Mustatokkoa emme ole koskaan maratonissa saaneet ja tähän täytyy tulla muutos. Aamulla pakattiin kamat ja lähettiin ruoholahden täplishelvettiin. Ensiksi käveltiin molemmat puolet päästä päähän ja yritettiin saada telepaattinen yhteys mustatokkoihin. Jostain syvyyksistä olimme kuulevinamme täplistenruntelemien mustisten hätähuudon.
Eiku vehkeet veteen. Täplistä nous 1kpl/2min tahtiin ja Paulalla käväs 700g Lahnakin näytillä. Jotenkin alkoi tuntua että kisassa tämmöinen lottoaminen ei vain vetele. Onget lojuivat vedessä ja käytiin läpi treenikuvioita. Yksi laji erottui kiireellisyydellään, nimittäin toutaimet eivät enää kauan suvannolla hillu.
Siispä suvannolle. Paula lähti asioille ja ukko pääs kiukulla repii toutsii niinkuin 2 kevättä tässä on jo pidempään rimpuiltu. Ilman toutsia siis. Nyt olo oli kuitenkin luottavainen, sillä vierestä on päässyt seuraamaan, millä ja miten Toutsit saadaan haaviin asti. Aloitin taas hakemaan oikeaa viehettä niin että vaihto 10 minuutin välein. Toutsit loiskivat ajoittain siellä täällä heittoetäisyydellä.
Pari tuntia siinä tais vierähtää. Kerkesin haavitsemaan muille kalojakin. Eräs ukkeli ei uskaltanut nostaa kilon lahnaa muurille. Ja eiku apuun. Toinen haavitseminen olikin mielenkiintoinen kun isä ja poika olivat muurilla kalassa ja pojan jigiin iski yli kilon kuha. Kuha oli kuulemma pojan ensimmäinen ja isän hätä suuri saada haavi jostain. Juoksin 30 metrin päästä tuomaan haavia. Poju sai komean kuhan :)
Ehkä joku yläkerrassa seurasi mun haavitsemisurakkaani, koska kohta alkoi tärähdellä. Ensin tärähti niin että ranteissa tuntuu vieläkin. Toutain pläjäyttii kuvaan kiinni ja suoristi koukun ja irtos. Fiilis oli korkealla. Nyt on oikea viehe, väri, uinti, uittotyyli. Ja eiku jarrua löysemmälle ja toistamaan mitä tein. 10 minuuttia kerkesin heitellä kun Tärähti taas. Pari sekuntia ja tuntui kuin ois irronnut. Pari sekuntia ja tärähti pysyvästi kiinni. Ei voi oikein verratta iskua muihin kaloihin. Toutsi tuntuu todella kiukkuiselta elämänmuodolta.
10 metrin päässä kala ja aloin hapuilla haaviani. Olin niin innoissani että kädet tärisi ja aivot löi tyhjää. Varmasti näytti todella koomiselta huojua muurinreunalla toisessa kädessä haavi ja toisessa virppa jota nyki kiukkuinen toutsi viime metreille asti. Onneksi eräs vierestäkatsoja huusi että tarviitko apua. Kyllä tarvitsin sillä tämän kalan halusin ylös. Kaveri oli ammattimainen haavitsija ja Toutsi tuli ylös. Kiitin sydämellisessti kaveria ja kysyin vielä voiko hän nappasta vielä kuvan.
Siinä se nyt lepää. En uskalla taaskaan arvioida kauanko on tätäkin kaveria etsitty sen ensimmäisen toutsin jälkeen. Tämä siis elämäni toka toutsi ja Eka Stadilainen Toutsi mulle ikinä :) Mittaa fisulla oli 58cm ja painoa 1,93kg. Eli uus rekoordi kuitenkin. Vuosifongo 34. Enään 6 lajia neljänkympin haamurajaan :)
Tästä on hyvä lähteä iltatreeneihin. Soronoo ja fongoa tulloo!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti