Aurinko valaisi aikaisin matalan majamme Airiston juppikylässä. Meri-ilman käheyttämät kurkut hoivattiin aamu-teellä ja alettiin valmistautua viikonlopun mittaiseen pilkkikarkeloon.
Eväät reppuun, kamat kantoon ja eiku muutama satametrii jäille. Alotuskohta oli päätetty edellisillan lopetuskohtaan. Mulla oli mielessä 3-piikki, silakka, kampela, säyne. Paula lähti tavoittelemaan kivinilkka pongoa. No näillä leveyspiireillä ei kovin kauaa nilkan suhteen rimpuiltu. Kallion eest alotettiin ja ekaks Paula nyki Ahvenen ja jo toka kala oli Kivinilkka. Paulan fongo numero 7.
Ja eiku Kalliolle kiipeämään ja haistelemaan missä seuraavat fongot luuraa?
Heikoimmillaan jäätä oli 6 kairanpyöräytystä eli arvion mukaan alle 10cm. Varovainen piti olla. Väylältä kun löytyy syvyyttä useita kymmeniä metrejä ja virtaukset voivat olla arvaamattomia. Kallion edustalla pyörittiin aikamme ja jossain vaihees päätettiin lähtee Weksun vinkkaamalle kampela mestalle, matalalle hiekkapohjalle. Kallion edustalta nousi Simppua, nilkkaa, ahventa ja muutama kuore. Kampelamestoil tuli sitten vain pikku ahventa jatkuvalla syötöllä.
Nälkä alkoi jo kurnimaan ja päätettiin lähtee Paraisille idylliseen maaseutumaisemaan täyttämään masut ja eväspussukat. Honkkarista haettiin myös siikaviritykset ja oikeen harvinaisen pirteet kastemadot.
Maaseutumatkailu koitettiin pitää lyhyehkönä, että jääaika on megalomaaninen. Kun päästiin takas jäille niin taivas oli verhoutunut harmaaseen pilvimassaan.
Meno jatkui kuitenkin samanlaisena. Simppua, kivinilkkaa ja kuoretta nous 18 metristä.
Näköjään on sitä aurinkokin ajoittain pilkahtanut.
Katteltiin monta kertaa pohjoispuolen reimarin suuntaan että millon 3 hengen pilkkiporukka luovuttais ja päästäis meidät sinne. Reimarisuunnitelma oli tehty jo Paraisten Pitseria Venetzias.
Jossain vaihees reimari-porukka häipyi ja suoritettiin pikamarssi mestoille. Kuvassa taustalla kalliomestat.
Kuoretta nous hyvin ja sitä käytettiin paloina hajustamaan pystyä ja tasuria. Sit annoin 10cm palasen lillua pohjas mateen toivos. Ja eiköhän sit härkäsimppu ollut syönyt senkin. Melkoisia ahmatteja.
Pikkasen säikähdin, kun pohjaonki viritys, 10cm kuoreenpalal, hyppäs metrin kohti reikää. Tein vastaiskun ja kuvittelin kelaavani madetta ylös. Ei saamari, Simpunpää sieltä reijästä putkahti.
Siin se on suu täys kuoretta.
Paulal tuli vilu ja hän lähti ilta kuuden aikoihin lämmittää saunaa. Mä jäin kaijuttaa syvyyksiä ja ettii penkkoja.
Samal osuin johonkin ahven parveen kun tuli 3 vähän isompaakin ylös. Aurinko alkoi laskemaan ja mikäs siin oli istua pilkillä. Ihastella auringonlaskua ja venailla että pääsee pitkän pilkkipäivän päätteeksi valmiiseen saunaan.
Päivä pulkassa ja kohti saunan lämpöä. Ilta jatkui vedonlyöntien ja pilkkisuunnitelmien säestämänä. Sunnuntaiksi oli luvattu täydellistä keliä.
Sunnuntai 24.3. Täydellisen kelin pilkkipäivä
Sunnuntai tarkoitti myös lähtöpäivää ja suuntasin hyvissä ajoin jäälle seiskan jälkeen. Paula jäi pakkaa kamat ja sivoo mökin. Avaimetkin sai tiputtaa 100 metrin päähän postilaatikkoon mökistä.
No mut kun pääsin jäälle niin tajus et ei jumansviidu tääl ei tuule yhtään ja aurinko paistaa.
Sunnuntaihin mennes mua ei oltu siunattu viel ainoallakaan fongolla. Asiaan piti tehdä pikanen korjaus. Virittelin salaiset HYSHYS-vehkeet ja lähdin 3-piikki mehtälle. Kun ei ole varma onko alueella 3-piikkia, on indikaattorit herkistettävä maksimiin. Ja kun hetken kuluttua oikealla korkeudella alkoi indikaattori väpättää niin oli onneni kukkuloilla. Oiskohan joku viides vastaisku tuonut toivotun tuloksen ja vuoden 9. FongoBongo oli kädessäin :)
Reissu oli jo taydellinen. Paulal 2 uutta fongoa ja mullakin nyt 1. Edessä täydellinen pilkkipäivä täydellisessä kelissä. Ei tarvinnut hammasta kiristää. Kaikki oli vaan plussaa.
Venailin siin että Paulakin saapuis jäille niin seuraani liittyi Lintubongari megalomaanisen järkkärinsä kanssa. Kertoi että eilen bongasi Merikotkan. No mainitsin että mä oon kalabongari ja sitten homma menikin aivan överiksi. Lintubongari kertoi että oli eilen lähistöllä pilkillä ja sai semmosen lajin mistä meikä vain unelmoi. Sanoin että suoraan sinne ja näytät paikan ja välineet. Lintubongari oli varma fongauksestaan ja nostin kaikki simput ja nilkat jäälle ja kysyin ettei varmasti ollut mikään näistä. EI! Lintubongari oli varma asiastaan ja sanoi että oli Googlettanut ja tarkkojen tutkimuksien jälkeen päätynyt erääseen lajiin.
Paulakin saapui mestoil ja kun Lintubongari kuvaili meidän kivinilkkoi ni aattelin ettei hän pahastu jos mä kuvaan lintubongarin. Tietysti mainitsin että mistä löytää mun blogini. Armottomasti saalistettiin jymy-ylläri-fongobongoo.
Aurinkoinen tyyni keli oli todellakin aktivoinut simput ja nilkat. Kuoreet olivat ihmeellisesti kadonneet täysin. Sunnuntaina ei ainuttakaan kuoretta. Nilkkoja ja simmpuja joka nostolla.
Totta kai mä kuvittelin joka nostol et nyt tulee JYTKY mut ei niin ei. Nautiskeltiin elämästä minkä kerkes. Alla olevan kuvan simppu punnattiin ni vaaka näytti lukemia 270g.
Joskus kannattaa sitoo tapsit tarpeeks kauas pilkistä. Alla kuvassa ainut tuplatärppi.
Kuvailtiin videoita ja katteltiin vierestä seilaavia laivoja.
Videokamera ei tullut mukaan ja pirkka-digikamera sai kelvata. Patterit loppu just kun kävelin laivaa kohti.
Lopuks yritettiin viel Paulal 3-piikkii mut ei löytyny. Kotimatkalle lähdettiin akut ladattuina ja niin hyvillä mielin etten muista. Tota HYSHYS-kalaa on turha Udella. Ehkä Weksu on tiedon ansainnut jos kehtaa kauniisti pyytää :)
