Translate

torstai 14. huhtikuuta 2011

Heittokala Tarantella - Historia

Blogineitsyys on menetetty. Eilen lueskelin kalamaratoniin liittyviä kirjoituksia ja kirjoittelin vihkoseen muistettavia asioita. Vihkosen tarkoitus oli kerätä yhteen tiiviiseen pakettiin hajanaista, mutta tuiki tarpeellista tietoa stadilaisista veden asukeista. Alitajunnassani olin jo aikaisemmin kehitellyt mielikuvaa omasta blogista, jonne kiteyttää harrastuksemme ydin. Kalastusta olen harrastanut pienestä pitäen ensiksi onkien kesät nurmonjoella Lapuallapäin. Vähän isompana n. 10 vuotiaana sain kokeilla isäni umpikela-virveliä ja muistan sen hetken ikuisesti kun ensimmäisten 3 heiton sisään nappasi nuotiossatummennettuun lippaan elämäni ensimmäinen hauki. Hauella taisi olla mittaa n. 35 cm ja painoa jotain +300g , mutta tämä jätkä oli myyty. Lapuan mökillä jaksoin sukuloida 17 vuotiaaksi asti, aina kalastellen, kunnes sanavarastooni alkoi ilmestyä veellä alkavaa stadilaista perus kielioppia. Tässä vaiheessa ymmärsin vetäytyä sukulaisteni parista. Ehkä jonain kesänä käyn verestämässä muistoja näin 17 vuoden tauon jälkeen. Teini-iässä, kaverini Pasi, kutsui minut usein kesäisin Joutsaan suonteelle virppaamaan calico-catillä puolenkilon puikuloita. Parikymppisenä kalastus jäi taka-alalle. Eräällä oluensävyttämällä suomenympärireissulla ystäväni Marko pysäytti ryhmärämän Heinäveden läheisyyteen , karvion koskelle kalaan. Tapahtui aikuisikäni tärkein hetki kun 1+ kilon taimen puri krapulaisen vaiko humalaisen lusikkaan. Elämäni ensimmäinen taimen ja mikä taistelu ja sitten se hetki kun tajusin että kalastus on hauskempaa kuin oluen litkiminen. En muista mikä oli vuosi , ehkä 2002-3. Sen jälkeen kalastus alkoi vallata ajatusmaailmaani kohti totaalista mullistusta. Vantaanjoesta tuli henkireikä jossa seisoin parhaimmillaan 100 päivää putkeen (2006 isäni kuoltua). Jälkeenpäin ajattelen että voikun olisin tiennyt kalamaratonista aikaisemmin. Yksinäistä oli piiskata kuravantaan kuohuja. 2006 ensimmäinen vaimoni näytti ovea ja siitä seurasi vain hyvää. Tapasin kalastustasietävän hillomunkkionkijavaimosen. Hän saa kertoa itse itsestään ja mitä kalastus hänelle merkitsee.
               Miten sain kuulla kalamaratonista? Etsiskelin siianongintaan liittyviä artikkeleita(kevät 2009) netistä ja avasin POKA:n sivuston josta löytyikin hyödyllistä tietoa. Availin POKA:n blogin vanhempia tarinoita ja ihmettelin otsikkoa kalamaraton, joku teekkaripilamaraton vai... no ei vaineskaan. Jätkä oli myyty. Kalamaraton on kisa minua varten. Ei ole väliä missä kalastan (ojassa) mitä kalastan (piikkikala) millä kalastan (risunpätkällä). Minua kiinnostavat yhtälailla liejutokko ja mutu , kuin Kymin taimen ja lohi. Tässä kohtaa pitää mainita että digikuvaaminen on minulle tärkeää. Jos tulevana viikonloppuna saisin Kymiltä 10kg kalan jonka luvallisesti saisi pitää ja syödä, luultavasti kuvaisin sen ja päästäisin pois. Kalamaraton 2011 kolkuttaa ovella, vielä 37 päivää. Yritän saada blogin rullaamaan... keksiä järkeviä aiheita.... järkevään järjestykseen. Emäntä saa kertoa myös omat mielipiteensä. Mietin juuri että ketkä kaikki tätä oikein lukevat. Tarvitaanko selvitystä että mikä on kalamaraton tai fongaus. Kalamaraton on vuorokauden mittainen lajikalastuskilpailu toukokuussa, jota ainakin meikäläinen odottaa 364 päivää vuodesta. Fongaus on taas vuoden mittainen lajikalastuskilpailu. Tarkoituksena molemmissa on vapavälinein koukuttaa kaloja näytille.

2 kommenttia:

  1. Nice, tervetuloa meidän bloggaajien joukkoon. Pitääkin lisätä tämä muiden joukkoon ja myös ne muut Fongareiden joita listoilla ei vielä ole.

    VastaaPoista
  2. Eilen poistin linkin facebookista kun tuli pelko että lähestymistapa oli liian vakava / suorapuheinen. Mutta eikö blogin ajatus ole että kirjoittaja kehittyy kun saa vuodattaa tuntemuksiaan. Jatkossa aurinko paistaa rivien välistä.

    VastaaPoista