Päiväl oli taas kaikennäköst hommaa ni aateltiin lähtee madepilkil auringonlaskun aikoihin. Joskus neljänaikaan kurvattiin tutuil mestoil seukkasaareen ja rämmittiin pelipaikoil. Kartoist oli tietyst tutkittu et mist ne mateet ny vois sit seilailla. Kova pohja ja pari metrii syvää. Löyty juu. No aluks aateltiin pilkkii syöttikaloi. Kauaa ei tarvinnu Paulan taaskaan pilkkiä kun Paulan vuoden kuudes fongo: Kiiski oli tosi asia.
En kerenny ite ees laskee pilkkii veteen ku toi oli jo kuvattavana. Sellasta tapahtuu yllättävän usein tässä porukassa. Syöttikaloi nyittii siin puolisen tusinaa, ahventa ja kiiskee. Aateltiin sit kun kerta oli viel niin valosaa et vedetää ny alkajaisiks se elämän eka pilkkikuha, ihan kummalle vaan. Paula nappas pilkikseen itte koristelemansa tasurin ja mie Nautiluksen 5 senttisen pystyn, värikoukul ja abbon silmän maustettuna. Paula maustoi toukilla tasurinsa. No hiljasta oli. Kuhan pyynnin lopputulos 1 kiiski ei ihmetyttäny taaskaan.
Jossai vaihees alko sit hämärtää ja siirryttii kiiskenpäällä maustettuihin ryöstäjiin ja iskettiin seukkiksen mateiden miljoonapopulaation ytimeen. No voi herranpieksut että oli taas niin tylsää. Tylsää siks että kukaan tästä jengistä ei usko että tos hakuammunnal mateen pilkkimises ois mitään järkee.
Lisäuskoa pitää jotenkin tohon saada niin mukana kulkee pohjaonki kiisken palal. Jos ny nappais ees joku minimade. No mut ei todellakaan tullut mitään. Huomen lähetää sit vähän kauemmaks kuhaa jahtaa. Fongoi alkaa molemmil olee sen verran et voidaan molemmat uittaa täl kertaa vaik tasurii kun viimereissu uitettiin pystyjä tyhjää pyytämäs. Parempaa saalista huomiselle sit. Menee runoilufiilikset totaalisestti. Tarvii fongoi tai homma ei etene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti