön ihailuun.

Huomenna jatkan auringon noustessa siitä mihin illalla jäätiin. Jo se nyt on prkl jos ei yks hakki kohta rimpuile kuvattavana. Huomenna otetaan hauki. Se on jämpti! Öitä!

Hanuri soi 31.3. akselilla Emäsalo Porvoonjoki

Päivän sää oli täydellinen. Aurinkoa , lämpöä , ei tuulta. Vedenkorkeuskin oli pompannut jotain -68cm:stä -> -45cm:iin. Odotukset olivat niin huipussaa kuin vain voi olla. Jos ne olisivat olleet yhtään korkeammalla, ne eivät olisi olleet yhtään korkeammalla, koska sen korkeammalla ei odotukset voi olla. Maaliskuun viimeinen päivä. Parasta kevätpilkkiaikaa. Liikkeellä oltiin pikkasen myöhemmin kuin normaalisti. Kellot oli siirretty tunnilla eteenpäin kesäaikaan ja klo: 11:00 maissa päästiin aloittamaan erään vieraslajin metskaus Kuggsundin sillanalta. Siis Emäsalon sillan alta. Kaijulla haettiin alotuskohdaksi 9.8 metriä kun puskaradio oli tiedottanut saantisyvyydeksi 10 metriä. Aurinko paistoi kaikki oli täydellisesti. Kun sain pilkin veteen niin Paula oli jo nykinyt 3 ahventa jäälle. Mulla oli myös kastemadoilla pohjaonkiviritys mukana.

Jäätä oli vähintään 20cm koko sillan pituudelta. Varovaisesti edettiin ja kairasin 5-10m välein koko salmen poikki. Uintireissu ei ollut listalla. Suunnitelmat oli selkeet ja pilkillä vietiin nopeasti morri 10-16m syvyyksiin.

Oli sellanen kutina et ne kohdeoliot ois voinu vaikka tykätä noista sillan pilareista. Jos tuol pilkkii ni kannattaa kattoo ettei pään päällä 17 metris roiku metrin jääpuikkoja. Yhden pilkkijän viereen tuli jäät ryminällä. Saalis oli masentavaa kiiski tunnissa tahtia. Paulan saalis yleensä tuplaten mun saalis.

n. 14:00 päässä ei soinu enää kuin hanurista tää touhu joskus on. Taivaskin meni pilveen kuin merkkinä et ollaanko nyt ihan oikees paikas. Alkureissusta otettiin parit kiisket pussukkaan siltä varalta että uuden fongon jälkeen laitetaan pohjaonki kiiskenpalal seuraaval fongol , mateelle. Kiisket sai homehtua ihan rauhas pussukassa. Peli oli vihellettävä poikki ja siirryttävä toisille koordinaateille. Siirryttiin meidän vakio poukamaan, mistä nousee aina jatkuvasti kaiken näköstä kalaa. Paitsi tänään.

Poukamassa vedettiin tapsipilkil ja morril. Ei kalan kalaa. V-käyrä nousi kun Hanurikonsertti vei lopullisesti uskon minkään kalan saamiseen näiltä koordinaateilta. Piti tehä ratkaseva liike ja päätettii vaihtaa maisemaa Porvoonjoelle.

Porvoonjoki on yks Etelä-Suomen tunnetuimpia kuhan pilkki mestoi. Haukia pitäis olla häiriöks asti. Kohteeksi otettiin mesta missä joki levenee kohdatessaan meren. Kaislikoita joka puolella.

Ikinä en ole nähnyt niin paljon kairanreikiä jäällä. Ei paljon tarvinnut kairailla. Avas vaan vanhoja reikiä. Ja vanhoja reikiä oli joka neliömetrillä. Ei sinne ois saanu omia reikiä sekaan. Paula yritti Hopeasiivellä ja tasureilla kuhaa ja minä thunderbladel , tasureil ja jigeil Haukea.

Kun tylsyys oli maksimissaan niin pakko oli kokeilla aina hetki morril. Porvoonjoelta sain yhden sormen mittasen ahvenen JEE! Saaliin puolesta oli niin schaiba päivä että en muista.... eiku tsori niinhän se oli perjantainakin :) Schaibaa tuutin täydeltä. 11-17:30 1 ahven ja 5 kiiskee mulle. Paula veti jotai 7 ahventa ja 6 kiiskee. Ei saamari mitä touhuu.

Juttelin sit yhen paikallisen kans ni se sano et ei oo kuhaa nähny pariin viikkoon mut ite saanu vajaan 8 kilon Hauen näiltä koordinaateilta 2 viikon sisään.

Mut joo ei tämmöstä enään kiitos. Ulkoilla voi muillakin tavoin. Tällä tavalla ei paljoo kehity. Untill the next session... Soronoo!! Kireämpiä lukijoille!

2,13 kilon siika - säkki (perattuna) 15.4.2012

Siianonginta, mielenrauhaa vai rauhattomuutta. Mullehan siikapongo herahti jo hyvissä ajoin(1.4), mut naisväel on ollut vaikeuksia saada satawarma siikabongo listalle. En nyt muista monta tyhjää reissuu tohon tuli väliin, mut 12.4. torstaina oltiin karhusalmes 2,5 tuntii tyhjää nyhjäämäs.

 Kävästiinhän me Linloos 9.4. toteemas et 2 kilsan metsämarssin jälkeen siianonkijaa odotti jäämassat. Duraceelin jigitreenei ne ei kuitenkaan estäneet.

 Onhan näis siikareissuis muutakin arvoa kuin vain se pakkopulla siikapongo.

Ainahan voi bongailla vaik sydämen-mallisia kalliokuoppia jois kasvaa sammalta.











14.4 paineltiin aamust Weksun kans suvannol totee et TULVII!!

Kun Paula saapui suvannol niin päätettiin lähtee otta satawarma siikapongo larust. Kai sielkii joku 4 tuntii nyhjättii tyhjää. Tuuli oli kova ja vettä lens ajoittain niskaan. Nokka vuoti ja niskat oli kyyrys. Tosi sidukkaa jees.

Ai niin kuvashan weksu viteon kun mä lirkin 3-piikin läheseilt rantsult, mut emmää tiiä osaanks mää liittää sitä viteoo tähän? Ei se oo ku faces. Pitäisko se ol you tuubis?



Huvittavinta täs siikatouhus on ollu toi mun tupakoimisen kolminkertaistuminen. Mun mielestä on raivostuttavaa tuijotel vaboi. Pitäs varmaan lirkkii vieres ja unohtaa koko vavat. Ennen siikakautta mä olin vähentäny tupakointii johonkin 6-7 tupakkaa päivä ja tällä hetkel palaa aski päiväs. Tai ainakin viel eilen paloi.
Asiaa, päästiin jo eiliseen. Herättiin klo:05:13 ja kuuden jälkeen syöksyttiin karhusaareen totee et voi jumalauta, eilinen myräkkä oli pakannu jäät parhail paikoil. Mut se mitään. Mentiin toisil paikoil ja sielhän oli jo jengii vaik kui paljo. Sitten kirosin taas kun 70% madoista oli tehny joukkoitsarin. Voi jumalauta!!!.  No vähän tekohengitystä ja saatiin elvyytettyy parit lierot.

06:30 Karhusaari

Kamat kasaan. Nyt nousoo siikaa!! Warmasti!!!

 Keli on kuvista päätellen komia, mut kyllä me paleltiinkin. Varmaan oli edellispäivänä vilustuttu. Vieläkin päätä särkee kun tätä kirjoittaa maanantai aamuna. Aika nopeest joku vetäs meidän vasemmal puolel siian ja jonkun ajan kuluttua meilläkin kilisi. Fiilikset oli katossa. Vapa Paulalle kouraan ja nyt nousee siikapongo. Ja voi elämän kevät jumankauta prkl sielt tulee SÄRKI prkl! Sehän täst nyt viel puuttu. Jonkun tunnin pääst oikeel puolel nous siika. Sit vasemmal puolel kuulu huuto et voi jumalauta 4 tuntii ja yksi särki! No me vedettii 5 tuntii ja yks fuckin Särke.

 Kai siin vaille ykstoist hiukan alko ilma lämpenee, mut tuuli oli kylmä. Yhelttois tehtii pelimiehen veto ja päätettii lähtee tauol koittaa koho-ongel säynettä kirkkonummel.

 Sielläkin tuuli ja oja tulvi. Kuitenkin oli kova polte onkii kohol, jos vaik ei tarttis ketjus vetää röökkii.

 No eihän sielt mitää irronnu. Mut nyt oli kuitenkin uudet madot haettu kirkkiksen prismast. Prisman vieres muuten mielenkiintoinen oja. Voisko joku käydä siel onkii ja kertoo tuleeks siit mitää. Vai pitääkö kaikki tehä ain ite?

Kyl toi mun nokkaani säyneelt dunkkaa. Voisha tos jotai lahnoi ja mateitakin kirmailla? Ja eiku nokka kohti Lauttasaarta. Siinne mist mä vedin pojoni. Nyt on pakko vetää pojot kun särjetkin alkaa hilluu.

 Kai siin useampi tunti istuskeltiin kaltsil enneku ensimmäinen kello kilajast. Paulan vuosifongo numero 8. Siika , oli voitettu kantaa. Himmeistä tappio mielialoista herättiin auringon paisteeseen. Ja kellot kilkattivat koko ajan. Ei kerenny perkaa kun piti repii siikaa ylös.

 Sattuhan se isoin sit mun kohdalle ja rekoordit paukku lukemiin 720g ja 43,5cm. Kyllä oli koko jengil taas hymy herkässä.

 Viidennen siian kohdil oli pakko pistää peli poikki kun ei me enempää tarvita. Kokeilin muuten koukunirroitinta ekan kerran ja totesin loistavaksi keksinnöksi. Varsinkin kun joku paikallinen papparainen tuli neuvoo et älä liikuta sitä tikkuu vaan kalaa. Kiitos hälle. Nyt irtoo koukut vaikka perä-aukosta asti. Fiilikset oli niin huiput not oikee. Kaikki edellisten reissujen vastoinkäymiset pyyhkiyty kovalevyltä ja taas prosessorit alko raksuttaa normaalii maratooni-koodii.... eli miten otat siian maratoonis. Papparaiselt kysyin et paljonko tulee kampelaa kaudes. 1 oli vastaus. Kampela on ehkä liian kova pala maratooniin muuksi kuin rouvan tsägäily osastolle delegoitavaksi. Mut hei joo ens viikonloppuna minikalat varokoot , teit ei pelasta edes päivän valo. Tarantellat on metskaus-moodilla ja kohteena on SE-tokot, simput ja mudut. Kireit kaikil lukijoil!